Tietopohjaisia päätöksiä ja pitkäjänteistä politiikkaa

Pidimme viikonloppuna Turun vaalikadulla Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtajan Jakke Mäkelän kanssa puheet tieteen ja teknologian arvostamisesta päätöksenteossa sekä tiedepohjaisesta politiikasta. Jaken osuuden löydät täältä.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä. Tieteen ja teknologian vihreillä on neljä vaalitavoitetta: tiedolla johtaminen, koulutus, teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen ja pitkäjänteinen politiikka. Pyrin itse puheessani konkretisoimaan näitä tavoitteita Turun näkökulmasta.

 

  1. Tiedolla johtaminen

Turun vihreiden tavoitteissa tiedolla johtaminen näkyy ennen muuta päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisenä. Päämääränä on varmistaa, että turkulaiset voivat osallistua päätöksentekoon myös vaalien välillä. Tieto ei siis jää ainoastaan päättäjien yksinoikeudeksi, vaan sitä tarjotaan kaikille. Samoin lisäämällä ihmisten osallisuutta esimerkiksi kansanäänestyksillä, keskustelevan demokratian keinoilla tai erilaisilla osallistumisilloilla saadaan kaikkein ihmisten tieto päätöksenteon käyttöön.

Turussa valta on asukkailla, eikä päätöksiä voi ostaa. Haluamme kehittää kaupungin johtamisjärjestelmää demokraattisemmaksi ja osallistaa asukkaita enemmän päätöksentekoon. Vihreiden mielestä Turkuun pitää valita pormestari, jotta vaalien tulos näkyy myös kaupungin johdossa.

Vihreät haluavat, että lautakunnat ja kaupunginhallitus velvoitetaan vuosittain vähintään kahteen asukkaille avoimeen kokoukseen. Haluamme avata päätöksentekoa jo valmisteluvaiheessa paremmin kaupungin verkkosivuilla.

Turussa täytyy vahvistaa asukkaiden osallisuutta ja kutsua kaupunkilaisia keskustelemaan Turun kehittämisestä. Järjestetään kansanäänestyksiä suurista kaupunkilaisia kiinnostavista kysymyksistä ja edistetään lähidemokratiaa!

Lisäksi tiedolla johtamiseen kuuluu tietenkin se, että teemme päätökset kunnollisen ja riittävän tiedon perusteella. Ilmoilla liikkuu nyt paljon helppoja ratkaisuehdotuksia monimutkaisiin ongelmiin – vaihtoehtoisilla faktoilla eli valheilla ei ikinä pidä olla sijaa Turun päätöksenteossa.

2. Koulutus

Koulutusteemamme mukaisesti hyvä tulevaisuus alkaa kouluista. Teema on yhteinen niin Tieteen ja teknologian vihreille, Turun vihreille kuin koko Suomen vihreille.

Turku on sivistyskaupunki. Laadukas koulutus on kaupunkimme tärkeimpiä tehtäviä. Vihreässä koulutuskaupungissa vahvistetaan kaikkien mahdollisuutta kouluttautua iästä, taustasta ja tulotasosta riippumatta. Haluamme pitää kiinni monipuolisista sivistyspalveluistamme ja kehittää niitä vastaamaan muuttuvaan maailman tarpeisiin. Koulutuskaupunki Turussa sivistystä on tarjolla monipuolisesti ja kaikille.

Vihreät haluavat huolehtia lapsista ja nuorista. Tahdomme pitää koulut lähellä kotia ja päivähoitoryhmät pieninä. Koulutuksesta ei saa leikata. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle pitää tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka.

Näin haluamme taata nuorille mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä Turussa. Toisaalta tavoite tarkoittaa sitä, että oma opinahjo on lapsen ikään nähden tarpeeksi lähellä ja että koulurakennus on hyvässä kunnossa. Toisaalta kyse on opintojen sisällöstä: meillä on oltava riittävän pienet ryhmät, erityisapua tarjolla ja kunnon keinot laittaa kiusaamiselle stoppi. Yhdenvertaisuutta pitää edistää jo päiväkodista asti, oli kyse sitten maahanmuuttajataustaisten, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen tai heikosti toimeentulevien kohtelusta.

Haluamme rakentaa Turun, jossa kasvatetaan lapsia kansainvälisen ja yhdenvertaisen maailman jäseniksi. Koulussa annetaan ne eväät, joilla ihmisistä kasvaa lähdekriittisiä, kokonaisuuksia ymmärtäviä ja ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.

3. Teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen

Turku on paitsi sivistys- myös teknologiakaupunki. Taloudellista hyvinvointia lisätään kehittämällä ympäristöystävällisiä ratkaisuja, panostamalla luovaan talouteen ja telakan toimintaan. Kehittyvässä Turussa uskalletaan uudistua ja rakennetaan kaupunkiympäristöä tulevaisuutta varten.

