Kiinnostavatko sinua vihreät näkökulmat yhteiskuntaan, kansalaisvaikuttamiseen ja Euroopan unioniin? Jos vastasit kyllä, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton ViNOn Nuori vihreä vaikuttaja -kurssi (NVV) on juuri sinua varten! Kurssilla pääset tutustumaan vaikuttamisen eri muotoihin: opit kansalaisjärjestöaktiiveilta, tutustut mediavaikuttamiseen, kuulet niin valtakunnan kuin EU-tason poliitikkojen näkemyksiä erilaisista yhteiskunnallisista aiheista sekä tutustut vihreisiin toimijoihin. Suosittu kurssi tarjoaa vahvan tieto- ja kokemuspohjan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle tulevaisuudessa.

NVV-kurssi sisältää viisi yksi- tai kaksipäiväistä koulutustapaamista Suomessa sekä reilun viikon mittaisen ekskursion Brysseliin Euroopan parlamenttiin Satu Hassin ja Heidi Hautalan vieraaksi. Kurssin hinta on 150 euroa, joka sisältää matkat kotimaan tapaamisiin, Brysselin matkan sekä kurssimateriaalin.

Kurssille voivat hakea 15-30 -vuotiaat vihreistä teemoista kiinnostuneet nuoret ja opiskelijat. Osallistuminen ei edellytä ViNOn tai Vihreiden jäsenyyttä tai aiempaa kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Alaikäisiä hakijoita pyydetään toimittamaan huoltajan allekirjoitettu suostumus hakemuksen yhteydessä.

Lähetä vapaamuotoinen kirjallinen hakemuksesi perjantaihin 17.9.2010 klo 24 mennessä osoitteeseen hakemukset@vino.fi.

Kerro hakemuksessasi
- miksi haet kurssille,
- miksi juuri sinut pitäisi valita kurssille,
- minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on kurssin suhteen,
- minkälaisia kokemuksia sinulla on vaikuttamisesta (esim. oppilaitoksessa tai järjestössä) sekä
- ikäsi, yhteystietosi ja kotipaikkakuntasi.

Haun tuloksista ilmoitetaan torstaihin 23.9. klo 16.30 mennessä ja kurssimaksun on oltava maksettuna 5.10. mennessä. Myöhäisemmästä maksuajankohdasta on sovittava erikseen.

Lisätietoja kurssista antaa NVV-työryhmän puheenjohtaja Sami Häkkinen (sami.hakkinen@vino.fi, puh. 040 563 4655) ja projektisihteeri Erkki Perälä (erkki.perala@vino.fi).

ViNO järjestää Nuori vihreä vaikuttaja -kurssin yhteistyössä MEP Heidi Hautalan ja MEP Satu Hassin sekä Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus ViSiOn kanssa.

Kurssin alustava ohjelma:

15.-16.10.2010 Turku
Ensimmäinen tapaaminen pidetään ViNOn väentapaamisen yhteydessä Turussa, jossa tutustumme mm. ruohonjuuritason vaikuttamiseen, vihreisiin teemoihin sekä lähemmin ViNOon ja Vihreisiin.

26.-27.11.2010 Helsinki/Espoo
Toisen tapaamisen aiheina ovat eduskunta, vaalit ja kunnallispoliittinen vaikuttaminen. Keskustelemme aiheista vihreiden kansanedustajien sekä kunnallistason luottamushenkilöiden kanssa ja tutustumme Vihreiden puoluevaltuuskunnan toimintaan.

10.12.2010 Helsinki
Kolmannen tapaamisen teemana on mediavaikuttaminen. Keskustelemme media-ammattilaisten kanssa mielipidevaikuttamisesta ja vierailemme kahdessa mediatalossa.

