Itsenäisyyden tuntematon potentiaali

Puheeni Luostarivuoren Lyseon lukion itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2018

Arvoisat lukiolaiset, tulevat ylioppilaat, hyvät opettajat, vanhemmat ja muut kuulijat,

Viimeisin itseänisyyäspäivän puheeni suurelle yleisölle oli yläasteellani, kun puhuin Luostarivuoren silloisen yläasteen opiskelijatovereilleni. Nyt en enää löytänyt tuota puhetta, mutta muistan puhuneeni muun muassa suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä outouksista, ainakin tippaleivästä: vaikeaa tehdä, mahdotonta syödä eikä edes maistu miltään, ja siitä huolimatta niitä on pakko vuosi vuoden jälkeen vetää. Vertaus taisi liittyä jotenkin suomalaiseen sisuun.

Kiitos suuresta kunniasta saada jälleen pitkän tauon jälkeen tulla puhumaan vanhaan opinahjooni, tällä kertaa lukion puolelle.

Suomen itsenäisyyspäivä on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä ja merkittävä päivä. Juhlaan liittyy paljon perinteitä perheen kanssa – Linnan juhlat on katsottu yhdessä, kynttilät on sytytetty ja Tuntematonta sotilasta pienenä katsellessani päätin itsekin joskus käydä armeijan. Myöhemmin hakupapereiden palautuspäivänä tuo suunnitelma tosin peruuntui, kun sisäinen pasifisti viime hetkellä voitti feministin.

Suunnilleen näihin aikoihin aloin ensimmäisiä kertoja kyseenalaistaa sitä, mitä me oikeastaan joulukuun kuudentena juhlimme. Tuntui siltä, että itsenäisyyspäivät ovat vuosi toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän sodan muistelua. Omakin isoisäni joutui sotaan 15-vuotiaana ja oli siellä 6 vuotta. Mummuni oli lottana. Heidän ja heidän ikäluokkansa uhraukset ja kärsimykset ovat koskettaneet syvältä.

Sotien aikaan Suomen itsenäisyys oli eittämättä suurimmalla koetuksella, mutta tuntuu nurinkuriselta, että itsenäisyyspäivänä keskitytään lähes pelkästään muistelemaan sotaa ja kurjuutta – Ja vielä talvi- ja jatkosotaa, jotka käytiin pari-kolme vuosikymmentä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.

Kysyin itseltäni: Ei kai kansallinen itsetuntomme voi perustua pelkästään vuosikymmenten takaisiin sotiin? Tähänkö itsenäisyys kulminoituu?

Muutama vuosi sitten eräs ystäväni kirjoitti hyvin: ”Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.”

Siinä itselleni kiteytyi se, mikä itsenäisyydessä on arvokasta. Sotien uhrauksilla ei ole merkitystä, ellei itsenäisyyttä käytetä johonkin. Miten me siis tämän itsenäisyyden tuntemattoman mahdollisuuden ja potentiaalin käytämme?

Erityisen pelottavaa on, jos itsenäisyyttä käytetään väkivallan ihannointiin tai keppihevosena ajatukseen siitä, että suomalainen olisi jotenkin parempi kuin muunmaalainen. Jos sitä käytetään syrjimiseen, demokratian nakertamiseen tai ihmisoikeuksien heikentämiseen. Suomessa on monia, jotka itsenäisyyttä tähän käyttävät.

Isovanhempani puhuivat harvoin sodasta. He eivät ylpeilleet sillä, eivät ihannoineet sitä. Aivan varmaa on, että he olisivat halunneet millä tahansa keinoin ylläpitää rauhaa ja välttää vastaavan tulevaisuudessa. Ja että he olisivat olleet kauhuissaan nähdessään itsenäisyyttä käytettävän ihmisten syrjimiseen, rasistisiin kulkueisiin tai uusnatsistisiin järjestöihin. Se on itsenäisyyden potentiaalin hukkaamista ja halveeraamista. Jos hyvät ihmiset ovat tällaisen edessä hiljaa, paha on jo voittanut.

Henkilökohtaisesti koen itsenäisyyden erityisesti niin, että se antaa vapauden toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Sen avulla voidaan olla johtava maa tasa-arvon ja koulutuksen saralla. Sen avulla on voitu luoda ja voidaan edelleen kehittää ympäri maailmaa ihailtua hyvinvointivaltiota, jossa jokainen on lähimmäinen.

Sen avulla voidaan suojella arvokasta luontoamme ja näyttää muille mallia aikamme suurimman uhan, ilmastonmuutoksen, torjunnassa. Sen avulla Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja kuulua muun muassa Euroopan unioniin. Sen avulla minä voin äänestää ja asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Se takaa minulle sananvapauden, jonka turvin voin seistä täällä ja puhua näistä mielipiteistäni ja arvoistani.

Sellaiseen suomalaiseen identiteettiin kuulun mielelläni. Identiteettiin, jossa itsenäisyyden potentiaalia ei hukata vihaan, katkeruuteen ja väkivaltaan, vaan sitä käytetään turvaamaan myös vähemmistöjen, maahanmuuttajien, heikompiosaisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia. Identiteettiin, joka rakentuu globaalille solidaarisuudelle, rauhan rakentumiselle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Sen sijaan, että jumittuisimme muistelemaan pelkkää sotaa ja kuolemaa, on välillä tervettä suunnata katseita eteenpäin. Miten voimme taata sen, että käytämme itsenäisyyden potentiaalia tänään ja jatkossa oikeiden asioiden ja arvojen edistämiseen? Mitä juuri minä teen sen eteen?

Erityisesti on kyse siitä, mitä tämä itsenäisyyden potentiaali merkitsee nuorille. Usein sanotaan, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Eivät ole. Nuoret ovat tämän päivän päättäjiä, vaikuttajia ja yhteiskunnan rakentajia. Me kaikki olemme tässä hetkessä ne, jotka päättävät mihin itsenäisyyden potentiaalia käytetään, mihin suuntaan Suomea viedään.

Olennainen osa tätä suunnan etsimistä on keskustelu ja myös eri mieltä oleminen. Ollaan siis mieltä. Kiinnostutaan. Ollaan myös eri mieltä. Annetaan silloin mielipiteiden riidellä, ei ihmisten. Käytetään itsenäisyyttämme hyvien ja arvokkaiden asioiden edistämiseen – mitä se itse kullekin meistä tarkoittaakaan.

