Itsenäisyyden tuntematon potentiaali

Puheeni Luostarivuoren Lyseon lukion itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2018

Arvoisat lukiolaiset, tulevat ylioppilaat, hyvät opettajat, vanhemmat ja muut kuulijat,

Viimeisin itseänisyyäspäivän puheeni suurelle yleisölle oli yläasteellani, kun puhuin Luostarivuoren silloisen yläasteen opiskelijatovereilleni. Nyt en enää löytänyt tuota puhetta, mutta muistan puhuneeni muun muassa suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä outouksista, ainakin tippaleivästä: vaikeaa tehdä, mahdotonta syödä eikä edes maistu miltään, ja siitä huolimatta niitä on pakko vuosi vuoden jälkeen vetää. Vertaus taisi liittyä jotenkin suomalaiseen sisuun.

Kiitos suuresta kunniasta saada jälleen pitkän tauon jälkeen tulla puhumaan vanhaan opinahjooni, tällä kertaa lukion puolelle.

Suomen itsenäisyyspäivä on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä ja merkittävä päivä. Juhlaan liittyy paljon perinteitä perheen kanssa – Linnan juhlat on katsottu yhdessä, kynttilät on sytytetty ja Tuntematonta sotilasta pienenä katsellessani päätin itsekin joskus käydä armeijan. Myöhemmin hakupapereiden palautuspäivänä tuo suunnitelma tosin peruuntui, kun sisäinen pasifisti viime hetkellä voitti feministin.

Suunnilleen näihin aikoihin aloin ensimmäisiä kertoja kyseenalaistaa sitä, mitä me oikeastaan joulukuun kuudentena juhlimme. Tuntui siltä, että itsenäisyyspäivät ovat vuosi toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän sodan muistelua. Omakin isoisäni joutui sotaan 15-vuotiaana ja oli siellä 6 vuotta. Mummuni oli lottana. Heidän ja heidän ikäluokkansa uhraukset ja kärsimykset ovat koskettaneet syvältä.

Sotien aikaan Suomen itsenäisyys oli eittämättä suurimmalla koetuksella, mutta tuntuu nurinkuriselta, että itsenäisyyspäivänä keskitytään lähes pelkästään muistelemaan sotaa ja kurjuutta – Ja vielä talvi- ja jatkosotaa, jotka käytiin pari-kolme vuosikymmentä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.

Kysyin itseltäni: Ei kai kansallinen itsetuntomme voi perustua pelkästään vuosikymmenten takaisiin sotiin? Tähänkö itsenäisyys kulminoituu?

Muutama vuosi sitten eräs ystäväni kirjoitti hyvin: ”Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.”

Siinä itselleni kiteytyi se, mikä itsenäisyydessä on arvokasta. Sotien uhrauksilla ei ole merkitystä, ellei itsenäisyyttä käytetä johonkin. Miten me siis tämän itsenäisyyden tuntemattoman mahdollisuuden ja potentiaalin käytämme?

Erityisen pelottavaa on, jos itsenäisyyttä käytetään väkivallan ihannointiin tai keppihevosena ajatukseen siitä, että suomalainen olisi jotenkin parempi kuin muunmaalainen. Jos sitä käytetään syrjimiseen, demokratian nakertamiseen tai ihmisoikeuksien heikentämiseen. Suomessa on monia, jotka itsenäisyyttä tähän käyttävät.

Isovanhempani puhuivat harvoin sodasta. He eivät ylpeilleet sillä, eivät ihannoineet sitä. Aivan varmaa on, että he olisivat halunneet millä tahansa keinoin ylläpitää rauhaa ja välttää vastaavan tulevaisuudessa. Ja että he olisivat olleet kauhuissaan nähdessään itsenäisyyttä käytettävän ihmisten syrjimiseen, rasistisiin kulkueisiin tai uusnatsistisiin järjestöihin. Se on itsenäisyyden potentiaalin hukkaamista ja halveeraamista. Jos hyvät ihmiset ovat tällaisen edessä hiljaa, paha on jo voittanut.

Henkilökohtaisesti koen itsenäisyyden erityisesti niin, että se antaa vapauden toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Sen avulla voidaan olla johtava maa tasa-arvon ja koulutuksen saralla. Sen avulla on voitu luoda ja voidaan edelleen kehittää ympäri maailmaa ihailtua hyvinvointivaltiota, jossa jokainen on lähimmäinen.

