Saara Ilvessalo

Turun Sanomat uutisoi tänään 21.1. otsikolla Satava-Kakskerran kiistakaava eteni porvarien ja Sdp:n voimin. Saaret aiotaan tehokaavoittaa jopa 13 700 ihmiselle. Vertauksena sanottakoon. että nykyään Satavassa ja Kakskerrassa asuu 1 400 henkilöä.

Kuten Vihreiden Päivi Paasto lehdessä sanoikin, ei Satava-Kakskerran valmisteltu osayleiskaavaehdotus toteuta maakuntakaavassa alueelle asetettuja tavoitteita. Se on myös täysin ristiriidassa yhdyskuntarakenteen kehittämistä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden kanssa. Kaavaa ovat moittineet mm. Varsinais-Suomen liitto sekä Lounais-Suomen ympäristökeskus.

Valmisteltu kaavaehdotus ei noudata maakuntakaavan tavoitteita, mutta esimerkiksi suojeltujen kohteiden kaavoitus hoidettiin merkitsemällä alueet kaavaan alueiksi, jotka voidaan kaavoittaa “kunhan maakuntakaava saadaan muutettua”. Edes Pohjois-Turku ei ole vuosikymmenten aikana kehittynyt toimivaksi kokonaisuudeksi, koska se alkujaan kaavoitettiin liian suurelle asukasmäärälle. Virheistä ei sitten vaan osata oppia.

Yhdeksi monista ongelmista kehkeytyy kulkuyhteys mantereelle. Ehdotan, että jos uusi silta Hirvensalosta rakennetaan, se tehtäisiin ainoastaa kevyelle liiketeelle ja raitiotielle, vaihtoehtoisesti myös linja-autoille. Näin päästäisiin sekä ruuhkasta että ihmisistä, jotka ajavat yksin autossaan työmatkoja, jotka sujuisivat varsin mainiosti myös pyörällä tai julkisilla.

Toinen viime päivinä puhuttanut ja ainakin itseäni työllistänyt aihe on SDP:n valtuustoryhmän takkienhulmahdus, kun yhdeksän valtuutetuista vaihtoi kantansa toriparkille myönteiseksi ja demarien kanta yhtäkkiä onkin “yksimielisesti ja ilman äänestystä kyllä”. Demarit haluavat ilmeisesti hävitä seuraavatkin vaalit!

Ennen vaaleja tilanne näytti tältä:

Täysin toriparkin puolella
Ari Korhonen

Osittain toriparkin puolella
Jarmo Rosenlöf
Mika Maaskola
Jorma Hellsten
Eeva-Johanna Eloranta

Ei mielipidettä
Jukka Mikkola

Osittain toriparkkia vastaan
Ilkka Kantola
Seppo Lehtinen
Timo Nurmio
Leena Koikkalainen

Täysin toriparkkia vastaan
Virpa Puisto
Ruth Hasan
Kjell Lundahn
Piia Elo
Henry Toivari

(Lähteet: muissa YLEn ja TS:n vaalikoneet, Toivari mm. oma bloginsa)

Olen kutsunut kokousta koolle sekä Turhuuksien toriparkki -kampanjan että Kansanäänestys toriparkista -kansanliikkeen tiimoilta. Demareihin on syytä ottaa yhteyttä ja vaatia selitystä takinkääntöön. Mielipidekirjoituksia olen rustannut koko viime yön. Mielenosoitus kansanäänestyksen puolesta järjestettäneen 16.2. Palaan asiaan.

Tuijotan silmäkuoppiani junan ikkunasta. Kirja on vaipunut horrokseen reidelleni. Sivut lepäävät toisiaan vasten nojaten, täynnä elämää mutta kykenemättä ilmaisemaan sitä ulkopuoliselle. Karjaan juna-asema liukuu ohitseni. Sataa, ja yö tarjoaa vahtivuoroaan aamulle.

Olen lukenut kirjoja niin pitkään kuin muistan. Nykyään aikaa kirjoille on aivan liian vähän, mutta silti rakastan niitä ja hetkiä, jolloin voi syventyä hyvin kirjoitettuun ja mielenkiintoiseen nidokseen. Seuraavassa muutamia lukuvinkkejä kirjoista, jotka olen lukenut tai jotka ovat työn alla!