Kun mietin kaikkea sitä, mitä itsenäisyydellä on saavutettu ja voidaan saavuttaa, koen että itsenäisyys on iloinen asia. Juhlitaan sen mahdollisuuksia. Juhlitaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin ja joita voimme edistää myös maailmanlaajuisesti. Muistetaan, että näitä asioita pitää myös jatkuvasti vaalia ja uudistaa, ja tehdään töitä sen eteen. Rakennetaan rohkeaa, avointa ja tulevaisuudesta huolehtivaa Suomea.

Osoitetaan näin, että suomalainen sisu on muutakin kuin tippaleipiä: se on rohkeutta välittää heikommasta. Annetaan itsenäisyydelle se arvo, jonka se ansaitsee.

Riemukasta itsenäisyyspäivää!

Share

Ehdolle eduskuntavaaleihin

(på svenska nedan)

Maailma ei odota sitä, että joku muu jossakin ratkaisee ongelmat: ilmastonmuutoksen, koulutusleikkaukset, demokratiakriisin ja epätasa-arvon. Olen mukana politiikassa, koska haluan tehdä osani maailman pelastamiseksi – enkä oikeastaan voisi kuvitella elämääni ilman asioihin vaikuttamista.

Siksi olen myös päättänyt lähteä ehdolle kevään eduskuntavaaleihin.

Töideni kautta Itämeri-osaamiskeskuksen toiminnanjohtajana ja tutkijana minulle on käynyt selväksi ilmastonmuutoksen vaikutus myös meremme tilaan. Jos haluamme saada Itämeren jälleen terveeksi, tarvitaan paitsi ravinnepäästöjen kunnianhimoisempia vähennyksiä, myös suunnanmuutoksen ilmastopolitiikassa. Ilmaston ja luonnon puolustus on aika alkaa ottaa tosissaan.

Juristina kannan huolta myös oikeusvaltion tilasta. Perus- ja ihmisoikeudet pitää nähdä lakimuutosten lähtökohtina, ei niiden hidasteina. Samalla demokratiaa pitää uudistaa suoremmaksi ja osallistavammaksi, muuten kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä kasvaa entisestään ja politiikan oikeutus vaarantuu.

Elämme ratkaisevia aikoja myös koulutuksen kunnian palauttamisessa. Koulutus korkeakouluista amiksiin ja varhaiskasvatukseen on kriisissä. Epävarmuus omasta työstä, toimeentulosta ja maailman tilasta lisäävät osaltaan nuorten mielenterveysongelmia. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallitus on leikannut nimenomaan nuorilta, lapsiperheiltä, köyhiltä ja naisilta. Suunnan täytyy muuttua.

Haluan tehdä päätöksiä, joilla ongelmia ennaltaehkäistään ja tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta lisätään. Tarvitsemme tasa-arvoisen perhevapaauudistuksen, järjestäytyneen rasismin kiellon ja perustulon.

Olen omistanut viimeiset 10 vuotta kestävän yhteiskunnan rakentamiselle, paikalliselta tasolta aina kansainvälisiin tehtäviin asti. Minulla on intoa, paloa ja kokemusta muuttaa tätä maata ja maailmaa. Uskon olevani oikea ihminen tekemään tätä muutosta eduskunnassa, yhdessä muiden kanssa.

Tule mukaan tekemään muutosta!

 

 

Världen väntar inte på att någon annan löser problemen: klimatförändringen, nedskärningarna i utbildningen, demokratikrisen och ojämlikheten. Jag deltar i politiken eftersom jag vill göra mitt för att rädda världen. Egentligen skulle jag inte kunna föreställa mig ett liv utan att påverka saker.

Därför ställer jag upp i vårens riksdagsval.

I mitt arbete som verksamhetsledare och forskare vid Östersjö-kompetenscentret BALEX har det blivit tydligt för mig hur mycket klimatförändringen inverkan på välmåendet av vårt hav. Om vi vill göra Östersjön frisk igen behöver vi inte bara mer ambitiösa minskningar av näringsämnena, utan också en förändring av klimatpolitiken. Vi måste börja försvara klimatet och naturen på allvar.

Som jurist är jag också oroad för tillståndet av rättsstaten. Grundläggande och mänskliga rättigheter måste ses som en utgångspunkt i lagförändringen, inte som ett hinder. Också demokratin måste reformeras till mer direkt och inkluderande, annars kommer klyftan mellan medborgare och beslutsfattare att öka ytterligare och politikens legitimitet äventyras.

Vi lever också avgörande tider för att återställa utbildningens ära. Utbildningen från universiteten, yrkesinstitut och förskolepedagogik är i kris. Osäkerheten om arbete, utkomst och världens tillstånd lägger på ungdomars psykiska problem. Samlingspartiets, centerns och sannfinländarnas regering har skurit ner på speciellt unga, barnfamiljer, fattiga och kvinnor. Riktningen måste ändras.

Jag vill fatta beslut som förhindrar problem och förbättrar jämlikheten och jämställdheten. Vi behöver en jämlik reform av familjeledigheter, ett förbud av organiserad rasism och basinkomst.

Jag har ägt de senaste 10 åren för att bygga ett hållbart samhälle, från lokal nivå upp till internationella uppdrag. Jag har entusiasm, ivrighet och erfarenhet för att förändra Finland och världen. Jag tror att jag är rätt person att göra denna förändring i parlamentet, tillsammans med andra.

Välkommen med!

Share

Ryhmäpuheenvuoro Turun talousarvion 2018 käsittelyssä

Politiikka on yhdenlaista taidetta, jossa tasapainotellaan erilaisten ristiriitojen ja tavoitteiden välillä. Välillä aika kuivaa taidetta, mutta loppujen siinä lopuksi kyse on kuitenkin arvoista. Siitä millaista kaupunkia ja maailmaa haluamme yhdessä rakentaa, ja mitä asiaa pidetään tärkeämpänä tai kiireellisempänä kuin jotakin toista. Talous on väline näille tavoitteille.

Vihreiden tapauksessa tämä poliittinen taide toimii niin, että kun kaupunginjohtajan talousarvioesitys julkaistiin, kaivoimme vaaliohjelmamme esiin ja aloimme verrata. Vaaliohjelma on meiltä lupaus siitä, mitä asioita yritämme politiikassa edistää, ja lähdimme ryhmien välisiin neuvotteluihin niillä kärjillä. Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että neuvotteluissa hyvin monet tavoitteemme etenivät. Ryhmämme on siksi päättänyt tukea neuvottelutulosta. On myös hienoa, että budjettineuvotteluissa kaikki ryhmät ovat olleet tasavertaisina mukana ja päätöksentekokulttuuri on taas parantunut askeleen verran.