Sen avulla voidaan suojella arvokasta luontoamme ja näyttää muille mallia aikamme suurimman uhan, ilmastonmuutoksen, torjunnassa. Sen avulla Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja kuulua muun muassa Euroopan unioniin. Sen avulla minä voin äänestää ja asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Se takaa minulle sananvapauden, jonka turvin voin seistä täällä ja puhua näistä mielipiteistäni ja arvoistani.

Sellaiseen suomalaiseen identiteettiin kuulun mielelläni. Identiteettiin, jossa itsenäisyyden potentiaalia ei hukata vihaan, katkeruuteen ja väkivaltaan, vaan sitä käytetään turvaamaan myös vähemmistöjen, maahanmuuttajien, heikompiosaisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia. Identiteettiin, joka rakentuu globaalille solidaarisuudelle, rauhan rakentumiselle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Sen sijaan, että jumittuisimme muistelemaan pelkkää sotaa ja kuolemaa, on välillä tervettä suunnata katseita eteenpäin. Miten voimme taata sen, että käytämme itsenäisyyden potentiaalia tänään ja jatkossa oikeiden asioiden ja arvojen edistämiseen? Mitä juuri minä teen sen eteen?

Erityisesti on kyse siitä, mitä tämä itsenäisyyden potentiaali merkitsee nuorille. Usein sanotaan, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Eivät ole. Nuoret ovat tämän päivän päättäjiä, vaikuttajia ja yhteiskunnan rakentajia. Me kaikki olemme tässä hetkessä ne, jotka päättävät mihin itsenäisyyden potentiaalia käytetään, mihin suuntaan Suomea viedään.

Olennainen osa tätä suunnan etsimistä on keskustelu ja myös eri mieltä oleminen. Ollaan siis mieltä. Kiinnostutaan. Ollaan myös eri mieltä. Annetaan silloin mielipiteiden riidellä, ei ihmisten. Käytetään itsenäisyyttämme hyvien ja arvokkaiden asioiden edistämiseen – mitä se itse kullekin meistä tarkoittaakaan.

Kun mietin kaikkea sitä, mitä itsenäisyydellä on saavutettu ja voidaan saavuttaa, koen että itsenäisyys on iloinen asia. Juhlitaan sen mahdollisuuksia. Juhlitaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin ja joita voimme edistää myös maailmanlaajuisesti. Muistetaan, että näitä asioita pitää myös jatkuvasti vaalia ja uudistaa, ja tehdään töitä sen eteen. Rakennetaan rohkeaa, avointa ja tulevaisuudesta huolehtivaa Suomea.

Osoitetaan näin, että suomalainen sisu on muutakin kuin tippaleipiä: se on rohkeutta välittää heikommasta. Annetaan itsenäisyydelle se arvo, jonka se ansaitsee.

Riemukasta itsenäisyyspäivää!

Share

Brexit ei ollut suoraa demokratiaa

Julkaistu Vihreän Langan Vähän vinossa -blogissa.

Heräsin juhannusaamuun hämmennyksen tuntein. Britannia oli äänestänyt EU-erosta, ja brexit oli voittanut niukasti. Melko pian keskustelu EU:n tulevaisuudesta sai höysteekseen keskustelun suoran demokratian ja kansanäänestysten epäonnistumisesta.

Olen suoran demokratian vankka kannattaja. Siksi brexit-äänestys harmitti erityisen paljon. Sillä ei nimittäin ollut toimivan suoran demokratian kanssa paljoakaan tekemistä.

Ensinnäkin Britannian kansanäänestys tapahtui poliitikon aloitteesta ja poliitikkojen päätöksestä. Tällöin ”kansanäänestys” on pohjimmiltaan vallanpitäjien yritys oikeuttaa oma päätöksensä ja paeta vastuusta.

Aito suora demokratia lähtee kansan aloitteesta. Laissa pitäisi myös määritellä, että tärkeimmät asiat kuten perustuslain muutokset menevät automaattisesti kansanäänestykseen. Aidossa suorassa demokratiassa kansanäänestykset ovat myös sitovia.

Toisekseen kukaan ei tiennyt, mistä äänestettiin. Kun valtio äänestää unioniin liittymisestä, päätetään neuvotteluissa sovittujen ehtojen hyväksymisestä. Nyt äänestettiin eroneuvottelujen aloittamisesta – kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitkä eroamisen ehdot tulevat olemaan.