Turun kuntavaaliohjelmassa teknologia painottuu ennen muuta kaavoituksessa ja liikenteessä. Tavoitteenamme on suunnitella viihtyisä kaupunki, jossa jokainen voi nähdä ikkunastaan vihreää luontoa. Tähän päästään rakentamalla tiivistä, viihtyisää ja arkkitehtonisesti tasokasta kaupunkia vanhaa kunnioittaen ja suojellen sekä viheralueita säilyttäen. Uusi rakentaminen pitää keskittää olemassa olevan asutuksen ja joukkoliikenneyhteyksien luo.

Raitiotien rakentaminen ja joukkoliikenteen sähköistäminen ovat vihreiden tärkeitä päämääriä. Raitiotie on tulevaisuuden kulkumuoto, joka samalla kunnioittaa Turun historiaa. Uudenlainen pikaraitiotie luo hyvää kaupunkikehitystä, lisää kiinteistöjen arvoa sekä lisää joukkoliikenteen osuutta Turun tavoitteiden mukaisesti. Millään muulla keinolla näihin lopputuloksiin ei päästä, ja uuden teknologian hyödyntäminen pikaraitiotietä suunniteltaessa onkin A ja O.

4. Pitkäjänteinen politiikka

Vihreiden koko politiikka perustuu pitkäjänteisyyteen ja jälkipolvien huomioimiseen. Niin myös Turun vihreiden. Meidän on kannettava vastuumme, ettemme jätä jälkipolville kohtuutonta sosiaalista, ekologista tai taloudellista velkaa.

Eräät tärkeimmistä ajamistamme hankkeista antavat parhaan hyödyn parhaassakin tapauksessa vasta monen vaalikauden kuluttua, ja siksi on tärkeää  suunnitella ne nyt oikein.

Vihreiden yksi päämäärä on tehdä Turusta hiilineutraali kunta vuoteen 2040 mennessä. Tämä tulee olemaan todella haastavaa, mutta Turku on jo alkanut toteuttaa tavoitetta. Nyt on pidettävä huolta siitä, että päätökset jatkuvat linjakkaina ja kannamme oikeasti vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Raideliikenteen investoinnit ovat luonteeltaan pitkäjänteisiä. Henkilöjunaliikenne Uuteenkaupunkiin voitaisiin toteuttaa kaikkein nopeimmin, lähes välittömästi. Siihen sisältyy myös vähiten taloudellisia riskejä.

Tunnin juna Helsinkiin on jo suurempi haaste ja suurempi kustannuserä, mutta sitä on ajettava vahvasti yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Tunnin juna toisi pääkaupunkiseutua lähemmäs Turkua ja edistäisi työllisyyttä.

Turun raitiotien rakentaminen on ensi kauden suurimpia infrastruktuurihankkeita, ja siinä pallo on  täysin Turulla itsellään. Toivomme kaikkien osapuolten tajuavan, että sitä täytyy investointina arvioida kymmenien vuosien päähän.

Tulevaisuuden Turku rakennetaan tänään.

FacebookTwitterGoogle+Share

Brexit ei ollut suoraa demokratiaa

Julkaistu Vihreän Langan Vähän vinossa -blogissa.

Heräsin juhannusaamuun hämmennyksen tuntein. Britannia oli äänestänyt EU-erosta, ja brexit oli voittanut niukasti. Melko pian keskustelu EU:n tulevaisuudesta sai höysteekseen keskustelun suoran demokratian ja kansanäänestysten epäonnistumisesta.

Olen suoran demokratian vankka kannattaja. Siksi brexit-äänestys harmitti erityisen paljon. Sillä ei nimittäin ollut toimivan suoran demokratian kanssa paljoakaan tekemistä.

Ensinnäkin Britannian kansanäänestys tapahtui poliitikon aloitteesta ja poliitikkojen päätöksestä. Tällöin ”kansanäänestys” on pohjimmiltaan vallanpitäjien yritys oikeuttaa oma päätöksensä ja paeta vastuusta.

Aito suora demokratia lähtee kansan aloitteesta. Laissa pitäisi myös määritellä, että tärkeimmät asiat kuten perustuslain muutokset menevät automaattisesti kansanäänestykseen. Aidossa suorassa demokratiassa kansanäänestykset ovat myös sitovia.

Toisekseen kukaan ei tiennyt, mistä äänestettiin. Kun valtio äänestää unioniin liittymisestä, päätetään neuvotteluissa sovittujen ehtojen hyväksymisestä. Nyt äänestettiin eroneuvottelujen aloittamisesta – kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitkä eroamisen ehdot tulevat olemaan.

Vähintä mitä brittien soisi tekevän, on järjestää myöhemmin kansanäänestys myös itse ehdoista.

Kolmannekseen on sanottu, ettei Britanniassa äänestetty siitä, mistä piti. Tähän oli erityisesti kaksi syytä: Ensinnäkin äänestyksen alla oli liikkeellä hyvin paljon väärää tietoa, jota ei vaivauduttu oikaisemaan.

Toisekseen osa halusi ilmaista mielipiteensä hallituksesta, maahanmuutosta tai yleisestä fiiliksestä. Näin käy, kun kansanäänestykset eivät ole osa ihmisten arkea.

