Saara Ilvessalo

Ensimmäinen heinäkuuta eduskunta äänestää uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta. Vihreät tulevat äänestämään lisäydinvoimaa vastaan, mutta pelottavan moni muiden puolueiden edustajista on yhä epävarma tai positiivisella kannalla. Olen ollut yhteydessä moneen vaalipiirini kansanedustajaan ja kertonut, miksi toivon heidän äänestävän ydinvoimaa vastaan. Toivon, etten joudu jättämään tuleville sukupolville perinnöksi ydinjätehautaa.

Tämän päivän Turkulainen (sivu 7) julkaisi mielipidekirjoitukseni, jossa avaan hieman niitä ydinasioita (heh heh), joiden takia ydinvoimaa ei kannata rakentaa lisää.

Lisäydinvoima olisi tarpeetonta, haitallista ja vaarallista
(Julkaistu Turkulaisessa no.48 30.6.2010)

1.7. on lopullisen ydinvoimapainin vuoro, kun eduskunta päättää Suomen energiatuotannon tulevaisuudesta. Päätös rakentaa kaksi uutta ydinvoimalaa olisi valtava virhe suomalaisessa energiapolitiikassa, jos yhtään osataan katsoa faktoja. Päätös tuhoaisi sitä työtä, jota uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämiseksi on tehty. Laskelmat osoittavat, että lisäydinvoimalle ei Suomessa ole tarvetta.

Ydinvoima on epävarmaa. Olkiluoto 3 on Suomen historian epäonnistunein suurhanke. Se on kolme vuotta aikataulusta jäljessä, sen kustannukset ovat nousseet puolella, työpaikat ovat valuneet Suomen ulkopuolelle ja rakentamisessa on törmätty satoihin turvallisuuspoikkeamiin. Vastuullinen päättäjä ottaisi virheestä opiksi eikä väkisin tekisi kahta lisää.

Ydinvoiman ongelmat ovat aivan yhtä todellisia kuin aikaisemminkin. Ydinpolttoaineeseen tarvitaan uraania, jonka louhinta aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskejä. Ydinjäte on niin vaarallista, että se pitää eristää ihmisistä ja luonnosta tuhansiksi vuosiksi. Riittävän varmaa tapaa tehdä tätä ei ole vieläkään keksitty missään päin maailmaa, ja Suomesta tuskin halutaan ydinjätetunkiota. Tutkimuksille, jotka kyseenalaistavat peruskallion luotettavuuden, ei voida viitata kintaalla.

Erityisesti esiin tulleiden jääviysepäilyjen ja vajaavaisten, jopa olemattomien, selvitysten valossa ei voi kuin kysyä, mikseivät ydinvoimapoliitikot ja -virkamiehet uskalla kertoa koko totuutta vaan kiirehtivät ydinvoimapäätöstä. On myös uskomatonta, että sähkön kulutusennusteita voi 2010-luvun Suomessa muutella sen mukaan, monelleko ydinreaktorille ministeri haluaa antaa luvan.

Tehostamalla energiankäyttöä ja panostamalla kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin vahvistamme suomalaista energiaosaamista. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää, että koko maailman
energiahuolto rakennetaan uusiksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa valtavia markkinoita niille, jotka myyvät energiatehokkuutta ja uutta energiateknologiaa – Ei menneen vuosisadan ”välivaiheen ratkaisua”.

Kahta tai useampaa uutta lupaa kannattaa alle viidennes suomalaisista. Myös kansanedustajien enemmistön luulisi ymmärtävän, että Suomen on tartuttava uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja lakattava kuuntelemasta sokeasti vanhanaikaisen teollisuuden edunvalvojien tunkkaisia mielipiteitä.

Saara Ilvessalo
Turkulainen varakaupunginvaltuutettu
Turun vihreät nuoret ry:n puheenjohtaja

Torstaina turkulaiset saivat lukea lehdistä, että kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (kok) jättää pestinsä kaupunginjohtajana ja sirtyy Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n uudeksi toimitusjohtajaksi syyskuusta alkaen. Pian tämän jälkeen mediassa alettiin syystäkin spekuloida jälleen Turun johtomallin uudistamista.

En voi sanoa olevani mitenkään erityisen pettynyt Pukkisen lähdön johdosta. Nyt on kuitenkin hyvä aika tosissaan miettiä, miten kaupungin johto tulevaisuudessa järjestetään. Kauden loppuun, eli vuoteen 2012, meininki jatkunee samana kuin nykyään, mutta olisiko sen jälkeen aika esimerkiksi Tampereen tavoin siirtyä pormestarimallin käyttöön? Turku on aiemmin pitkien selvtysten jälkeen hylännyt esityksen pormestarimalliin siirtymisestä. Sillon myös osa Vihreistä pelkäsi vallan liikaa keskittymistä. Itse kuitenkin pelkään ehkä enemmän nykyistä vallan keskittymistä virkamiehille, kansan ulottumattomiin.

Kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään on heikentynyt. Johtamisjärjestelmän ja poliittisen päätöksenteon uudistaminen on tarpeen sekä kunnissa että valtakunnantasollakin, ja pormestari saattaisi olla tähän yksi keino. Uskon, että pormestari toisi kunnallispolitiikkaa askeleen lähemmäs niitäkin, jotka eivät halua tuhrata maanantai-iltaansa vapaaehtoisesti valtuuston ajoittain teatterimaista kokousta seuraten.

Poliitikkojen tehtävä on päättää linjauksista kuntalaisten tahdon mukaan ja vastata niistä kuntalaisten suuntaan, virkamiesten toteuttaa tehtyjä päätöksiä. Poliittisten johtajien tulisi olla läsnä jo silloin, kun asiat nostetaan ensimmäisen kerran pöydälle, niitä aletaan valmistella ja päätetään, mihin suunntaan niitä aletaan viedä. Poliittisten valintojen aika on jo tässä vaiheessa. Pormestari on kansalta valtakirjan saanut luottamushenkilö, ja mallista riippuen valtuuston enemmistö voisi erottaa hänet, jos luottamus menetetään.

Olin aikaisemmin skeptinen pormestarimallia kohtaan. Nyt olen kuitenkin kuullut hyviä kokemuksia muun muassa Tampereelta ja huomannut, ettei pelko vaaleilla valitun pormestarin yhteistyökyvyttömyydestä valtuutettujen kanssa ei suoranaisesti liity pelkästään pormestarimalliin: Kaikkia kaupunginjohtajiakaan ei varmaan voi liiasta yhteystyökyvystä haukkua. Vahvemman demokratian puolestapuhuja kun olen, kannatan tällä hetkellä ainakin varovaisesti myös pormestarimallia.