14.1.2011 Helsinki
Neljännellä tapaamiskerralla keskustelemme EU:sta ja vierailemme Euroopan komission Suomen edustustossa. Erityisteemana on ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Helmikuu 2011 Bryssel (tarkempi ajankohta varmistuu syyskuun alussa ja siitä ilmoitetaan hakemuksensa lähettäneille)
Matkustamme laivalla ja junalla reiluksi viikoksi Brysseliin Euroopan parlamenttiin Satu Hassin ja Heidi Hautalan vieraiksi. Vierailulla tutustumme EU:n toimintaan, eri maiden vihreisiin europarlamentaarikkoihin sekä Euroopan tasolla toimiviin kansalaisjärjestöihin.

1.-2.4.2011 Helsinki
Viimeisellä tapaamiskerralla tutustumme etujärjestöihin ja kansalaisjärjestövaikuttamiseen sekä käymme palautekeskustelun kurssin
annista.

Kööpenhaminan ilmastosopimus oli kehno kyhäelmä, josta ei saatu laillisesti sitovaa, kattavaa saati kunnianhimoista.

Seuraava ilmastokokous järjestetään joulukuussa Meksikossa. Tätä ennen käytävissä neuvotteluissa ja välikokouksissa on päästävä eteenpäin kohti oikeaa ilmastosopimusta, sillä Meksikon kokous ei voi onnistua ilman välissä tapahtuvia edistysaskelia.

Kokouksissa on saavutettava välituloksia, ja julkista keskustelua neuvotteluiden edistymisestä ja vaatimuksista Meksikon ilmastokokoukselle pitää käydä.

Kööpenhaminassa takarajaksi uudelle sopimukselle ja keinoille ilmastokatastrofin välttämiseksi asetettiin Meksikon kokous. Tästä tavoitteesta ei saa enää joustaa.

Kuitenkaan kokouksen päämääristä ei ole käyty minkäänlaista julkista keskustelua Kööpenhaminan jälkeen.

Päättäjiä on painostettava neuvottelujen edistämiseen ja ratkaisujen löytämiseen. Hanskoja ei saa heittää kehään, vaan työtä kunnolliset sopimuksen saamiseksi on jatkettava lepäämättä.

Meksikossa on saatava aikaan juridisesti pätevä sekä kattava ilmastosopimus. Päästörajoitusten on oltava sitovia ja tieteellisen tutkimuksen perusteella riittäviä.

On välttämätöntä määrätä teollisuusmaat vähentämään päästöjään vuoden 1990 tasosta vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vastaanhangoittelevia maita on painostettava sopimukseen sakoilla ja tuontitulleilla.

Tuloksiin on päästävä pian, mutta positiivisuuteen oikeuttavia signaaleja ei toistaiseksi ole kuulunut.

Uhkaava ilmastokatastrofi ei saa unohtua päättäjien mielestä ja julkisesta keskustelusta, vaikka kansainvälinen talous olisikin kuralla. Ilmastonmuutoksessa on kyse koko ihmiskunnan ja planeetan tulevaisuudesta.

Meksikon kokouksen on lunastettava ne odotukset, jotka jäivät Kööpenhaminassa täyttymättä. Talouskasvu ei saa muodostua meidän, lastemme ja ympäristömme elinkelpoista tulevaisuutta tärkeämmäksi.

PALOMA HANNONEN Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja, Jyväskylä
SAARA ILVESSALO Vihreiden nuorten puheenjohtaja,Turku

En lähde ruotimaan näitä kesäisiä hittiuutisia sen enempää. Itselläni aika on kulunut jälleen kesäisen epäpoliittisissa merkeissä, eli lähinnä järjestelmäasiantuntijana If Vahinkovakuutusyhtiössä, kesätenttiluvuissa ja lomailuyrityksissä. Eduskuntavaaleja varten on tili pystytetty (sisältö tällä hetkellä 2€, keräyslupaa odotellessa) ja tukiryhmää kasattu - Halukkaat voivat ilmoittautua mihin tahansa hommiin sähköpostitse saara@ilvessalo.com! Kaikkea apua tosiaan tarvitaan. Kampanjan teematkin ovat alkaneet tarkentua: Demokratia ja avoimuus (suora demokratia, kansalaisten vaikutusmahdollisuuden, avoin päätöksenteko),
nuorten ja opiskelijoiden hyvinvointi (maksuton koulutus, mielenterveys, opiskeluhyvinvointi), oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo (muun muassa työelämässä) sekä luonnon- ja ympäristönsuojelu.