Suora demokratia vaatii vakiintuneita käytäntöjä, aikaa keskustelulle ja oppimiselle. Kun ihmisillä on valtaa ja vastuuta, kasvaa myös heidän tietoisuutensa asioista. Suuri vastuu on myös medialla, jonka on pystyttävä välittämään ihmisille faktoja ja oikaisemaan virheellisiä väittämiä.

Politiikka as we know it on kriisissä.

Selvitysten mukaan kansalaiset kannattavat kansanäänestyksiä, poliitikot taas suhtautuvat niihin nihkeästi. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin. Legitimiteettivaje on käsinkosketeltava.

Siksi tarvitsemme suoraa demokratiaa täydentämään välillistä demokratiaa, yhdessä keskustelevan demokratian ja lähidemokratian keinojen kanssa.

Suora demokratia tuottaa parempia päätöksiä ja onnellisempia kansalaisia. Sitä lisäämällä voimme vähentää kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä.

Siksi ketuttaa, että brexit-äänestys toi kansanäänestyksille huonon kaiun.


Euroopan neuvoston kuntakongressin kuulumisia

(Jos et jaksa lukea, tsekkaa parin minuutin Snapchat-videoraportit tekstin lopusta)

Osallistuin lokakuun lopulla Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin kokoukseen Strasbourgissa, Ranskassa. Olen toiminut Suomen delegaation varajäsenenä ja Vihreiden edustajana tämän kunnallisvaalikauden, ja tällä kertaa pääsin osallistumaan kokoukseen ensimmäistä kertaa äänivaltaisena.

Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Sen tehtävänä on turvata ja edistää ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatteita ja demokratiaa. Neuvoston piirissä toimii kunta- ja aluehallintokongressi, jonka tavoitteena on vahvistaa ja edistää Euroopan paikallisviranomaisten itsehallintoa sekä huolehtia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta paikallistasolla.  Kerroin kongressista tarkemmin viime raportissa.

Kongressihan siis hyväksyy työssään erilaisia raportteja, joihin liittyy paitsi tutkimusosio, myös suosituksia jäsenmaille. Raportit menevät tiedoksi ministeriöihin, mutta näiden omien kokousmuistioideni muodossa yritän saada niitä tietoon myös muille kiinnostuneille. Tiivistelmä kaikista tässä kokouksessa hyväksytyistä raporteista löytyy kongressin nettisivuilta. Raporttien hyväksymistä edeltävän keskustelun avaavat usein muutamat kutsutut vieraspuhujat, joiden puheet löytyvät myös samaisilta nettisivuilta.

Paikallis- ja aluehallinnon 29. kongressin aiheena oli ajan henkeen sopivasti ”Alueelliset vastaukset ihmisoikeushaasteisiin – siirtolaisuus, syrjintä ja sosiaalinen osallistaminen”. Kongressin puheenjohtaja Jean-Claude Frecon painotti avauspuheenvuorossaan paikallishallinnon avainasemaa ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseksi: esimerkiksi pakolaiskriisi on globaali ongelma joka vaatii globaalin ratkaisun, mutta konkreettiset toimenpiteet on tehtävä alueilla. Myös pääsihteeri Thorbjørn Jagland korosti, että kriisin ratkaisu vaatii hyvää organisointia kaikilla tasoilla. Jokainen Eurooppaan tuleva pakolainen tai turvapaikanhakija nauttii Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia vähimmäisoikeuksia. Nämä näkökulmat nousivat vahvasti esiin myös edustajien puheenvuoroissa. Lempikommenttini taisi olla ”migrants don’t put us into danger – it is the heatred, racism and intolerance that does.”

Kokouksessa hyväksyttiin myös raportti ”Guidelines for local and regional authorities on preventing radicalisation and manifestations of hate at the grassroots level”, jossa paikallisviranomaisille suositeltiin erinäisiä toimenpiteitä radikalisoitumisen estämiseksi. Raportissa kiinnitetään huomiota radikalisoitumisen eri muotoihin: sekä ääri-islamistisiin että rasistisiin ja muukalaisvihamielisiin hyökkäyksiin. Kokouksessa korostettiin nuorten osallisuutta ja opastusta tilanteessa, jossa moni saattaa kokea hämmennystä yhteiskunnan ja koko Euroopan tilasta.

Yksi kokouksessa korostuneista teemoista oli nuorten osallisuus. Mukana oli nyt kolmatta kertaa 38 edustajan nuorisodelegaatio, yksi lähes joka jäsenmaasta. Kongressi hyväksyi raportit niin nuorten osallistumisen lisäämisestä, e-mediasta ja e-demokratiasta kuin äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen paikallisvaaleissa. Pidin itsekin puheen äänestysikärajan laskemisen puolesta, ja kongressi suositteleekin nyt ikärajan laskemista nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Puheessani korostin sitä, ettei pelkkä ikärajan laskeminen riitä, vaan tarvitsemme lisäksi nuorille ominaisia tapoja vaikuttaa: kansanäänestyksiä, kansalaisaloitteita, keskustelevaa demokratiaa ja sähköisiä osallistumismahdollisuuksia.