• Oras Tynkkynen: Vihreä on kasvun väri -Ympäristöstä, taloudesta ja politiikasta. Melko lyhyt mutta sitäkin informatiivisempi pamfletti edellä mainiuista asioista. Äärimmäisen tärkeää tietoa, suosittelen!
• Michael Onfray: Kapinallisen politiikka - Tutkielma vastarinnasta ja taipumattomuudesta. Filosofisesti ja mutkikkaasti kirjoitettu pohdiskeleva teos. Sisältää sekä katkelmia kirjoittajan omasta elämästä että viittauksia muuhun kirjallisuuteen tai historiallisiin tapahtumiin. Itselläni vielä kesken, ei mitään kevyttä vessalukemista.
• Jari Tervo: Myyrä. Ikuisuusprojektini. Inspiroivalla tavalla kirjoitettu romaani “vallasta ja vallattomuudesta, Suomesta ja Neuvostoliitosta, diplomaattisesta kermasta ja siperialaisten vankileirien kurjista” (takakansi).
• Minttu Räty, Seija Saari (toim.): Nimeni ei ole Pakolainen - Elämää ulkomaalaisena Suomessa. Lyhyitä tarinoita maahanmuuttajien kertomina. Avartava teos. Niin sanottua kevyttä lukemista, joka kuitenkin herättää paljon ajatuksia ja sytyttää halut muuttua parempaan suuntaan.
• Tales of my Grandmother’s Dreamtime by Naiura. Tarinoita ja satuja uniajan ja aboriginaalien Australiasta. Kiehtovia lyhyitä kertomuksia englanniksi!
• Ulf Linderfalk: Folkrätten i ett nötskal. Vaikka olen lukenut kyseistä teosta oppikirjana, olen pitänyt siitä (onko tämä epätavallista?!?). Katsaus kansainväliseen oikeuteen antaa monia työkaluja ymmärtää ajankohtaisia tilanteita ja herättää kysymyksiä: Voitaisiinko toimia toisin?

Sitä miettiessä, mukavia lukuhetkiä!

Kokoomusnuoret ilmoittivat 2.1.2009 sopivasti uuden vuoden alkaessa hyväksyvänsä Israelin hyökkäyksen Gazaan.

Jännää. Israelilaiset ovat nyt tappaneet 820 palestiinalaista, kun israelilaisia on kuollut 13. Israelin pommit on suunnattu kouluihin ja moskeijoihin, joten kolmasosa kuolleista palestiinalaisista on lapsia. Eilen Israelin armeija varoitti hyökkäysten voimistumisesta.

Minustakin täysin reilua. Mitä turhaa yrittää käyttää diplomatiaa tai pyytää apua muulta maailmalta jos äärijärjestöt vaivaavat.

Hyvä Kokoomusnuoret! Tällä asentella saadaan rauha maailmaan!

I dagens Åbo Underrättelser läste jag en artikel om tre sextonåriga ungdomar, som tycker att “medierna överdriver det som sker” vid den globala uppvärmningen. Alla tänker skaffa körkort och två av tre tänker, att klimatförändringen är “en naturlig process”. Ingen motiverar sina åsikter. “Medierna har det helt enkelt fel.”

Nehej. Klimaten blir varmare, och detta kan inte förklaras med naturliga orsaker (IPCC). Medierna hittar inte på saker. Medierna förmedlar saker som händer. Så gott som varje klimatvetenskapsman påstår att ökningen av koldioxid i atmosfären orsakar den största uppvärmningen och att koldioxiden har ökat huvudsakligen eftersom fossilt bänsle bränns av människan. Världens ledande klimatforskningsanstalter och vetenskapsakademier i nästan varje land instämmer; listor finns här och här.

Hur kan ungdomarna ändå säga att de inte oroar sig? Framför allt: Ger skolan inte tillräckligt tillitbart information om klimatförändringen, som förresten nuförtiden hellre borde kallas klimatkatastrofen? När jag var i skolan, något som inte var hämst länge sen, fanns det i alla fall inte anmärkningsvärd undervisning av den egentliga situationen med klimatförändringen. Barn studerar nog till exempel religion, som ofta påpekas vara icke-vetenskapligt. Är den största hoten av vår tid inte lika värt att lära?

Hur kan vi undvika katastrofen om vi inte vet om saken? Skolorna borde absolut undervisa klimatvetenskap som skulle få ungsomarna att se klimatförändringen i verkligheten: WHO (World Health Organization) har uppskattat att klimatförändringen dödar årligen 150 000 människor. Antalet håller på att öka. För att inte tala om djurarter, växter och annat natur, som klimatkatastrofen håller på, har redan och kommer att förstöra.

Hallå människor! Det är dags att reagera! Nu!

Källor och annat läsbart:
http://www.ipcc.ch/
http://www.ilmasto.org/
http://gristmill.grist.org/skeptics
http://www.logicalscience.com/consensus/consensus.htm
http://tuukkasimonen.blogspot.com/
Oras Tynkkynen: Vihreä on kasvun väri (Vihreä Lanka oy, 2006)