Näillä siis mennään tässä vaiheessa.

Tämän päivän Turkulainen (sivu 7) julkaisi mielipidekirjoitukseni, jossa avaan hieman niitä ydinasioita (heh heh), joiden takia ydinvoimaa ei kannata rakentaa lisää.

Lisäydinvoima olisi tarpeetonta, haitallista ja vaarallista
(Julkaistu Turkulaisessa no.48 30.6.2010)

1.7. on lopullisen ydinvoimapainin vuoro, kun eduskunta päättää Suomen energiatuotannon tulevaisuudesta. Päätös rakentaa kaksi uutta ydinvoimalaa olisi valtava virhe suomalaisessa energiapolitiikassa, jos yhtään osataan katsoa faktoja. Päätös tuhoaisi sitä työtä, jota uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämiseksi on tehty. Laskelmat osoittavat, että lisäydinvoimalle ei Suomessa ole tarvetta.

Ydinvoima on epävarmaa. Olkiluoto 3 on Suomen historian epäonnistunein suurhanke. Se on kolme vuotta aikataulusta jäljessä, sen kustannukset ovat nousseet puolella, työpaikat ovat valuneet Suomen ulkopuolelle ja rakentamisessa on törmätty satoihin turvallisuuspoikkeamiin. Vastuullinen päättäjä ottaisi virheestä opiksi eikä väkisin tekisi kahta lisää.

Ydinvoiman ongelmat ovat aivan yhtä todellisia kuin aikaisemminkin. Ydinpolttoaineeseen tarvitaan uraania, jonka louhinta aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskejä. Ydinjäte on niin vaarallista, että se pitää eristää ihmisistä ja luonnosta tuhansiksi vuosiksi. Riittävän varmaa tapaa tehdä tätä ei ole vieläkään keksitty missään päin maailmaa, ja Suomesta tuskin halutaan ydinjätetunkiota. Tutkimuksille, jotka kyseenalaistavat peruskallion luotettavuuden, ei voida viitata kintaalla.

Erityisesti esiin tulleiden jääviysepäilyjen ja vajaavaisten, jopa olemattomien, selvitysten valossa ei voi kuin kysyä, mikseivät ydinvoimapoliitikot ja -virkamiehet uskalla kertoa koko totuutta vaan kiirehtivät ydinvoimapäätöstä. On myös uskomatonta, että sähkön kulutusennusteita voi 2010-luvun Suomessa muutella sen mukaan, monelleko ydinreaktorille ministeri haluaa antaa luvan.

Tehostamalla energiankäyttöä ja panostamalla kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin vahvistamme suomalaista energiaosaamista. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää, että koko maailman
energiahuolto rakennetaan uusiksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa valtavia markkinoita niille, jotka myyvät energiatehokkuutta ja uutta energiateknologiaa – Ei menneen vuosisadan ”välivaiheen ratkaisua”.

Kahta tai useampaa uutta lupaa kannattaa alle viidennes suomalaisista. Myös kansanedustajien enemmistön luulisi ymmärtävän, että Suomen on tartuttava uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja lakattava kuuntelemasta sokeasti vanhanaikaisen teollisuuden edunvalvojien tunkkaisia mielipiteitä.