”Thank you, Mr. President. I want to thank the rapporteur for the comprehensive and good rapport. When I was 16 I was against lowering the voting age. I though I and my friends were more immature than the adults who could vote. I thought all the brilliant wisdom was living in the brains of the adults. Now I’m ten years older and have been engaged in politics for 8 years. Today, I’m very much in favor of lowering the voting age. This is because I have realized that we, the adults in politics and the ones voting in the elections, are not in any way superior than the youth. The 16-year-old me and my friends had the same abilities to adopt information and to make informed decisions as the older ones have. Dear colleagues, we must not be afraid of giving some of our power to the youth. There are several arguments for this in the rapport. In addition, merely lowering the voting age is not enough. We need to look in the mirror and update the politics. Young people feel comfortable affecting political issues directly, not only voting on a politician every four years or so. Therefore, we should increase the different tools of direct and participatory democracy: Referendums, participatory budgeting, participation at the early stage of the decision making process and so on. This increases the participation of everyone: the young and the older ones. When we increase the direct possibilities to influence and let the youth participate in the decision making in a way that they feel natural, we can also combat the two issues discussed earlier, namely radicalization and low youth participation. Dear colleagues, democracy is too precious to be left undeveloped.”

 

Muita raportteja suosituksineen hyväksyttiin muun muassa lasten oikeuksista talouskurin aikana, luottamushenkilönä toimimisen esteistä ja naisten köyhyyden vähentämisestä. Talouskuri vaikuttaa erityisesti naisiin ja lapsiin – monet sosiaaliset ongelmat paikantuvat sukupuolisyrjintään. Köyhyys aiheuttaa muitakin ongelmia, kuten terveysongelmia ja sosiaalista eriytymistä. Talouskurin ja -ongelmien aiheuttaman köyhyyseron vähentämiseksi miesten ja naisten välillä pitää lisätä tasa-arvoa yleisesti. Koulutuksen ja opetuksen tärkeys sekä demokratian edistämisessä että kotoutumisessa, köyhyyden vähentämisessä ja radikalisoitumisen ehkäisyssä nousi avainasemaan – siksi itsestä tuntui erityisen hullulta, että kaiken tämän korostamisen keskellä Suomen hallitus leikkaa ennätyksellisiä määriä juuri siitä.

Maista esille nousivat erityisesti huolestuttavat tilanteet Ukrainassa, jonka tilanne on yhä ajankohtainen (ihmisoikeustilanne Itä-Ukrainassa on hälyttävä), Turkki, jossa mm. yksi kongressin jäsen sekä pormestareita on pidätetty ja mielenosoituksia vastaan hyökätty, ja Azerbaidžan, joka boikotoi sen demokratian tilaa kritisoinutta kongressia. Demokraattista keskustelua ja vallan hajauttamista pidettiin ratkaisuina moniin näistä ongelmista.

 

 


Aitoa demokratiaa myös vaalien välillä

Julkaistu Turun Sanomissa 8.4.

Turussa on alkuvuodesta puhuttanut mahdollinen kunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys toriparkista – taas.

Demokratian tila herättää näin vaalien alla huolta muutenkin: muun muassa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalstalla on alkuvuodesta kirjoitettu siitä, miten äänestäjäkunta ei voi nykyjärjestelmässä juurikaan vaikuttaa politiikan suuntaan. Erään mielipidekirjoituksen otsikko oli “Kansan on vaikea vaikuttaa politiikkaan”.

Väite on absurdi mutta tosi. Absurdi sen takia, että demokratian pitäisi nimenomaan olla kansan valtaa, ja kuitenkin tosi, koska kansalaisilla ei ole minkäänlaista välinettä vaikuttaa suoraan päätöksenteon asiakysymyksiin.

Kansalaisaloite on hieno askel suomalaisessa demokratiassa. Sen avulla voidaan herätellä ja ohjata julkista keskustelua aloitteen aiheesta sekä päätöksenteon agendasta.

Aloite on kuitenkin vain ehdotus. Lopullinen valta jää poliitikoille.

Kansalaiset sivuutetaan päätöksenteosta vaalikausien välissä. Jussi Lähde kirjoitti Turun Sanomissa tammikuussa siitä, miten ”eliitin ja kansan” välinen kuilu osoittaa, ettei ”Suomi koskaan ole ollut länsimainen demokratia”. Hänen mukaansa suomalainen eliitti pitää demokratiaa liian arvokkaana kansan käsiin annettavaksi.

Lähde kirjoittaa kärkevästi, mutta osuu oikeaan. Oikeusministeriön viimevuotisen demokratiapoliittisen selvityksen mukaan kansalaisten kiinnostus suoraa osallistumista kohtaan on vahvaa ja kasvanut selkeästi viime aikoina. Poliitikot kuitenkin suhtautuvat kansanäänestyksiin selkeästi nihkeämmin kuin kansalaiset. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin.

Åbo Akademin demokratiatutkimuksen huippuyksikön johtaja totesi jo neljä vuotta sitten, että edustuksellinen demokratia on tutkimusten mukaan syvässä kriisissä. Ratkaisuna hän ehdotti muun muassa lisää suoraa demokratiaa.