Turussa on tehty pitkäjänteistä työtä talouden tasapainottamiseksi, jottei jälkipolville, meidän lapsillemme, jäisi kohtuutonta velkataakkaa. Lähinnä valtion päätösten takia talousarvioesitys on kuitenkin alijäämäinen. Vihreiden mielestä esimerkiksi koulutusta ja erityisesti ennaltaehkäiseviä palveluita pitää tästä huolimatta lisärahoittaa varsinkin kaupungin asukasmäärän kasvaessa. Ilman lisärahoitusta esimerkiksi kouluryhmät uhkaavat paisua ja päivähoitojonot venyä.

Äsken käsitelty osavuosikatsaus ja Turun seudun ilahduttava nousujohteinen rakennemuutos kertovat siitä, että olemme onneksi menossa parempaan suuntaan. Turussa pyyhkii hyvin, ja siitä meidän on kaiken kaikkiaan syytä olla siitä ylpeitä ja yrittää siirtää varsinaissuomalainen itsensä haukkumisen perinne syrjään.

 

Koulutuksesta ei säästetä

Samalla tavalla kuin jälkipolville ei pidä jättää kohtuutonta velkataakkaa, tulevaisuudesta ei pidä leikata koulutuksesta säästämällä. Siksi Vihreät haluaa satsata kouluihin ja päiväkoteihin. Turussa tehtiin jo aiemmin syksyllä 2,9 miljoonan euron korotus varhaiskasvatukseen, ja nyt esitettävä kolme miljoonaa lisää sivistyspuolelle on viranhaltijoiden arvio siitä, että palvelutaso säilyy niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessa.

Meille parin viime vaalin lupaus siitä että koulutuksesta ei nipistetä on arvovalinta. On tärkeää puuttua syrjäytymiseen ennaltaehkäisevästi ja siinä yksi tehokkaimpia keinoja on laadukas varhaiskasvatus, jossa hoitajalla on lapsille aikaa. Maan hallituksen valintojen takia ammatillinen koulutus on ollut jo jonkin aikaa ahdingossa, ja vihreille on tärkeää että tässä tilanteessa kaupunki siihen panostaa. Kaiken kaikkiaan vuodelle 2018 ollaankin kohdentamassa sivistystoimialalle 11,5 miljoonaa enemmän, kuin mitä oli tämän vuoden 2017 alkuperäisessä talousarviossa. Tämä on aika historiallista ja sanoisin, että tässä näkyy kevään vaalitulos.

Turun lapsimäärä on kasvussa. Sekä varhaiskasvatus- että kouluverkkoa ja niihin investoimista on tärkeää selvittää kokonaisuutena ja parhaan mahdollisen tiedon pohjalta.

Erityisen iloisia olemme siitä, että muiden koulutuspanostusten päälle Turku hakee mukaan maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun ja sitoutuu maksamaan siitä osansa. Suomessa on pitkään oltu ylpeitä siitä, että meillä on tasa-arvoinen ja maksuton yleissivistävä koulutus. Jostain syystä tämä ajatus ei kuitenkaan ole ennen ylettynyt varhaiskasvatuksen puolelle. Idea on kuitenkin täysin sama: lisätä perheiden ja lasten tasa-arvoa. Kansainvälisesti vertaillen Suomi ei ole kovin korkealla tilastoissa, jotka mittaavat varhaiskasvatukseen osallistuvien määrää, vaikka varhaiskasvatuksen merkitys lapsen kehitykselle on valtava. Useiden tutkimusten johtopäätös on, että laadukas varhaiskasvatus on kaikkein kannattavin koulutusinvestointi.

 

Ennaltaehkäiseviä palveluita

Vihreät esittivät myös lukuisia muita toimia kaupunkilaisten palveluiden ja arjen parantamiseksi. Sosiaalisen luototuksen aloittamisella voimme auttaa pienituloisia ja maksuhäiriöisiä ihmisiä. Tarjoamalla maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille turkulaisille voimme vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja sukupuolitauteja sekä niistä aiheutuvia henkisiä ja taloudellisia kustannuksia. Parhaimmillaan maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen johtaa kustannussäästöihin, kuten esimerkiksi Raumalla on käynyt. Ensi vuoden aikana Turussa selvitetään siis paras malli tarjota alle 25-vuotiaille nuorille maksutonta ehkäisyä.

Hyvinvoinnin lisääminen ja terveysongelmien ennaltaehkäisy ovat vihreän päätöksenteon kulmakiviä. Erityisesti itseään odotuttavan mutta ilmeisesti muodossa tai toisessa jossakin vaiheessa etenevän sosiaali- ja terveysuudistuksen myötä kaupungin on yhä enemmän panostettava ennaltaehkäiseviin hyvinvointia lisääviin asioihin, kuten liikuntaan ja kulttuuriin. Vihreät halusikin tässä talousarviossa varmistaa lasten maksuttomien liikuntavuorojen säilymisen ja edistää vapaan kulttuurin kentän toimintaa.

Ryhmämme pitää myös hyvänä asiana, että syrjäytymisen ehkäisy ja alueiden tasa-arvo otetaan Turussa tosissaan. Alueellinen eriytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä asunnottomuus ovat vakavia ongelmia, jotka laiminlyömällä sekä inhimilliset että taloudelliset kustannukset olisivat valtavia. Toivon ja luotan, että esitetty lisäys syrjäytymiseen pureutuvasta toimenpideohjelmasta kattaa myös nämä asiat. Ilman asuntoa köyhyysloukusta on melko mahdotonta nousta.

 

Kestävää liikennettä kasvavassa Turussa

Ennaltaehkäisyn ja elinvoiman merkitys niiden eri muodoissa tulee kaupungeissa tulevina vuosina korostumaan, kun maakunta- ja sote-uudistuksia viedään eteenpäin. Turku kasvaa, ja on tärkeää että me voimme kaupunkiorganisaationa vastata tämän kasvun paineisiin. Kasvu asettaa paineita kaavoitukselle, niin määrällisesti kuin laadullisesti. Kasvu pitää myös toteuttaa aikamme suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen, ehdoilla. Sekä asuminen että liikkuminen täytyy voida toteuttaa planeetan asettamissa rajoissa.

Kestävä liikenne voi olla win-win -tilanne. Joukkoliikennettä ja pyöräilyä lisäämällä lisätään samalla kaupungin viihtyisyyttä, ihmisten terveyttä ja tasa-arvoa. Turun vihreiden pitkäaikaisen tavoitteen mukaisesti kaupungin investointisuunnitelmaan on varattu keskustan pyöräteiden kehittämiseen nyt miljoona euroa joka vuosi. Monet hyvät pyöräilyn edistämishankkeet ovat nitkahtamassa eteenpäin.