Saara Ilvessalo
Turkulainen varakaupunginvaltuutettu
Turun vihreät nuoret ry:n puheenjohtaja

En voi sanoa olevani mitenkään erityisen pettynyt Pukkisen lähdön johdosta. Nyt on kuitenkin hyvä aika tosissaan miettiä, miten kaupungin johto tulevaisuudessa järjestetään. Kauden loppuun, eli vuoteen 2012, meininki jatkunee samana kuin nykyään, mutta olisiko sen jälkeen aika esimerkiksi Tampereen tavoin siirtyä pormestarimallin käyttöön? Turku on aiemmin pitkien selvtysten jälkeen hylännyt esityksen pormestarimalliin siirtymisestä. Sillon myös osa Vihreistä pelkäsi vallan liikaa keskittymistä. Itse kuitenkin pelkään ehkä enemmän nykyistä vallan keskittymistä virkamiehille, kansan ulottumattomiin.

Kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään on heikentynyt. Johtamisjärjestelmän ja poliittisen päätöksenteon uudistaminen on tarpeen sekä kunnissa että valtakunnantasollakin, ja pormestari saattaisi olla tähän yksi keino. Uskon, että pormestari toisi kunnallispolitiikkaa askeleen lähemmäs niitäkin, jotka eivät halua tuhrata maanantai-iltaansa vapaaehtoisesti valtuuston ajoittain teatterimaista kokousta seuraten.

Poliitikkojen tehtävä on päättää linjauksista kuntalaisten tahdon mukaan ja vastata niistä kuntalaisten suuntaan, virkamiesten toteuttaa tehtyjä päätöksiä. Poliittisten johtajien tulisi olla läsnä jo silloin, kun asiat nostetaan ensimmäisen kerran pöydälle, niitä aletaan valmistella ja päätetään, mihin suunntaan niitä aletaan viedä. Poliittisten valintojen aika on jo tässä vaiheessa. Pormestari on kansalta valtakirjan saanut luottamushenkilö, ja mallista riippuen valtuuston enemmistö voisi erottaa hänet, jos luottamus menetetään.

Olin aikaisemmin skeptinen pormestarimallia kohtaan. Nyt olen kuitenkin kuullut hyviä kokemuksia muun muassa Tampereelta ja huomannut, ettei pelko vaaleilla valitun pormestarin yhteistyökyvyttömyydestä valtuutettujen kanssa ei suoranaisesti liity pelkästään pormestarimalliin: Kaikkia kaupunginjohtajiakaan ei varmaan voi liiasta yhteystyökyvystä haukkua. Vahvemman demokratian puolestapuhuja kun olen, kannatan tällä hetkellä ainakin varovaisesti myös pormestarimallia.

on ihanaa nähdä teitä näin monta täällä kotikaupungissani Turussa. Tervetuloa vielä kerran omasta puolestani kaupunkiin, jonne, kuten muihinkin Suomen kaupunkeihin, toivon enemmän väkivaltaa. Kun sanon väkivaltaa, tarkoitan kansanvaltaa, eli demokratiaa.

Turussa puolitoista vuotta sitten vaadittiin kansanäänestystä keskustan parkkihallisuunnitelmista. Äänestystä vaati Vihreiden lisäksi n. 13 000 ihmistä eli lähes 9% turkulaisista äänioikeutetuista. Se on noin 35-kertainen määrä meihin puoluekokousedustajiin verrattuna. Kaupunginvaltuusto kuitenkin päätti, ettei kansanäänestystä järjestetä.

Suomessa yhteiskuntasopimus päättäjien ja kansalaisten välillä horjuu. Tutkimusten mukaan kansa ei luota poliitikkoihin, mutta myöskään poliitikot eivät halua lisätä kansanäänestyksiä, eivätkä näin ollen luota kansalaisiin, omiin työnantajiinsa. Molemminpuolinen luottamus on demokratian toiminnan edellytys. Siksi me tarvitsemme tukea edustukselliselle demokratialle, me tarvitsemme suoraa demokratiaa.