Vähintä mitä brittien soisi tekevän, on järjestää myöhemmin kansanäänestys myös itse ehdoista.

Kolmannekseen on sanottu, ettei Britanniassa äänestetty siitä, mistä piti. Tähän oli erityisesti kaksi syytä: Ensinnäkin äänestyksen alla oli liikkeellä hyvin paljon väärää tietoa, jota ei vaivauduttu oikaisemaan.

Toisekseen osa halusi ilmaista mielipiteensä hallituksesta, maahanmuutosta tai yleisestä fiiliksestä. Näin käy, kun kansanäänestykset eivät ole osa ihmisten arkea.

Suora demokratia vaatii vakiintuneita käytäntöjä, aikaa keskustelulle ja oppimiselle. Kun ihmisillä on valtaa ja vastuuta, kasvaa myös heidän tietoisuutensa asioista. Suuri vastuu on myös medialla, jonka on pystyttävä välittämään ihmisille faktoja ja oikaisemaan virheellisiä väittämiä.

Politiikka as we know it on kriisissä.

Selvitysten mukaan kansalaiset kannattavat kansanäänestyksiä, poliitikot taas suhtautuvat niihin nihkeästi. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin. Legitimiteettivaje on käsinkosketeltava.

Siksi tarvitsemme suoraa demokratiaa täydentämään välillistä demokratiaa, yhdessä keskustelevan demokratian ja lähidemokratian keinojen kanssa.

Suora demokratia tuottaa parempia päätöksiä ja onnellisempia kansalaisia. Sitä lisäämällä voimme vähentää kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä.

Siksi ketuttaa, että brexit-äänestys toi kansanäänestyksille huonon kaiun.

Share

Avaimet kotouttamiseen Turun käsissä

Turun kaupunginvaltuustossa käytiin tänään tiedoksi merkittävä keskustelu turvapaikanhakijatilanteesta, jota alustamassa oli asiantuntijoita niin ministeritasolta, Maahanmuuttovirastosta, SPR:stä, Poliisilaitokselta kuin Turun kaupungin viranhaltijoista. Puheenvuorojen pituuksia rajoitettiin, mikä oli keskustelun sujuvuuden ja asiallisuuden nimissä erittäin hyvä asia.

Kaupungintalon ulkopuolella torvia soittamassa ja rasistista älämölöä huutamassa oli parinkymmenen ihmisen äänekäs joukko, joka häiritsi kokouksen kulkua. Vähän ironista, että nämä samat ihmiset vaativat keskustelua maahanmuutosta, ja nyt tekevät kaikkensa sitä häiritäkseen.

Kiitin omassa puheenvuorossani alustajia asiantuntevista alustuksista ja kysyin maahantulleiden kotouttamisesta. Keskityin puheessa nimenomaan kunnan osuuteen kotouttamisen onnistumisessa – Vihreät on esittänyt omia ratkaisujaan myös valtion tasolla. Kysymykseeni asiantuntijat vastasivat kaikkein tärkeimpien kunnan käsissä olevien kotoutustoimenpiteiden olevan kielenopetus ja muu koulutus sekä sosiaalista integraatiota edistävä kaavoitus.

Alla se puhe, minkä alun perin kirjoitin – Puhuin tästä tiiviyden nimissä ehkä noin kolmasosan :)

“Meillä kaikilla, itsellänikin, olisi paljon kommentoitavaa siihen, mitä Euroopassa pitäisi tehdä ja mitä Suomen hallituksen pitäisi tehdä, mutta tämä on Turun kaupunginvaltuusto. Turvapaikanhakijatilanteessa on paljon elementtejä joille me ei voida Turkuna tehdä mitään.

Lähdetään faktoista. Emme voi sulkea silmiämme tai rajojamme maailman ihmisten hädältä. Maailmassa on tällä hetkellä noin 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodistaan turvattomuuden, vainon, sodan tai luonnonkatastrofien vuoksi. Kansainvälisen oikeuden mukaan meillä on velvollisuus auttaa näitä hädänalaisia ihmisiä. Maailman kriisien takia turvapaikanhakijoita saapuu myös Suomeen entistä enemmän.

Näille tosiasioille emme voi mitään. Turku ei kykene ratkaisemaan Lähi-idän kriisiä tai vaikuttamaan Eurooppaan saapuvien ihmisten määrään. Me voimme kuitenkin muuttaa Turun toimia turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Oikeanlaisella kotouttamisella pystymme ehkäisemään ongelmia ja lisäämään kaikkien hyvinvointia. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja päättää siitä, mitä Turun kaupungin käsissä on.

