Saara Ilvessalo

Eilinen päivä oli upea. Vihreät saivat sekä Turussa että koko Suomessa mahtavan vaalivoiton, joka oli paitsi ansaittu myös erittäin merkittävä. Me olemme vahvempia kuin koskaan, ja uskon, että koko puolue on onnellinen päästessään parantamaan maailmaa näistä lähtökohdista. Me teimme sen!

Omat tavoitteeni ylittyivät moninkertaisesti. Kaksi viikkoa sitten pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämään, ja nyt olen Turun varavaltuutettu. Kiitos tästä kuuluu kaikille, jotka ovat välillisesti, suoraan, henkisesti tai fyysisesti tukeneet minua vaalien alla. Tämä on osoitus siitä, että nuoriin vihreisiin uskotaan. Tämä on askel kohti muutosta.

Viimeisimmät kuukaudet ovat antaneet minulle enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Nyt pääsen myös antamaan jotakin takaisin politiikalle ja ihmisille. Työtä tulee olemaan paljon, ja odotan kaikkea innokkaasti sekä tahtoa täynnä. Toivon, että täytän minuun luottaneiden ihmisten odotukset. Politiikalla on tulevaisuutta, ja se tulevaisuus on meidän käsissämme.

Vihreämmän maailman puolesta, lämpimästi kiittäen,
tuore varavaltuutettu Saara

Sunnuntai 26 lokakuuta vuonna 2008. Ilma on mitä on ainakin Turussa, mutta se ei Vihreiden äänestäjiä haitanne! Meillä on valtaa, tahtoa ja kykyä muuttaa kotikuntiamme.

Tavoitellaan reilua, viihtyisää ja kestävää kaupunkia, jossa ei tarvitse hävetä asua. Kunta on elämää varten - mielekästä, onnellista ja elämisen arvoista elämää sekä ihmisille että eläimille. Kunnassa asukkaiden on oltava niin tasavertaisia kuin yhteiskunta vain sallii. Ilmastonmuutosta, pahoinvointia ja vääryyttä ehkäistään juuri kunnissa, ja tällaisessa kunnassa me haluamme asua.

Nyt kuntamme eteen on taisteltava, kannettava oma kortensa kekoon ja tehtävä työtä. Kukin tekee sen omalla tahollaan. Sunnuntain vaaliuurnilla saavat viimeisetkin kertoa, että nykyinen meninki ei voi jatkua.

Käyhän äänestämässä, jottei sitten tarvitsisi hävetä!

Terveisiä ja kiitos kaikille,
Saara - itse numero 207

Valtuustosta tihkui tänään tietoa siitä, että Turun toriparkki -hanketta aletaan käsitellä valtuustossa ensi viikolla - sopivasti, kun vaalit ovat ohi eikä käsittely enää haittaa Kokoomuksen ja SDP:n vaalikampanjoita! Tätäkö on Turun päätöksenteko? Asiat tehdään ajatellen itseään ja omia eturyhmiä, ei demokraattista mielipidettä?

Turun Sanomien teettämän kyselyn mukaan 74% turkulaisista vastustaa toriparkkia. Hanketta on pyöritelty edestakaisin jo vuosia, nähdäkseni osittain juuri siksi, että valtuuston enemmistö eli demarit ja kokkarit yrittävät kuumeisesti keksitä keinoja, joilla voisivat hiljentää turkulaiset. Nyt homma olaan hoitamassa kaikessa hiljaisuudessa, omia äänestäjiä eli työn tarjoajia kuuntelematta, ottamatta vastuuta teoista, jotka tehdään vasta luottamusmittauksen jälkeen, ja välittämättä muusta, kuin omista rahoista ja citymaastureiden hyvinvoinnista.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Kansanvallassa kansalaisilla on valta. Tämän ei luulisi olevan vaikea yhtälö edes kaupunkiamme johtaville sedille ja tädeille. Millä pelimerkeillä valtuusto ja kaupunginhallitus kuvittelevat voivansa sivuttaa kansan tahdon ja tehdä Turun päätöksenteosta poikkeuksen? Ei välillinen demokratia ole ainoa demokratian muoto! Lisäksi vaaleihin liittyvä kieroilu toriparkkipäätöksen suhteen on jo pöyristyttävää.