Ei riitä, että meillä on kuntalaissa pykälä kansalaisten mahdollisuudesta tehdä kansanäänestysaloite, jos päätös kansanäänestyksen järjestämisestä kuitenkin loppujen lopuksi riippuu kunnanvaltuustosta, ja jos äänestystuloskin on vain suuntaa-antava.

Perustuslain lisäys, jolla 50 000 kansalaista voi saada kansalaisaloitteen kautta lainmuutoksen eduskunnan käsittelyyn, on askel oikeaan suuntaan. Toivon kuitenkin, että esimerkiksi poliittiseen ohjelmaamme saadaan selkeä kirjaus siitä, että haluamme edistää suoraa demokratiaa edustuksellisen demokratian tukijana.

On turha valittaa siitä, etteivät ihmiset äänestä vaaleissa, jos heiltä viedään mahdollisuus äänestää silloin, kun he haluaisivat oma-aloitteisesti äänestää. Luotetaan itseemme, edustajimme valitsijoihin ja kansalaisiin. Vahvistetaan demokratiaa, keskustelua ja avoimmuutta suoralla demokratialla ja sitovilla kansanäänestyksillä.

Förslaget till nya kärnkraftverk är kortsiktigt, oansvarigt och ohållbart

Minister Pekkarinens förslag till två nya kärnkraftverk är ett stort misstag i den finska energipolitiken, om man alls ser på fakta. Beslutet förstör det arbete som har gjorts för förnybar energi och energieffektivitets utveckling. Beräkningarna visar att det inte finns behov för mera kärnkraft i Finland.

Olkiluoto 3 är det mest misslyckade projektet i Finlands historia. Det är redan nu tre år försenat, dess kostnader har stigit med hälften, arbetsplatserna har farit utomlands och man har stött hundratals säkerhetsproblem under byggandet. En ansvarig beslutsfattare skulle lära sig av misstaget och inte med tvång göra två till.

Problemen med kärnkraft är lika verkliga som förut. För kärnbränsle behövs uran, vars lösbrytning orsakar miljö- och hälsorisker. Radioaktivt avfall är så farligt att det måste isoleras från människor och natur för tusentals år. Man har inte kommit fram med ett tillräckligt säkert sätt att göra detta någonstans i världen, och vi vill troligen inte göra Finland till en soptipp för kärnavfall.

Genom att optimera energianvändningen och investera i inhemsk förnybar energi stärker vi den finländska energikunskapen. Att bromsa upp klimatförändringen kräver, att hela världens energiförsörjning byggs upp på ett nytt sätt före 2050. Detta innebär enorma marknader för de som säljer energieffektivitet och ny energiteknik – inte den “tillfälliga lösningen” från förra århundradet.

Lobbarna för kärnkraft vann nu den första delen av kärnkraftbrottningen, men det slutgiltiga beslutet ligger hos riksdagen. Gröna riksdagsledamöter kommer att rösta mot kärnkraft, eftersom även ett nytt kärnkraftverk är inte bara onödigt utan också skadligt. Nu om någonsin behövs det dock ett aktivt folkrörelse mot kärnkraft som överskrider partigränserna och påverkar också utanför partipolitiken.

Ett alternativ som baserar sig på förnybar energi och energieffektivitet är från Finlands synpunkt betydligt bättre än kärnkraft. Också majoriteten av folket är emot kärnkraft: två eller mera tillstånd för kärnkraftverk stöds av mindre än en femtedel av Finlands befolkning. Man skulle tro att också riksdagsledamöterna förstår att Finland måste fånga möjligheten med förnybar energi samt energieffektivitet och sluta blint lyssna på de unkna åsikterna av den föråldrade branschens målsmän.

Saara Ilvessalo
Åbonejdens svenska gröna rf

Jag var på fredagen sångledare på en sitz med studerande från Åbo, Helsingfors och Stockholm. När kvällen gått lite vidare och några snaps tagits började en av stockholmarna skämta över någonting harmlöst - I fall jag minns rätt var det tal om Finlands och Sveriges legendariska ishockeyspel som slutade 5-6. En studerande började då sjunga en sång, och snart sjöng hälften av sitzdeltagarna med: “Lars-Johan (namnet förändrat) är homosexuell, hej! Homosexuell, homosexuell!”