2000-luvun suurimpana kansanterveydellisenä ongelmana pidetään fyysistä passiivisuutta, sitä ettei liikuta. Kaupunkirakenteen pitää siksi olla sellainen, että se kannustaa liikkumaan arjessa. Pyöräilyn edistäminen vähentää hyvinvointitoimialan kuluja. Määrärahan lisäksi pyöräilyolosuhteiden kehittäminen vaatii kuitenkin entistä parempaa suunnittelua ja pyöräilyn edistämistä toimialat ylittäen. Vihreät esittivät, että pyöräilyn edistämiseksi kaupunkiin perustetaan uusi pyöräilykoordinaattorin toimi. Kaikkea ei voi saada, ja tällaisenaan pyöräilykoordinaattori ei sisälly nyt ehdotukseen, mutta luotamme, että asiaan voidaan palata muun muassa päätöksentekoon tulevassa pyöräilyn kehittämisohjelmassa.

Joukkoliikenteessä olemme ottaneet viime vuosina hienoja edistysaskeleita, ja Föli on ollut monelta kantilta menestystarina. Vihreät esitti talousarvioneuvotteluissa myös kesän supersuositun vesibussiliikenteen vakinaistamista, reitin pidentämistä sekä pysäkkien kehittämistä esteettömiksi, ja oli hienoa nähdä tämä tavoite monen muunkin ryhmän agendalla.

Kiitos kaikille ryhmille neuvotteluista ja siitä, että saimme monia hyviä asioita yhdessä eteenpäin. Jos asioita nimittäin halutaan eteenpäin, on niitä usein edistettävä näin – yhdessä.

Share

Tietopohjaisia päätöksiä ja pitkäjänteistä politiikkaa

Pidimme viikonloppuna Turun vaalikadulla Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtajan Jakke Mäkelän kanssa puheet tieteen ja teknologian arvostamisesta päätöksenteossa sekä tiedepohjaisesta politiikasta. Jaken osuuden löydät täältä.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä. Tieteen ja teknologian vihreillä on neljä vaalitavoitetta: tiedolla johtaminen, koulutus, teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen ja pitkäjänteinen politiikka. Pyrin itse puheessani konkretisoimaan näitä tavoitteita Turun näkökulmasta.

 

  1. Tiedolla johtaminen

Turun vihreiden tavoitteissa tiedolla johtaminen näkyy ennen muuta päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisenä. Päämääränä on varmistaa, että turkulaiset voivat osallistua päätöksentekoon myös vaalien välillä. Tieto ei siis jää ainoastaan päättäjien yksinoikeudeksi, vaan sitä tarjotaan kaikille. Samoin lisäämällä ihmisten osallisuutta esimerkiksi kansanäänestyksillä, keskustelevan demokratian keinoilla tai erilaisilla osallistumisilloilla saadaan kaikkein ihmisten tieto päätöksenteon käyttöön.

Turussa valta on asukkailla, eikä päätöksiä voi ostaa. Haluamme kehittää kaupungin johtamisjärjestelmää demokraattisemmaksi ja osallistaa asukkaita enemmän päätöksentekoon. Vihreiden mielestä Turkuun pitää valita pormestari, jotta vaalien tulos näkyy myös kaupungin johdossa.

Vihreät haluavat, että lautakunnat ja kaupunginhallitus velvoitetaan vuosittain vähintään kahteen asukkaille avoimeen kokoukseen. Haluamme avata päätöksentekoa jo valmisteluvaiheessa paremmin kaupungin verkkosivuilla.

Turussa täytyy vahvistaa asukkaiden osallisuutta ja kutsua kaupunkilaisia keskustelemaan Turun kehittämisestä. Järjestetään kansanäänestyksiä suurista kaupunkilaisia kiinnostavista kysymyksistä ja edistetään lähidemokratiaa!

Lisäksi tiedolla johtamiseen kuuluu tietenkin se, että teemme päätökset kunnollisen ja riittävän tiedon perusteella. Ilmoilla liikkuu nyt paljon helppoja ratkaisuehdotuksia monimutkaisiin ongelmiin – vaihtoehtoisilla faktoilla eli valheilla ei ikinä pidä olla sijaa Turun päätöksenteossa.

2. Koulutus

Koulutusteemamme mukaisesti hyvä tulevaisuus alkaa kouluista. Teema on yhteinen niin Tieteen ja teknologian vihreille, Turun vihreille kuin koko Suomen vihreille.

Turku on sivistyskaupunki. Laadukas koulutus on kaupunkimme tärkeimpiä tehtäviä. Vihreässä koulutuskaupungissa vahvistetaan kaikkien mahdollisuutta kouluttautua iästä, taustasta ja tulotasosta riippumatta. Haluamme pitää kiinni monipuolisista sivistyspalveluistamme ja kehittää niitä vastaamaan muuttuvaan maailman tarpeisiin. Koulutuskaupunki Turussa sivistystä on tarjolla monipuolisesti ja kaikille.

Vihreät haluavat huolehtia lapsista ja nuorista. Tahdomme pitää koulut lähellä kotia ja päivähoitoryhmät pieninä. Koulutuksesta ei saa leikata. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle pitää tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka.

Näin haluamme taata nuorille mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä Turussa. Toisaalta tavoite tarkoittaa sitä, että oma opinahjo on lapsen ikään nähden tarpeeksi lähellä ja että koulurakennus on hyvässä kunnossa. Toisaalta kyse on opintojen sisällöstä: meillä on oltava riittävän pienet ryhmät, erityisapua tarjolla ja kunnon keinot laittaa kiusaamiselle stoppi. Yhdenvertaisuutta pitää edistää jo päiväkodista asti, oli kyse sitten maahanmuuttajataustaisten, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen tai heikosti toimeentulevien kohtelusta.

Haluamme rakentaa Turun, jossa kasvatetaan lapsia kansainvälisen ja yhdenvertaisen maailman jäseniksi. Koulussa annetaan ne eväät, joilla ihmisistä kasvaa lähdekriittisiä, kokonaisuuksia ymmärtäviä ja ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.

3. Teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen

Turku on paitsi sivistys- myös teknologiakaupunki. Taloudellista hyvinvointia lisätään kehittämällä ympäristöystävällisiä ratkaisuja, panostamalla luovaan talouteen ja telakan toimintaan. Kehittyvässä Turussa uskalletaan uudistua ja rakennetaan kaupunkiympäristöä tulevaisuutta varten.