Päätöksentekojärjestelmämme on pieniä kasvonkohotuksia lukuun ottamatta jäänyt junnaamaan paikalleen vuosikymmeniksi, vaikka maailma ympärillä kehittyy hurjaa vauhtia. Demokratia on alituisesti ylläpidettävä ja kehitettävä järjestelmä. Tarvitsemme lisää aitoja vaikutusmahdollisuuksia, ei kosmeettisia silmänlumeita.

Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa paitsi päättäjiin myös suoraan tärkeimpiin asiakysymyksiin. Kansalaisten aloitteesta tapahtuvilla sitovilla kansanäänesyksillä päätöksiä tehtäisiin ihmisten kanssa, ei heidän puolestaan. Suorat vaikutusmahdollisuudet ja valmistelun avoimuus tukevat edustuksellista demokratiaa.

Näin saadaan päätöksenteko osaksi ihmisten arkea, vähennetään kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä sekä lisätään niin ihmisten tietoa kuin tyytyväisyyttä.


Isovanhempasi äänestävät puolestasi

Julkaistu Vihreän Langan blogissa.

Pääsiäisenä minulle soitteli toimittaja, joka halusi tietää näkemyksiäni nuorten aktivoimiseen vaaleissa. Nuorten keskimääräistä matalampi äänestysinto on kestoaihe aina ennen vaaleja. Miksei muutosta tapahdu?

Politiikka on tekijöidensä näköistä. Tällä hetkellä se on keski-ikäisten, harmaiden ja vakavien taloussetien näköistä. He sanovat ”on valitettava tosiasia” kun tarkoittavat ”on minun mielipiteeni” ja ”turha byrokratia” kun eivät oikeastaan itsekään tiedä, mistä säännöksistä pitäisi luopua.

Päättäjien on turha syyllistää nuoria äänestämättömyydestä. Ennemminkin poliitikkojen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä he itse tekevät väärin. Demokratia ei nimittäin ole koskaan valmista. Sitä pitää alituisesti vaalia, kehittää ja parantaa.

Pelkkä puoluepolitiikka ei enää riitä, sillä harva kokee sen omakseen. Kansainvälisten vertailujen mukaan ainoastaan eteläkorealaisia nuoria kiinnostavat puolueet suomalaisnuoria vähemmän. Sen sijaan suomalaiset nuoret käyttävät mielipidevaikuttamiseen sujuvasti sosiaalista mediaa, kuluttajavalintoja ja kansanliikkeitä.

Nuorille ominaista on siis vaikuttaa suoraan asiakysymyksiin, ei pelkästään valita kerran neljässä vuodessa edustajia päättämään puolestaan kaikkea. Demokratian kosmeettisten uudistusten sijaan tarvitsemmekin lisää aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Valta pitää saada ison rahan lobbareilta, eturyhmiltä ja harmailta taloussediltä takaisin kansalle.

Kansalaisten aloitteesta tapahtuvilla sitovilla kansanäänestyksillä päätöksiä tehtäisiin ihmisten kanssa, ei heidän puolestaan. Suorat vaikutusmahdollisuudet asiakysymyksiin ja avoin valmistelu tukevat edustuksellista demokratiaa. Näin saadaan päätöksenteko osaksi ihmisten arkea, vähennetään kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä sekä lisätään niin ihmisten tietoa kuin tyytyväisyyttä.

Tietoisuuden lisääminen voidaan aloittaa puhumalla kouluissa enemmän yhteiskunnallisista asioista, ei ainoastaan päätöksenteon prosesseista. Politiikassa ja mielipiteissä ei nimittäin ole mitään hävettävää. Jo koulussa on hyvä oppia, että mielipiteet kiistelevät, eivät ihmiset.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia pitää lisätä antamalla nuorille valtaa. Äänestysikäraja pitää laskea viiteentoista vuoteen. Myös nuorisovaltuustot, nuorten kuuleminen ja vaikutusten arviointi ovat tärkeitä nuorten äänen vahvistamiseksi.

Muutokset eivät tapahdu itsestään. Siksi eduskuntaan tarvitaan lisää nuoria. Siksi nuoren kannattaa äänestää. Muuten eläkeläiset päättävät puolestamme.

Kirjoittaja on oikeusnotaari, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Varsinais-Suomesta.


Laadukas koulutus on parasta nuorisotakuuta

Julkaistu Nordhumlassa.

Jokainen ihminen tarvitsee toimeentuloa voidakseen elää. Parhaassa tapauksessa tämä toimeentulo hankitaan mielekkäällä ja sopivan haastavalla työllä.

Työelämän vaatimukset muuttuvat nopeasti. Koulutus onkin yksi tärkeimpiä pitkien ja yhtenäisten työurien takeita. Siksi koko ikäluokalle on tarjottava perusasteen jälkeinen koulutus. Laadukas koulutus on tie monipuoliseen osaamiseen niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Koulutus ja osaaminen ovat Suomen suurimpia menestystekijöitä.