Oikeilla toimilla voidaan päästä win-win tilanteeseen: Toisaalta saada uusia veronmaksajia ja korjata sekä Turun, Turun seudun että Varsinais-Suomen vinksallaan olevia väestöpyramideja. Toisaalta osoittaa inhimillisyytemme ja auttaa maailman hädänalaisimpia.

Kaiken a ja o on kotouttaminen.

Minä olen syntynyt Turussa. Minua on kotoutettu jotakuinkin kaikki elämäni 26 vuotta. On maksettu neuvolat, terveyspalvelut, peruskoulu, korkeakoulutus, sosiaalipalvelut. Tämä kotoutus on onnistunut – Olen nyt tuottava yhteiskunnan veronmaksaja – mutta se on tullut kalliiksi. Tämä on se onnistuneen kotouttamisen taso, mistä puhutaan myös maahanmuuttajien osalta.

Millä voimme perustella sitä, ettei vastaavia kotoutusinvestointeja kannattaisi tehdä turvapaikanhakijoiden kohdalla – Senkö takia että he ovat sattuneet syntymään muualla, tai ovat erinäköisiä kuin minä? Tämä, hyvät ystävät, olisi sitä kuuluisaa rasismia.

Koti, kieli, koulutus, työ ja kontaktit kantasuomalaisiin ovat nähdäkseni viisi tärkeintä osa-aluetta kotoutumisessa. Asunnottomuus on yleisempää maahanmuuttajien kuin muiden ihmisryhmien kohdalla. Jokainen tulija ansaitsee kodin – paikan johon asettua ja alkaa rakentaa uutta elämää ja josta käsin saada myös kontakteja kantaväestöön. Jokainen tulija ansaitsee myös kunnollista kielenopetusta, ja erityistarpeet pitää huomioida myös muussa koulutuksessa – Ihan alusta lähtien.

Maahanmuuttajien työllistymistä ja työhön perehtymistä voidaan tukea esimerkiksi yritysyhteistyöllä. Kaavoituspolitiikalla taas voidaan ehkäistä asuinalueiden sosiaalista segregaatiota: rakennetaan alueille erilaisia asuntokohteita. Meidän pitää myös vaikuttaa kantasuomalaisten asenteisiin maahantulijoita kohtaan rasismin vähentämiseksi.

Suhteellisen pienet panostukset, esimerkiksi kotouttamissuunnitelmien käyttöönotto, tuplaavat tutkimusten mukaan kotoutumisen onnistumismahdollisuudet. Turvapaikanhakijoista löytyy valtava voimavara, jos vain osaamme kaupunkina kotouttamisen kautta auttaa sen esiinnostamisessa. Osoitetaan, että Turulla on rohkeutta tarttua haastavan tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin.”

Muina teemoina valtuuston kokouksessa olivat tiedonanto sote-uudistuksesta ja päätös Raunintien kaavasta.

Share

Ilmastojohtajuutta, Suomi!

(Julkaistu Lukijan kolumnina Turun Sanomissa 29.11.2015)

Vuosien tauon jälkeen toivo kunnianhimoisen ja kattavan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta Pariisin joulukuisessa ilmastokokouksessa on jälleen nostanut päätään.

Suurin osa maailman maista on ilmoittanut, millaisiin panoksiin ne ovat valmiita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nämä maat edustavat yli 90 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

Bonnissa käydyt, viimeiset Pariisin suurkokousta alustaneet neuvottelut etenivät kuitenkin tahmeasti. Nyt tarvitaan ilmastojohtajuutta ja kansalaisten painetta. Suomen on toimillaan ja esimerkillään tavoiteltava kattavaa ja kunnianhimoista sopimusta aikamme suurimman kriisin pysäyttämiseksi.

Esimerkiksi Ruotsi on aiemmissa ilmastoneuvotteluissa ottanut paljon Suomea suuremman roolin. Vaikka Suomi toimii neuvotteluissa osana Euroopan unionia, on meilläkin täydet mahdollisuudet olla Ruotsin tavoin neuvotteluja eteenpäin vievänä voimana.

Suomella on syy toimia myös itsensä vuoksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimpia lähellä napoja, ja juuri pohjoinen luontomme on erityisen haavoittuvainen. Ilmastonmuutos on aikamme suurin kriisi ja sen torjunta on avain monen muun ongelman ratkaisemiseksi.