Turun kuntavaaliohjelmassa teknologia painottuu ennen muuta kaavoituksessa ja liikenteessä. Tavoitteenamme on suunnitella viihtyisä kaupunki, jossa jokainen voi nähdä ikkunastaan vihreää luontoa. Tähän päästään rakentamalla tiivistä, viihtyisää ja arkkitehtonisesti tasokasta kaupunkia vanhaa kunnioittaen ja suojellen sekä viheralueita säilyttäen. Uusi rakentaminen pitää keskittää olemassa olevan asutuksen ja joukkoliikenneyhteyksien luo.

Raitiotien rakentaminen ja joukkoliikenteen sähköistäminen ovat vihreiden tärkeitä päämääriä. Raitiotie on tulevaisuuden kulkumuoto, joka samalla kunnioittaa Turun historiaa. Uudenlainen pikaraitiotie luo hyvää kaupunkikehitystä, lisää kiinteistöjen arvoa sekä lisää joukkoliikenteen osuutta Turun tavoitteiden mukaisesti. Millään muulla keinolla näihin lopputuloksiin ei päästä, ja uuden teknologian hyödyntäminen pikaraitiotietä suunniteltaessa onkin A ja O.

4. Pitkäjänteinen politiikka

Vihreiden koko politiikka perustuu pitkäjänteisyyteen ja jälkipolvien huomioimiseen. Niin myös Turun vihreiden. Meidän on kannettava vastuumme, ettemme jätä jälkipolville kohtuutonta sosiaalista, ekologista tai taloudellista velkaa.

Eräät tärkeimmistä ajamistamme hankkeista antavat parhaan hyödyn parhaassakin tapauksessa vasta monen vaalikauden kuluttua, ja siksi on tärkeää  suunnitella ne nyt oikein.

Vihreiden yksi päämäärä on tehdä Turusta hiilineutraali kunta vuoteen 2040 mennessä. Tämä tulee olemaan todella haastavaa, mutta Turku on jo alkanut toteuttaa tavoitetta. Nyt on pidettävä huolta siitä, että päätökset jatkuvat linjakkaina ja kannamme oikeasti vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Raideliikenteen investoinnit ovat luonteeltaan pitkäjänteisiä. Henkilöjunaliikenne Uuteenkaupunkiin voitaisiin toteuttaa kaikkein nopeimmin, lähes välittömästi. Siihen sisältyy myös vähiten taloudellisia riskejä.

Tunnin juna Helsinkiin on jo suurempi haaste ja suurempi kustannuserä, mutta sitä on ajettava vahvasti yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Tunnin juna toisi pääkaupunkiseutua lähemmäs Turkua ja edistäisi työllisyyttä.

Turun raitiotien rakentaminen on ensi kauden suurimpia infrastruktuurihankkeita, ja siinä pallo on  täysin Turulla itsellään. Toivomme kaikkien osapuolten tajuavan, että sitä täytyy investointina arvioida kymmenien vuosien päähän.

Tulevaisuuden Turku rakennetaan tänään.

Share

Brexit ei ollut suoraa demokratiaa

Julkaistu Vihreän Langan Vähän vinossa -blogissa.

Heräsin juhannusaamuun hämmennyksen tuntein. Britannia oli äänestänyt EU-erosta, ja brexit oli voittanut niukasti. Melko pian keskustelu EU:n tulevaisuudesta sai höysteekseen keskustelun suoran demokratian ja kansanäänestysten epäonnistumisesta.

Olen suoran demokratian vankka kannattaja. Siksi brexit-äänestys harmitti erityisen paljon. Sillä ei nimittäin ollut toimivan suoran demokratian kanssa paljoakaan tekemistä.

Ensinnäkin Britannian kansanäänestys tapahtui poliitikon aloitteesta ja poliitikkojen päätöksestä. Tällöin ”kansanäänestys” on pohjimmiltaan vallanpitäjien yritys oikeuttaa oma päätöksensä ja paeta vastuusta.

Aito suora demokratia lähtee kansan aloitteesta. Laissa pitäisi myös määritellä, että tärkeimmät asiat kuten perustuslain muutokset menevät automaattisesti kansanäänestykseen. Aidossa suorassa demokratiassa kansanäänestykset ovat myös sitovia.

Toisekseen kukaan ei tiennyt, mistä äänestettiin. Kun valtio äänestää unioniin liittymisestä, päätetään neuvotteluissa sovittujen ehtojen hyväksymisestä. Nyt äänestettiin eroneuvottelujen aloittamisesta – kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitkä eroamisen ehdot tulevat olemaan.

Vähintä mitä brittien soisi tekevän, on järjestää myöhemmin kansanäänestys myös itse ehdoista.

Kolmannekseen on sanottu, ettei Britanniassa äänestetty siitä, mistä piti. Tähän oli erityisesti kaksi syytä: Ensinnäkin äänestyksen alla oli liikkeellä hyvin paljon väärää tietoa, jota ei vaivauduttu oikaisemaan.

Toisekseen osa halusi ilmaista mielipiteensä hallituksesta, maahanmuutosta tai yleisestä fiiliksestä. Näin käy, kun kansanäänestykset eivät ole osa ihmisten arkea.

Suora demokratia vaatii vakiintuneita käytäntöjä, aikaa keskustelulle ja oppimiselle. Kun ihmisillä on valtaa ja vastuuta, kasvaa myös heidän tietoisuutensa asioista. Suuri vastuu on myös medialla, jonka on pystyttävä välittämään ihmisille faktoja ja oikaisemaan virheellisiä väittämiä.

Politiikka as we know it on kriisissä.

Selvitysten mukaan kansalaiset kannattavat kansanäänestyksiä, poliitikot taas suhtautuvat niihin nihkeästi. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin. Legitimiteettivaje on käsinkosketeltava.

Siksi tarvitsemme suoraa demokratiaa täydentämään välillistä demokratiaa, yhdessä keskustelevan demokratian ja lähidemokratian keinojen kanssa.

Suora demokratia tuottaa parempia päätöksiä ja onnellisempia kansalaisia. Sitä lisäämällä voimme vähentää kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä.

Siksi ketuttaa, että brexit-äänestys toi kansanäänestyksille huonon kaiun.

Share

Euroopan neuvoston kuntakongressin kuulumisia

(Jos et jaksa lukea, tsekkaa parin minuutin Snapchat-videoraportit tekstin lopusta)

Osallistuin lokakuun lopulla Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin kokoukseen Strasbourgissa, Ranskassa. Olen toiminut Suomen delegaation varajäsenenä ja Vihreiden edustajana tämän kunnallisvaalikauden, ja tällä kertaa pääsin osallistumaan kokoukseen ensimmäistä kertaa äänivaltaisena.

Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Sen tehtävänä on turvata ja edistää ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatteita ja demokratiaa. Neuvoston piirissä toimii kunta- ja aluehallintokongressi, jonka tavoitteena on vahvistaa ja edistää Euroopan paikallisviranomaisten itsehallintoa sekä huolehtia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta paikallistasolla.  Kerroin kongressista tarkemmin viime raportissa.

Kongressihan siis hyväksyy työssään erilaisia raportteja, joihin liittyy paitsi tutkimusosio, myös suosituksia jäsenmaille. Raportit menevät tiedoksi ministeriöihin, mutta näiden omien kokousmuistioideni muodossa yritän saada niitä tietoon myös muille kiinnostuneille. Tiivistelmä kaikista tässä kokouksessa hyväksytyistä raporteista löytyy kongressin nettisivuilta. Raporttien hyväksymistä edeltävän keskustelun avaavat usein muutamat kutsutut vieraspuhujat, joiden puheet löytyvät myös samaisilta nettisivuilta.

Paikallis- ja aluehallinnon 29. kongressin aiheena oli ajan henkeen sopivasti “Alueelliset vastaukset ihmisoikeushaasteisiin – siirtolaisuus, syrjintä ja sosiaalinen osallistaminen”. Kongressin puheenjohtaja Jean-Claude Frecon painotti avauspuheenvuorossaan paikallishallinnon avainasemaa ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseksi: esimerkiksi pakolaiskriisi on globaali ongelma joka vaatii globaalin ratkaisun, mutta konkreettiset toimenpiteet on tehtävä alueilla. Myös pääsihteeri Thorbjørn Jagland korosti, että kriisin ratkaisu vaatii hyvää organisointia kaikilla tasoilla. Jokainen Eurooppaan tuleva pakolainen tai turvapaikanhakija nauttii Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia vähimmäisoikeuksia. Nämä näkökulmat nousivat vahvasti esiin myös edustajien puheenvuoroissa. Lempikommenttini taisi olla “migrants don’t put us into danger – it is the heatred, racism and intolerance that does.”

Kokouksessa hyväksyttiin myös raportti “Guidelines for local and regional authorities on preventing radicalisation and manifestations of hate at the grassroots level“, jossa paikallisviranomaisille suositeltiin erinäisiä toimenpiteitä radikalisoitumisen estämiseksi. Raportissa kiinnitetään huomiota radikalisoitumisen eri muotoihin: sekä ääri-islamistisiin että rasistisiin ja muukalaisvihamielisiin hyökkäyksiin. Kokouksessa korostettiin nuorten osallisuutta ja opastusta tilanteessa, jossa moni saattaa kokea hämmennystä yhteiskunnan ja koko Euroopan tilasta.

Yksi kokouksessa korostuneista teemoista oli nuorten osallisuus. Mukana oli nyt kolmatta kertaa 38 edustajan nuorisodelegaatio, yksi lähes joka jäsenmaasta. Kongressi hyväksyi raportit niin nuorten osallistumisen lisäämisestä, e-mediasta ja e-demokratiasta kuin äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen paikallisvaaleissa. Pidin itsekin puheen äänestysikärajan laskemisen puolesta, ja kongressi suositteleekin nyt ikärajan laskemista nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Puheessani korostin sitä, ettei pelkkä ikärajan laskeminen riitä, vaan tarvitsemme lisäksi nuorille ominaisia tapoja vaikuttaa: kansanäänestyksiä, kansalaisaloitteita, keskustelevaa demokratiaa ja sähköisiä osallistumismahdollisuuksia.

“Thank you, Mr. President. I want to thank the rapporteur for the comprehensive and good rapport. When I was 16 I was against lowering the voting age. I though I and my friends were more immature than the adults who could vote. I thought all the brilliant wisdom was living in the brains of the adults. Now I’m ten years older and have been engaged in politics for 8 years. Today, I’m very much in favor of lowering the voting age. This is because I have realized that we, the adults in politics and the ones voting in the elections, are not in any way superior than the youth. The 16-year-old me and my friends had the same abilities to adopt information and to make informed decisions as the older ones have. Dear colleagues, we must not be afraid of giving some of our power to the youth. There are several arguments for this in the rapport. In addition, merely lowering the voting age is not enough. We need to look in the mirror and update the politics. Young people feel comfortable affecting political issues directly, not only voting on a politician every four years or so. Therefore, we should increase the different tools of direct and participatory democracy: Referendums, participatory budgeting, participation at the early stage of the decision making process and so on. This increases the participation of everyone: the young and the older ones. When we increase the direct possibilities to influence and let the youth participate in the decision making in a way that they feel natural, we can also combat the two issues discussed earlier, namely radicalization and low youth participation. Dear colleagues, democracy is too precious to be left undeveloped.”

 

Muita raportteja suosituksineen hyväksyttiin muun muassa lasten oikeuksista talouskurin aikana, luottamushenkilönä toimimisen esteistä ja naisten köyhyyden vähentämisestä. Talouskuri vaikuttaa erityisesti naisiin ja lapsiin – monet sosiaaliset ongelmat paikantuvat sukupuolisyrjintään. Köyhyys aiheuttaa muitakin ongelmia, kuten terveysongelmia ja sosiaalista eriytymistä. Talouskurin ja -ongelmien aiheuttaman köyhyyseron vähentämiseksi miesten ja naisten välillä pitää lisätä tasa-arvoa yleisesti. Koulutuksen ja opetuksen tärkeys sekä demokratian edistämisessä että kotoutumisessa, köyhyyden vähentämisessä ja radikalisoitumisen ehkäisyssä nousi avainasemaan – siksi itsestä tuntui erityisen hullulta, että kaiken tämän korostamisen keskellä Suomen hallitus leikkaa ennätyksellisiä määriä juuri siitä.

Maista esille nousivat erityisesti huolestuttavat tilanteet Ukrainassa, jonka tilanne on yhä ajankohtainen (ihmisoikeustilanne Itä-Ukrainassa on hälyttävä), Turkki, jossa mm. yksi kongressin jäsen sekä pormestareita on pidätetty ja mielenosoituksia vastaan hyökätty, ja Azerbaidžan, joka boikotoi sen demokratian tilaa kritisoinutta kongressia. Demokraattista keskustelua ja vallan hajauttamista pidettiin ratkaisuina moniin näistä ongelmista.

 

 

Share

Aitoa demokratiaa myös vaalien välillä

Julkaistu Turun Sanomissa 8.4.