Koulutuksesta säästämiseen on siksi saatava stoppi. Se on lyhytnäköistä politiikkaa, jonka kustannukset ovat tulevaisuudessa erityisesti nuorille moninkertaiset. Erityisesti toisen asteen koulutuksen satojen miljoonien säästöt ovat osoittautuneet täysin epärealistisiksi. Ne johtavat koulutusverkon supistumiseen, mikä taas ajaa 15-18 -vuotiaat nuoret pakkomuuton eteen päästäkseen opiskelemaan.

Leikkausten sijaan koulutusta pitää kehittää vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi panostamalla kaikilla koulutusasteilla sähköisiin oppimateriaaleihin, parantamalla oppilaanohjausta, lisäämällä yhteistyötä sekä joustavuutta eri oppilaitosten välillä ja siirtämällä lukion painopistettä ylioppilaskirjoituksista jatkokoulutukseen valmentamiseen saadaan aikaan myös säästöjä.

Toisen asteen koulutus kaipaa monia uudistuksia, jotta se olisi laadukasta huomennakin. Ammattikouluissa lähiopetuksen määrää täytyy lisätä ja kirjata minimimäärä lakiin. Vanhempien tulojen vaikutus täysi-ikäisten, itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotukeen toisella asteella on poistettava.

Kouluissa täytyy myös panostaa varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Riittävällä matalan kynnyksen kouluterveydenhuollolla voidaan estää monia ongelmia. Lähiopetuksen rooli tässä on huomattava: sosiaalinen tuki ehkäisee syrjäytymistä ja pahaa oloa. Siksi myös ryhmäkokojen täytyy olla maltillisia. Osallisuutta lisää myös oppilaitosdemokratia ja opiskelijoiden suorat vaikutusmahdollisuudet.

Laadukas koulutus antaa parhaat eväät tulevaisuutta ja työelämää varten. Siksi myös sen sisällöt on päivitettävä vastaamaan tätä päivää. Toisen asteen opetukseen täytyy sisällyttää ongelma- ja ilmiölähtöistä sekä tutkivaa opiskelijalähtöistä oppimista.

Opiskelun painopiste pitää siirtää yksityiskohtien ulkoa opettelusta tiedonhankkimisen opetteluun, ilmiöiden ja niiden merkitysten ymmärtämiseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. Tätä jos mitä me nuoret tänään ja tulevaisuudessa tarvitsemme.


Raha ratkaisee päätöksenteossa liikaa

Kuka käyttää todellista valtaa? Millä tavalla kansan ääni kuuluu päätöksenteossa? Missä menee hyväksyttävän ja kyseenalaisen edunvalvonnan raja?

Kun EU:n kemikaalilakia eli REACH:ia valmisteltiin, mepit jättivät eri valiokunnissa kaiken kaikkiaan tuhansia muutosehdotuksia. Huomattava osa niistä oli sanamuodoltaan identtisiä toisten meppien ehdotusten kanssa.

Vihreä ryhmä palkkasi tutkijan selvittämään, mistä meppien ehdotukset olivat peräisin. Kävi ilmi, että niistä ehdotuksista, joiden alkuperän hän pystyi selvittämään, ylivoimainen enemmistö oli peräisin kemianteollisuudelta.

Demokratiaan kuuluu, että esimerkiksi firmojen, ammattiliittojen sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen edustajat voivat tulla päättäjien puheille ja kertoa mielipiteensä käsiteltävinä olevista asioista, eli lobata.

Lobbaajat välittävät arvokasta tietoa päätöksenteon pohjaksi ja ovat usein asiantuntijoita. Raha ratkaisee kuitenkin liikaa. Yritysmaailman palkkaamat lobbarit saavat rahan avulla äänensä kuuluviin paremmin kuin yleisen edun puolesta lobbaavat tai tutkijat. Toinen ongelma on avoimuuden puute.

Ammattimaisia lobbareita, eli ihmisiä, joiden päätyö on tavata päättäjiä vaikuttaakseen näihin, pystyy palkkaamaan vain jos on rahaa. Euroopan unionissa ammattilobbareista valtaosa on yritysmaailman palkkaamia, ja myös Suomessa lobbaus ammattimaistuu kovaa vauhtia.

Viime vuosina yhä useampi journalisti on siirtynyt media-alalta ”vaikuttajaviestinnän” pariin ”hoitamaan yhteiskuntasuhteita”.

Euroopan parlamentissa ammattilobbarit tekevät esimerkiksi valmiiksi kirjoitettuja ehdotuksia, joita mepit myös ottavat nimiinsä. Myös Suomessa poliitikot saattavat laulaa erilaisten eturyhmien lauluja niin, että edes sanamuotoja ei vaivauduta juurikaan muuttelemaan.

Tarvitsemme uudet säännöt lobbaukselle. Lobbaavien tahojen tulisi kertoa julkiseen rekisteriin, missä asioissa ne lobbaavat, ketkä ihmiset ovat heidän palkkalistoillaan, ja mitä he ajavat. Ja myös päättäjillä pitäisi olla velvollisuus kertoa, jos heidän ehdotuksensa on kopioitu muilta.