Den här var inte första gången jag hörde ramsan. Studerandena som sjöng med försökte med låten visa, att dom föraktar talaren; att dom fördömer honom och hans budskap. Alla sjungare skrattade ju, och programmet fortsatte vidare, men jag blev tänkande på denna mellanspel. På lågstadiet brukade man ju använda “homo” som skällsord, men det här var på Åbo Akademi! Tänk: Vuxna universitetsstuderande!

Beroende på forskningen kan man konstatera att ungefär 5-10 % av finska befolkningen hör till en sexuell minoritet. Det betyder att på sitzen fanns det ungefär tre till fem homo- eller bisexuella studenter. Fem människor, som hälften av sitzdeltagarna diskriminerade genom att skratta åt deras sexuella läggning. Det är fem för mycket.

Sådant får inte hända. Inte som dåligt skämt, inte på allvar, inte i skuggan. Inte överhuvudtaget. På sitz är det svårt att reagera allvarligt på problemet, men efteråt ska saken tas fram och diskuteras ordentligt igenom. Alla har rätt till sina känslor och sin sexuella läggning - Rätt att vara sig själva utan att någon skrattar på vad de är. Största problemet är troligen, att folk inte helt enkelt tänker efter. De fattar inte att de kan såra andra. De inser inte att homo- och bisexuella faktiskt finns i exakt samma omgivning som heterosexuella och att homosexuell och bisexuell inte bara är ord på SETAs reklam.

Editorial
Bullen in English
Published 3.5.2010

Students or citizens?

As I’m writing this text, the first of May is still ahead. As you all probably already know, this is the ultimate number one student jubilee in Finland. We have picnics, serpentine, sparkling wine, choirs and other odd traditions, such as washing statues and gathering us together in order to put the student hats on. While reading this, you have already had the chance to experience the May Day, or wappen, vappen, valborg, första maj and vappu – A dear child has many names.

Also the general public knows that students love messing around during the student parties. Sometimes it’s a pity that we are considered as “those extra people who only party and spend our taxes” – as some kind of a remainder. Okay, I know most of you love festivals and celebrations (I can’t deny that either), but seriously: That’s not everything. We have needs from the society that cannot be satisfied by partying.

In Turku/Åbo, the students are trying to affect the city and its decision-makers through, for instance, a group with representatives from all of the universities in our city. We meet the politicians, discuss subjects that matter for the students, write statements and list the students’ demands before elections. I would also like to see the student associations speak out as often as it takes. We are not only students, but also members of the society. This is something the non-students tend to forget at times.

I’ll give you an example. Recently, we have been following the debate on free education. In Finland we don’t, in general, pay tuition fees. Now, the different working groups under our ministries have created different payment models, although every political party seems to be for free education, at least cursorily. The working groups want us to graduate as hastily as possible and start working our asses off so that we could start (forgive me the distasteful expression) paying back for the society.

What the working groups don’t seem to understand is that students have other interests than studying, too. Many of us are already working during the studying time, active in student unions and organizations, engaged in hobbies or collecting valuable experiences in some other way. These interests also benefit the society, even if it may take a bit longer to see it. The studying time is a valuable period when you have the opportunity to grow as a person and get ready for the work – Not a race. By rushing through the studies, we only get stressed and not-well-being workers. Besides, everyone must be given the opportunity to study regardless of their economic background. We have this thing called equality.

We are not merely people who sit at the libraries and read, and that’s why we at times also have to remind these working groups and the others that we won’t accept this kind of treatment. Being a student includes studying, working, hobbies, parties, taking action, affecting the things that matter and, of course, a good time. I really hope you have experienced all this also during this spring!

Saara Ilvessalo
II vice chairperson
Student Union Parliament