Turussa on alkuvuodesta puhuttanut mahdollinen kunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys toriparkista – taas.

Demokratian tila herättää näin vaalien alla huolta muutenkin: muun muassa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalstalla on alkuvuodesta kirjoitettu siitä, miten äänestäjäkunta ei voi nykyjärjestelmässä juurikaan vaikuttaa politiikan suuntaan. Erään mielipidekirjoituksen otsikko oli “Kansan on vaikea vaikuttaa politiikkaan”.

Väite on absurdi mutta tosi. Absurdi sen takia, että demokratian pitäisi nimenomaan olla kansan valtaa, ja kuitenkin tosi, koska kansalaisilla ei ole minkäänlaista välinettä vaikuttaa suoraan päätöksenteon asiakysymyksiin.

Kansalaisaloite on hieno askel suomalaisessa demokratiassa. Sen avulla voidaan herätellä ja ohjata julkista keskustelua aloitteen aiheesta sekä päätöksenteon agendasta.

Aloite on kuitenkin vain ehdotus. Lopullinen valta jää poliitikoille.

Kansalaiset sivuutetaan päätöksenteosta vaalikausien välissä. Jussi Lähde kirjoitti Turun Sanomissa tammikuussa siitä, miten ”eliitin ja kansan” välinen kuilu osoittaa, ettei ”Suomi koskaan ole ollut länsimainen demokratia”. Hänen mukaansa suomalainen eliitti pitää demokratiaa liian arvokkaana kansan käsiin annettavaksi.

Lähde kirjoittaa kärkevästi, mutta osuu oikeaan. Oikeusministeriön viimevuotisen demokratiapoliittisen selvityksen mukaan kansalaisten kiinnostus suoraa osallistumista kohtaan on vahvaa ja kasvanut selkeästi viime aikoina. Poliitikot kuitenkin suhtautuvat kansanäänestyksiin selkeästi nihkeämmin kuin kansalaiset. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin.

Åbo Akademin demokratiatutkimuksen huippuyksikön johtaja totesi jo neljä vuotta sitten, että edustuksellinen demokratia on tutkimusten mukaan syvässä kriisissä. Ratkaisuna hän ehdotti muun muassa lisää suoraa demokratiaa.

Päätöksentekojärjestelmämme on pieniä kasvonkohotuksia lukuun ottamatta jäänyt junnaamaan paikalleen vuosikymmeniksi, vaikka maailma ympärillä kehittyy hurjaa vauhtia. Demokratia on alituisesti ylläpidettävä ja kehitettävä järjestelmä. Tarvitsemme lisää aitoja vaikutusmahdollisuuksia, ei kosmeettisia silmänlumeita.

Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa paitsi päättäjiin myös suoraan tärkeimpiin asiakysymyksiin. Kansalaisten aloitteesta tapahtuvilla sitovilla kansanäänesyksillä päätöksiä tehtäisiin ihmisten kanssa, ei heidän puolestaan. Suorat vaikutusmahdollisuudet ja valmistelun avoimuus tukevat edustuksellista demokratiaa.

Näin saadaan päätöksenteko osaksi ihmisten arkea, vähennetään kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä sekä lisätään niin ihmisten tietoa kuin tyytyväisyyttä.

Share

Isovanhempasi äänestävät puolestasi

Julkaistu Vihreän Langan blogissa.

Pääsiäisenä minulle soitteli toimittaja, joka halusi tietää näkemyksiäni nuorten aktivoimiseen vaaleissa. Nuorten keskimääräistä matalampi äänestysinto on kestoaihe aina ennen vaaleja. Miksei muutosta tapahdu?

Politiikka on tekijöidensä näköistä. Tällä hetkellä se on keski-ikäisten, harmaiden ja vakavien taloussetien näköistä. He sanovat ”on valitettava tosiasia” kun tarkoittavat ”on minun mielipiteeni” ja ”turha byrokratia” kun eivät oikeastaan itsekään tiedä, mistä säännöksistä pitäisi luopua.

Päättäjien on turha syyllistää nuoria äänestämättömyydestä. Ennemminkin poliitikkojen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä he itse tekevät väärin. Demokratia ei nimittäin ole koskaan valmista. Sitä pitää alituisesti vaalia, kehittää ja parantaa.

Pelkkä puoluepolitiikka ei enää riitä, sillä harva kokee sen omakseen. Kansainvälisten vertailujen mukaan ainoastaan eteläkorealaisia nuoria kiinnostavat puolueet suomalaisnuoria vähemmän. Sen sijaan suomalaiset nuoret käyttävät mielipidevaikuttamiseen sujuvasti sosiaalista mediaa, kuluttajavalintoja ja kansanliikkeitä.

Nuorille ominaista on siis vaikuttaa suoraan asiakysymyksiin, ei pelkästään valita kerran neljässä vuodessa edustajia päättämään puolestaan kaikkea. Demokratian kosmeettisten uudistusten sijaan tarvitsemmekin lisää aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Valta pitää saada ison rahan lobbareilta, eturyhmiltä ja harmailta taloussediltä takaisin kansalle.

Kansalaisten aloitteesta tapahtuvilla sitovilla kansanäänestyksillä päätöksiä tehtäisiin ihmisten kanssa, ei heidän puolestaan. Suorat vaikutusmahdollisuudet asiakysymyksiin ja avoin valmistelu tukevat edustuksellista demokratiaa. Näin saadaan päätöksenteko osaksi ihmisten arkea, vähennetään kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä sekä lisätään niin ihmisten tietoa kuin tyytyväisyyttä.

Tietoisuuden lisääminen voidaan aloittaa puhumalla kouluissa enemmän yhteiskunnallisista asioista, ei ainoastaan päätöksenteon prosesseista. Politiikassa ja mielipiteissä ei nimittäin ole mitään hävettävää. Jo koulussa on hyvä oppia, että mielipiteet kiistelevät, eivät ihmiset.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia pitää lisätä antamalla nuorille valtaa. Äänestysikäraja pitää laskea viiteentoista vuoteen. Myös nuorisovaltuustot, nuorten kuuleminen ja vaikutusten arviointi ovat tärkeitä nuorten äänen vahvistamiseksi.

Muutokset eivät tapahdu itsestään. Siksi eduskuntaan tarvitaan lisää nuoria. Siksi nuoren kannattaa äänestää. Muuten eläkeläiset päättävät puolestamme.

Kirjoittaja on oikeusnotaari, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Varsinais-Suomesta.

Share

Laadukas koulutus on parasta nuorisotakuuta

Julkaistu Nordhumlassa.