Vaalilakia tulisi parantaa niin, että vaalikampanjan kustannuksista tulisi tehdä erittely, muuten kokonaissummasta voi väittää mitä vain. Päättäjien kaksoisroolit esimerkiksi yritysten hallituksissa ja toisaalta poliitikkona päättämässä yrityksen alaan liittyvistä asioista pitää kyseenalaistaa.

Toinen ratkaisu on tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen esimerkiksi netissä tapahtuvalla osallistumisella. Meidän pitää mahdollistaa kansalaisten aloitteesta tapahtuvat sitovat kansanäänestykset.

Laura Rantanen ja Saara Ilvessalo
Varsinaissuomalaiset vihreät eduskuntavaaliehdokkaat

Lobbauksesta puhuttiin Satu Hassin kanssa lounastilaisuudessa keskiviikkona 4.2.
Lobbauksesta puhuttiin Satu Hassin kanssa lounastilaisuudessa keskiviikkona 4.2.

Valtuustoaloite kaupungin laskujen julkistamisesta

Maanantaina valtuuston kokouksessa päätettiin koulu- ja päiväkotiverkosta. Asian valmistelu oli huonoa ja osallisuudessa olisi parannettavaa, mutta vihreät saivat tavoitteitaan läpi neuvotteluissa ja lopputulos on vihreiden kannan mukainen: lähikouluja ei lopeteta ja päiväkotipaikoista säästyy suurin osa.

Itse kokouksessa tekniikka ei toiminut ja äänestykset tehtiin nimenhuudolla. Nettilähetys valtuuston kokouksesta tökki, kun puheenvuorot eivät kunnolla kuuluneet. Kokous ei ollut avoimuuden esikuva, ja sen lopuksi tuntuikin erittäin osuvalta jättää aloite kaupungin laskujen julkistamisesta – Tämä lisäisi avoimuutta, parempaa taloudenpitoa ja kansalaisten osallisuutta.

Saara Hyrkkö on tehnyt vastaavan aloitteen Espoossa. Helsingissä kaupunginjohtaja päätti julkistaa kaupungin laskut, ja asia herätti paljon positiivista julkisuutta.

Valtuustoaloite kaupungin laskujen julkistamisesta

Turun asukkailla on oikeus tietää, millaisia päätöksiä kaupungissa tehdään ja mihin verorahoja käytetään. Nykyaikana avoimuudella on yhä suurempi rooli luottamuksen rakentamisessa ja demokratian vahvistamisessa. Avoimuus edistää myös parempia, taloudellisempia ja kestävämpiä päätöksiä.

Myös lain mukaan kaiken julkisen sektorin tiedon pitäisi olla lähtökohtaisesti julkista. Jakamalla tietoa avoimesti tarjotaan eväitä asukkaiden aktiivisuudelle ja lisätään tietoisuutta kaupungin toiminnan ja talouden mittasuhteista. Avoimuus voi parhaimmillaan parantaa kaupungin mainetta ja kohentaa sitä kautta kilpailukykyä.

Helsingin kaupunki julkaisi marraskuussa omat ostotietonsa vuosilta 2012 ja 2013. Tämän uskotaan tuoneen ryhtiliikkeen kaupungin rahankäyttöön. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen arvelee, että avoimuudella voitaisiin saavuttaa jopa yhden tai kahden prosentin säästöt kaupungin menoissa (HS 29.11.2014).

Turun on syytä kulkea avoimuuden etujoukoissa. Avoimuus edistää hyviä päätöksiä, kuntalaisten aktiivisuutta ja osallisuutta sekä järkevää rahankäyttöä. Laskujen julkaiseminen toisi enemmän kriittistä pohdintaa rahankäyttöön ja auttaisi osaltaan kaupunkia saavuttamaan järkeviä säästöjä.

Edellä olevan perusteella me allekirjoittaneet esitämme, että Turku tutustuu Helsinki Region Infoshare -palvelussa Helsingin kaupungin ostot -tietoaineiston julkaisemisesta saatuihin kokemuksiin ja, niitä hyödyntäen, julkaisee omat ostotietonsa taannehtivasti vähintään vuodesta 2012 alkaen sekä tästä vuodesta eteenpäin.

Šekki vuodelta 1905. Kuva Wikipediasta.
Shekki vuodelta 1905. Kuva Wikipediasta.

Toriparkkikertaus on opintojen äiti

Toriparkkifantasia on jarruttanut Turun keskustan kehittämistä yli 20 vuotta. Tänään kaupunginvaltuuston kokous jää minulta harmittavasti sairastumisen takia väliin. Erityisen paljon tämä kismittää, koska tänään on mahdollista vihdoin päästä toriparkkihankkeesta kokonaan eroon – Tulos riippuu yhdestä tai kahdesta äänestä. Tässä alla blogimuodossa se, mitä olisin kokouksessa sanonut.

(EDIT: Poissaolostani huolimatta vihreiden koko ryhmä on edustettuna. Vihreät ovat ainoa puolue ja ryhmä, joka kokonaisuudessaan vastustaa toriparkkia.)

Omat syyni vastustaa hanketta ja olla ylipäätään mukana politiikassa ovat jotakuinkin samat: ekologiset, demokraattiset ja tulevaisuuteen katsovat.