Aiemmin olen kirjoittanut toriparkin haitoista ja järjettömyydestä mm. Turun Sanomien mielipidepalstalla ja tavoitteissani. Keskustaa tulisi kehittää viihtyisäksi ja kauniiksi esimerkiksi lisäämällä puisto- ja penkkialueita sekä viherkasveja. Kaupungin sydämestä tulee löytyä epäkaupallinen tila, jonne voi kokoontua ilman, että pitää ostaa tai kuluttaa. Toria ympäröiviä vanhoja taloja ei missään tapauksessa saa enää purkaa, sillä jo nyt suuri osa toriympäristön kauneudesta on onnistuttu tuhoamaan. Kävelykatuja ja pyöräteitä on lisättävä, yksityisautoja ei.

Toriparkkia vastaan voidaan toimia vieläkin monella tavalla. Nykyisten toriparkkimyönteisten päättäjien päät on vaadittava vadille! Mikäli uusi valtuusto on nykyistä toriparkkivastaisempi, mitä se suurimmalla todennäköisyydellä tuleekin olemaan, on päätös vanhalle valtuustolle mukavan vaikea tehdä. Meidän täytyy äänestää. Meidän täytyy kysellä. Meidän täytyy pitää ääntä. Meidän täytyy käyttää valtaa, joka meillä on. Minä aion sen tehdä, tehkää tekin.

Terveisin Saara, joka lähtee torille pistämään kokkari- ja demarivaltuutetut koville

Yövyimme viime yön Turun vihreiden nuorten voimin kaupungintalon edessä teltoissa. Tarkoituksena oli leikkimielisesti taata, että ehdimme äänestää ensimmäisten joukossa, mutta myös herättää ihmisten kiinnostusta tempausta kohtaan ja saada kenties joku jopa vaivautumaan äänestysuurnille asti.

Erityisesti nuorten äänestämättömyys ei lakkaa puhuttamasta, sillä muutosta kunnanvaltuustojen ikärakenteissa ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Periaatteessahan valtuuston tulisi kuvata väestöä myös ikärakenteellisesti, ja näissä vaaleissa monet eri ikäiset ihmiset ovatkin yllätyksekseni sanoneet äänestävänsä nuorta ehdokasta. Ensi viikon sunnuntaina saadaan sitten tietää, muuttuvatko päättäjäelinten ikärakenteet.

Telttailu keskellä kaupunkia oli paitsi hauskaa, myös huomiota herättävää. Useat ohikulkijat hämmästelivät ja muutamia median edustajiakin sattui paikalle. Herääminen suoraan radiolähetykseen ja Turku TV:n ykkösuutisena oleminen täytti odotukset moninkertaisesti - henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, jos yksikin nukkuvan puolueen nuori herää tempauksen ansiosta äänestämään ja vaikuttamaan. Innokkaita esimerkkejä tarvitaan.

Jonotus oli tietysti myös eräänlainen protesti politiikan vetovoiman puutetta kohtaan: Miksi menestyselokuvan ensi-illan lippuja jonotetaan, mutta äänestyksen ensi-illan äänestyslippuja ei?

On uskomatonta, miten monet suomalaiset yhä elävät maahanmuuttajavihamielisessä harhakuvassa. Eivätpä ole tainneet eräätkään pienemmät puolueet ottaa historiasta opikseen. Ihmisten olisi kenties pikku hiljaa aika siirtyä nykypäivään ja lakata ajattelemasta mustavalkoisesti - kirjaimellisesti!

Turussa maahanmuuttopolitiikka on hoidettu kyseenalaisesti. Suurin osa ulkomailta tulevasta väestöstämme on keskittynyt vastoin tahtoaan tiettyihin lähiöihin, eikä ulkomaalaista helposti palkata koulutus- ja potentiaalitasoa vastaaviin töihin. Täysin erilaisista olosuhteista tulevien ihmisten kotiuttaminen Suomeen on räikeästi laiminlyöty. Voiko kukaan ihmetellä, miksi tappamisen ja väkivallan keskeltä tuleva maahanmuuttaja ei ymmärrä Suomen olosuhteiden ja kulttuurin olevan erilaista, kun sopeutumisesta ei uudessa kotimaassa huolehdita?