Jokainen ihminen tarvitsee toimeentuloa voidakseen elää. Parhaassa tapauksessa tämä toimeentulo hankitaan mielekkäällä ja sopivan haastavalla työllä.

Työelämän vaatimukset muuttuvat nopeasti. Koulutus onkin yksi tärkeimpiä pitkien ja yhtenäisten työurien takeita. Siksi koko ikäluokalle on tarjottava perusasteen jälkeinen koulutus. Laadukas koulutus on tie monipuoliseen osaamiseen niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Koulutus ja osaaminen ovat Suomen suurimpia menestystekijöitä.

Koulutuksesta säästämiseen on siksi saatava stoppi. Se on lyhytnäköistä politiikkaa, jonka kustannukset ovat tulevaisuudessa erityisesti nuorille moninkertaiset. Erityisesti toisen asteen koulutuksen satojen miljoonien säästöt ovat osoittautuneet täysin epärealistisiksi. Ne johtavat koulutusverkon supistumiseen, mikä taas ajaa 15-18 -vuotiaat nuoret pakkomuuton eteen päästäkseen opiskelemaan.

Leikkausten sijaan koulutusta pitää kehittää vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi panostamalla kaikilla koulutusasteilla sähköisiin oppimateriaaleihin, parantamalla oppilaanohjausta, lisäämällä yhteistyötä sekä joustavuutta eri oppilaitosten välillä ja siirtämällä lukion painopistettä ylioppilaskirjoituksista jatkokoulutukseen valmentamiseen saadaan aikaan myös säästöjä.

Toisen asteen koulutus kaipaa monia uudistuksia, jotta se olisi laadukasta huomennakin. Ammattikouluissa lähiopetuksen määrää täytyy lisätä ja kirjata minimimäärä lakiin. Vanhempien tulojen vaikutus täysi-ikäisten, itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotukeen toisella asteella on poistettava.

Kouluissa täytyy myös panostaa varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Riittävällä matalan kynnyksen kouluterveydenhuollolla voidaan estää monia ongelmia. Lähiopetuksen rooli tässä on huomattava: sosiaalinen tuki ehkäisee syrjäytymistä ja pahaa oloa. Siksi myös ryhmäkokojen täytyy olla maltillisia. Osallisuutta lisää myös oppilaitosdemokratia ja opiskelijoiden suorat vaikutusmahdollisuudet.

Laadukas koulutus antaa parhaat eväät tulevaisuutta ja työelämää varten. Siksi myös sen sisällöt on päivitettävä vastaamaan tätä päivää. Toisen asteen opetukseen täytyy sisällyttää ongelma- ja ilmiölähtöistä sekä tutkivaa opiskelijalähtöistä oppimista.

Opiskelun painopiste pitää siirtää yksityiskohtien ulkoa opettelusta tiedonhankkimisen opetteluun, ilmiöiden ja niiden merkitysten ymmärtämiseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. Tätä jos mitä me nuoret tänään ja tulevaisuudessa tarvitsemme.

Share

Raha ratkaisee päätöksenteossa liikaa

Kuka käyttää todellista valtaa? Millä tavalla kansan ääni kuuluu päätöksenteossa? Missä menee hyväksyttävän ja kyseenalaisen edunvalvonnan raja?

Kun EU:n kemikaalilakia eli REACH:ia valmisteltiin, mepit jättivät eri valiokunnissa kaiken kaikkiaan tuhansia muutosehdotuksia. Huomattava osa niistä oli sanamuodoltaan identtisiä toisten meppien ehdotusten kanssa.

Vihreä ryhmä palkkasi tutkijan selvittämään, mistä meppien ehdotukset olivat peräisin. Kävi ilmi, että niistä ehdotuksista, joiden alkuperän hän pystyi selvittämään, ylivoimainen enemmistö oli peräisin kemianteollisuudelta.

Demokratiaan kuuluu, että esimerkiksi firmojen, ammattiliittojen sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen edustajat voivat tulla päättäjien puheille ja kertoa mielipiteensä käsiteltävinä olevista asioista, eli lobata.

Lobbaajat välittävät arvokasta tietoa päätöksenteon pohjaksi ja ovat usein asiantuntijoita. Raha ratkaisee kuitenkin liikaa. Yritysmaailman palkkaamat lobbarit saavat rahan avulla äänensä kuuluviin paremmin kuin yleisen edun puolesta lobbaavat tai tutkijat. Toinen ongelma on avoimuuden puute.

Ammattimaisia lobbareita, eli ihmisiä, joiden päätyö on tavata päättäjiä vaikuttaakseen näihin, pystyy palkkaamaan vain jos on rahaa. Euroopan unionissa ammattilobbareista valtaosa on yritysmaailman palkkaamia, ja myös Suomessa lobbaus ammattimaistuu kovaa vauhtia.

Viime vuosina yhä useampi journalisti on siirtynyt media-alalta “vaikuttajaviestinnän” pariin “hoitamaan yhteiskuntasuhteita”.

Euroopan parlamentissa ammattilobbarit tekevät esimerkiksi valmiiksi kirjoitettuja ehdotuksia, joita mepit myös ottavat nimiinsä. Myös Suomessa poliitikot saattavat laulaa erilaisten eturyhmien lauluja niin, että edes sanamuotoja ei vaivauduta juurikaan muuttelemaan.

Tarvitsemme uudet säännöt lobbaukselle. Lobbaavien tahojen tulisi kertoa julkiseen rekisteriin, missä asioissa ne lobbaavat, ketkä ihmiset ovat heidän palkkalistoillaan, ja mitä he ajavat. Ja myös päättäjillä pitäisi olla velvollisuus kertoa, jos heidän ehdotuksensa on kopioitu muilta.

Vaalilakia tulisi parantaa niin, että vaalikampanjan kustannuksista tulisi tehdä erittely, muuten kokonaissummasta voi väittää mitä vain. Päättäjien kaksoisroolit esimerkiksi yritysten hallituksissa ja toisaalta poliitikkona päättämässä yrityksen alaan liittyvistä asioista pitää kyseenalaistaa.

Toinen ratkaisu on tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen esimerkiksi netissä tapahtuvalla osallistumisella. Meidän pitää mahdollistaa kansalaisten aloitteesta tapahtuvat sitovat kansanäänestykset.

Laura Rantanen ja Saara Ilvessalo
Varsinaissuomalaiset vihreät eduskuntavaaliehdokkaat

Lobbauksesta puhuttiin Satu Hassin kanssa lounastilaisuudessa keskiviikkona 4.2.
Lobbauksesta puhuttiin Satu Hassin kanssa lounastilaisuudessa keskiviikkona 4.2.
Share