Pakolaiskriisi on tänä vuonna kuohuttanut Suomea. Tosiasia on, että ilmastopakolaisia on jo nyt, ja ilmastonmuutos tulee lisäämään pakolaisten määrää. Ilmastonmuutos heikentää myös mahdollisuuksia hyödyntää Suomen upeaa luontoa matkailukohteena.
Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää siksi kansainvälisten sopimusten lisäksi paikallista työtä. Turku on jo osoittanut edelläkävijyyttä: vuonna 2040 tavoitteenamme on olla kokonaan hiilivapaa kaupunkialue. Uusiutuva energia, cleantech ja resurssiviisaus voivat olla alueemme valttikortteja, jos strategia saadaan vietyä käytännön tasolle.

Suomen hallituksen on aika ottaa ilmastonmuutoksen torjuminen tosissaan. Edistämällä uusiutuvaa energiaa, teknologiaosaamista ja energiatehokkuutta paitsi teemme oman osuutemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi myös luomme uutta työtä.

Mutta mitä hallitus tekee? Edistää muun muassa turpeenpolttoa sekä laskee Suomen ilmastorahoitusta muiden EU-maiden nostaessa omaansa. Hallitus toimii näin ilmastotavoitteita vastaan.

Vaikka talouskriisi on eri muodoissaan peittänyt alleen muut kriisit viime vuosina, on ilmastokriisi koko ihmiskunnan suurin uhka. Sen ratkaiseminen edellyttää toimia sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Aika toimia on nyt.

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja sekä Turun kaupunginvaltuutettu.

Share

Paikallinen, kansainvälinen Itämeri

Suvullani on kesämökki Varsinais-Suomen saaristossa. Olen viettänyt paljon aikaa saaristossa ja muistan lapsena katselleeni laitureilta meren pohjaa puolentoista metrin syvyyteen. Viime kesänä laiturilta näkyi lähinnä sameaa vettä ja rehevöitynyttä kasvustoa.

Maailman saastunein sisämeri Itämeri on paitsi kansainvälinen, myös paikallinen toimintakenttä ja suojelun kohde. Veden laadun parantamiseksi tärkeintä on vähentää mereen tulevaa ravinnekuormitusta. Ylivoimaisesti suurin kuormittaja on maatalous.

Maatalousyrittäjiä täytyykin kannustaa toimimaan Itämeren hyvinvointia parantavasti. Tukia pitää kohdistaa ensisijaisesti sinne, missä rahalla saadaan aikaan suurimpia konkreettisia saavutuksia vesiensuojelussa. Hyviä tuloksia saadaan muun muassa lannoitusta rajoittamalla, ottamalla käyttöön biokaasua, kierrättämällä ravinteita sekä huolehtimalla peltojen suojavyöhykkeistä.

Kun uudistuksille löydetään parhaat keinot, voivat tuottajat samalla vähentää ravinnekuormitusta ja tehostaa omaa ravinteiden hyötykäyttöään sekä toimintaansa. Tästä hyötyvät sekä ympäristö että maatalousyrittäjä itse.

Erityisesti Varsinais-Suomessa jokien vaikutus Itämeren rehevöitymiseen on suuri. On koko Suomen asia auttaa maataloutta vähentämään päästöjään. Eduskunnan on pystyttävä säätelemään ja valvomaan ravinteiden käyttöä niin, että maatalousyrittäjien on helppoa ja edullista toimia Itämeri-ystävällisesti.

Yhteistyötä tarvitaan myös valtioiden välille. Jos Itämeri halutaan pelastaa, vaaditaan jokaisen ympärysvaltion panosta. Esimerkiksi Pietarin jätevesiongelmaan on jo onnistuttu puuttumaan: Yli 98% kaupungin jätevesistä puhdistetaan yhteistyön tuloksena. Nyt on tärkeää päästä eroon esimerkiksi Kalingradin ja Gdanskin isoista yksittäisistä pistekuormittajista.

Yhtä tärkeää on vähentää kokonaispäästöjä eri puolilla Itämerta. Tähän tarvitaan ympärysvaltioiden kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita. Myöskään öljynkuljetuksen turvallisuusjärjestelmät eivät saa jäädä laahaamaan meriliikenteen kasvun perässä, sillä öljyvahingot ovat herkälle merelle kohtalokkaita.