Väite siitä, että ulkomaalaiset veisivät suomalaisten työpaikat ei pidä paikkaansa. Jos valtio ja kunnat toteuttaisivat velvollisuutensa, jokaiselle maahanmuuttajalle taattaisiin nykyistä huomattavasti parempi suomen kielen opetus, kulttuurin tutustuttaminen, ammatinvalinta, laadukas työ ja edullinen asunto mukavasta ympäristöstä maahanmuuttajakeskittymien sijaan. Tämä jos mikä loisi syntyperäisille suomalaisillekin työpaikkoja suomen kielen opettajina ja erilaisina neuvojina. Tulevaisuuden työvoimapulaa saataisiin näillä toimenpiteillä ennaltaehkäistyä.

Kaiken lisäksi ulkomailta Suomeen muuttaneet ovat usein mukavimpia ihmisiä joita kohtaa. Poikkeuksetta jokainen maahanmuuttajabussikuski tai -kauppias on iloisempi, puheliaampi ja vitsikkäämpi kuin suomalainen kollegansa. Suomalaisilta on silloin tällöin kyselty tutkimuksissa, keitä he ottaisivat naapureikseen. Minulle maahanmuuttaja, kiitos! Mielellään useampikin.

Turussa mahdollisuudet erilaiseen kulttuuriin ovat naurettavan vähäiset. Mahdollisuudet kulttuurinnälän tyrehdyttämiseen ovat jotakuinkin yhden käden sormilla laskettavissa, ja jokainen näistä vaihtoehdoista on lähinnä suunnattu varakkaiden lompakoille. Kulttuuripääkaupungin vuosimallia 2011 agendaksi ei riitä, että opiskelijat tai muut ohutlompakkoiset voivat vuokrata perjantai-illaksi elokuvan á 5€. Missä on ruohonjuuritason kulttuuri?

Turkuun tarvitaan ei-kaupallinen elokuvateatteri, joka pyörittää muitakin kuin Oscar-palkittuja Hollywood-elokuvia. Pienien maahantuojien elokuville ja erilaiselle taiteelle on annettava mahdollisuus, ja kunnan onkin näin ollen ryhdyttävä konkreettisiin toimiin pienelokuvakulttuurin henkiin herättämiseksi. Kaupungin kulttuuritoimen on suunnattava rahoitusta pienemmillekin elokuvateattereille, jotka ovat viime vuosina joutuneet Turussa lopettamaan.

Kaupungistamme puuttuvat myös laadukkaat bändiharjoitustilat, joiden vuokraaminen ja käyttäminen ei maksaisi maltaita. Turun bändeille on annettava mahdollisuus treenata ja myös järjestää keikkoja, joihin sekä aloittelevat että jo hieman mainetta niittäneet kokoonpanot pääsevät esiintymään. Itsensä toteuttaminen on ihmisen onnellisuuden edellytys, ja kunnankin on tarjottava jokaiselle siihen mahdollisuus.

Kulttuuri voidaan jakaa kahteen alueeseen: luomiseen ja kuluttamiseen. Kulttuurin on oltava kaikkien tavoitettavissa, ja elokuviin, teattereihin sekä muihin taidetapahtumiin on päästävä varakkuudesta riippumatta - kulttuuri ei ole rahalla ostettavissa! Kulttuurin luomiseen osallistuminen pitää taata myös jokaisella kulttuurin osa-alueella, eikä tähän mennessä luotua kulttuuria saa missään nimessä tuhota, kuten Turulla on tähän mennessä ollut tuhoisana tapana.

Turkulaiset päättäjät on siis saatava ymmärtämään, ettei kulttuuri tarkoita ainoastaan miljoonien eurojen oopperateatterihankkeita, vaan myös pieniä improvisaatioteattereita, vapaata runonlausumista, ilmaisia tiloja nuorille taiteilijoille, edullisia taidegalleriakäyntejä ja muuta vastaavaa ruohonjuurikulttuuria. Mielikuvituskaan ei välttämättä saa olla rajana, sillä juuri mielikuvitusta monilta kunnanvaltuutetuilta ja virkamiehiltä puuttuu!