Toriparkille ei ole tarvetta, sillä Louheen ja muihin keskustan parkkihalleihin mahtuu aina. Aina. Toriparkin rakentaminen lisäisi autoilua, ja autoistumiskehitys taas huonontaa kansanterveyttä ja keskustan ilmanlaatua. Tämä ei tue kestävää kehitystä ympäristön tai ihmisten terveyden kannalta.

Suurin osa turkulaisista vastustaa toriparkkia, ja myös yrittäjien enemmistö on hallia vastaan. Tämän jos minkä pitäisi painaa vaakakupissa toriparkkia vastaan. Toriparkki on demokratian irvikuva, jota on hankkeen monista kaatumisista huolimatta yritetty ajaa kuin käärmettä pyssyyn.

Toriparkki on menneisyyden hanke. Muissa eurooppalaisissa Turun kokoluokan kaupungeissa autoilu vähenee. Toriparkkisuunnitelmat ovat lähes kolmenkymmenen vuoden takaa – Kaupunkia pitäisi kehittää tulevaisuutta varten, ei menneisyyden huonoiksi todetuilla suunnitelmilla. Moderneissa kaupungeissa liikkuminen tapahtuu pyöräilyn, joukkoliikenteen ja yhteisautojen ehdoilla.

Toriparkkia vastustettiin suurmielenosoituksessa jo maaliskuussa 2009.
Toriparkkia vastustettiin suurmielenosoituksessa jo maaliskuussa 2009.

Suurin syy vastustaa toriparkkia on, että sille ei ole tarvetta. Meillä on jo toriparkki, nimeltään Louhi, ja noin 1300 parkkihallipaikkaa korttelin päässä torista. Lisäksi lähistöltä löytyy mm. Eskelin pysäköintilaitos ja Puutorin parkkihalli. Toriparkkia on perusteltu sillä, että se korvaa katupysäköintiä. Parkkihallit eivät kuitenkaan vastaa samaan tarpeeseen: Nythän paikkoja halleissa on olemassa aina.

Toriparkissa on lisäksi valtavat riskit, sekä pohjavesien, saven että talouden suhteen. Pahimmassa tapauksessa hanke kaatuu kaupungin maksettavaksi. Politiikassa tulisi noudattaa oikeustieteestä tuttua varovaisuusperiaatetta ja olla ottamatta tarpeettomia riskejä.

Vaihtoehtoja keskustan kehittämiselle on runsaasti: Kehitetään kävelykeskustaa, joukkoliikennettä, vapaata kaupunkitilaa, tapahtumia, oleskelutiloja ja pyöräväyliä – Ja muistetaan, että kävelijät, joukkoliikenteen käyttäjät, pyöräilijät ja vaikka Louheen parkkeeraajat eivät ostostele automarketeissa mutta mielellään kyllä Turun keskustassa. Ei kehitetä Turun sydäntä automarketin ehdoin.

SFP är nu i vågmästarrollen: Vi har läst i tidningen, att dom tänker rösta för torgparkeringen även om vissa av dom tidigare har varit emot projektet. Jag är väldigt ledsen om detta och hoppas på att dom verkligen vet att de nu skulle kunna rösta enligt samvetet och stoppa torgparkeringen.


Torgparkeringen hänger på en röst – SFP kan avgöra

(Publicerat i Åbo underrättelser 7.11.2014)

Åbo stadsfullmäktige behandlade torgparkeringsplanen igen på sitt förra möte 27.10. Då bordlades ärendet, vilket vill säga att vi kommer att behandla saken på nytt under nästa möte.

Ärendet bordlades av dem som stöder torgparkeringen. Orsaken var att det bland mötesdeltagarna fanns flera motståndare i sådana grupperingar som till största delen stöder torgparkeringen, vilket betydde att torgparkeringens motståndare skulle ha haft en majoritet med minst en röst. Detta betyder att om det skulle ha röstats då, skulle torgparkeringen ha strukits ur Salutorgets detaljplan.

Det som är märkligt är att SFP, där åsikterna är delade, har anmält att de inte kommer att rösta emot torgparkeringen eftersom de inte stöder en ny planläggning – även om åtminstone Christel von Frenckell-Ramberg och Stefan Wallin (som nu är jävig) tidigare har motsatt sig torgparkeringen. Att majoriteten av fullmäktigeledamöterna i förra fullmäktige tvingade genom beslutet innehållande torgparkeringen, genom att ordna ett extra möte endast för detta ärende innan nya fullmäktige valdes år 2012, är ingen orsak att nu rösta emot det löfte man gett åt sina röstare i valet.

Det vore konstigt om fullmäktige nu bestämde sig att låta torgparkeringen byggas även om största delen av ledamöterna motsätter sig projektet. Största delen av åboborna och även majoriteten av företagarna är emot torgparkeringen. Fullmäktigeledamöterna borde nu rösta enligt vad de verkligen tycker – då skulle torgparkeringen nämligen kunna glömmas.

Saara Ilvessalo
Medlem i Åbo stadsfullmäktige, De gröna
Ordförande för De gröna i Åbo