Jotta lapsenlapsemmekin voisivat elää puhtaan Itämeren rannalla, uida, purjehtia ja kalastaa, täytyy meidän ottaa meremme suojelu tosissaan. Puhdas luonto maakuntamme matkailuvietti, kaunis saaristo, menettää viehätysvoimansa, jos kasvaville levälautoille ei tehdä mitään.

Share

Raha ratkaisee päätöksenteossa liikaa

Kuka käyttää todellista valtaa? Millä tavalla kansan ääni kuuluu päätöksenteossa? Missä menee hyväksyttävän ja kyseenalaisen edunvalvonnan raja?

Kun EU:n kemikaalilakia eli REACH:ia valmisteltiin, mepit jättivät eri valiokunnissa kaiken kaikkiaan tuhansia muutosehdotuksia. Huomattava osa niistä oli sanamuodoltaan identtisiä toisten meppien ehdotusten kanssa.

Vihreä ryhmä palkkasi tutkijan selvittämään, mistä meppien ehdotukset olivat peräisin. Kävi ilmi, että niistä ehdotuksista, joiden alkuperän hän pystyi selvittämään, ylivoimainen enemmistö oli peräisin kemianteollisuudelta.

Demokratiaan kuuluu, että esimerkiksi firmojen, ammattiliittojen sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen edustajat voivat tulla päättäjien puheille ja kertoa mielipiteensä käsiteltävinä olevista asioista, eli lobata.

Lobbaajat välittävät arvokasta tietoa päätöksenteon pohjaksi ja ovat usein asiantuntijoita. Raha ratkaisee kuitenkin liikaa. Yritysmaailman palkkaamat lobbarit saavat rahan avulla äänensä kuuluviin paremmin kuin yleisen edun puolesta lobbaavat tai tutkijat. Toinen ongelma on avoimuuden puute.

Ammattimaisia lobbareita, eli ihmisiä, joiden päätyö on tavata päättäjiä vaikuttaakseen näihin, pystyy palkkaamaan vain jos on rahaa. Euroopan unionissa ammattilobbareista valtaosa on yritysmaailman palkkaamia, ja myös Suomessa lobbaus ammattimaistuu kovaa vauhtia.

Viime vuosina yhä useampi journalisti on siirtynyt media-alalta “vaikuttajaviestinnän” pariin “hoitamaan yhteiskuntasuhteita”.

Euroopan parlamentissa ammattilobbarit tekevät esimerkiksi valmiiksi kirjoitettuja ehdotuksia, joita mepit myös ottavat nimiinsä. Myös Suomessa poliitikot saattavat laulaa erilaisten eturyhmien lauluja niin, että edes sanamuotoja ei vaivauduta juurikaan muuttelemaan.

Tarvitsemme uudet säännöt lobbaukselle. Lobbaavien tahojen tulisi kertoa julkiseen rekisteriin, missä asioissa ne lobbaavat, ketkä ihmiset ovat heidän palkkalistoillaan, ja mitä he ajavat. Ja myös päättäjillä pitäisi olla velvollisuus kertoa, jos heidän ehdotuksensa on kopioitu muilta.

Vaalilakia tulisi parantaa niin, että vaalikampanjan kustannuksista tulisi tehdä erittely, muuten kokonaissummasta voi väittää mitä vain. Päättäjien kaksoisroolit esimerkiksi yritysten hallituksissa ja toisaalta poliitikkona päättämässä yrityksen alaan liittyvistä asioista pitää kyseenalaistaa.

Toinen ratkaisu on tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen esimerkiksi netissä tapahtuvalla osallistumisella. Meidän pitää mahdollistaa kansalaisten aloitteesta tapahtuvat sitovat kansanäänestykset.

Laura Rantanen ja Saara Ilvessalo
Varsinaissuomalaiset vihreät eduskuntavaaliehdokkaat

Lobbauksesta puhuttiin Satu Hassin kanssa lounastilaisuudessa keskiviikkona 4.2.
Lobbauksesta puhuttiin Satu Hassin kanssa lounastilaisuudessa keskiviikkona 4.2.
Share

Suo, kuokka ja tussi: Miksi vihreillä on merkitystä

Vihreät joutui jättämään hallituksen alkusyksystä, kun muut puolueet hallitusohjelman ja reuntaehtomme vastaisesti esittivät lisäydinvoimaa rakennettavaksi. Tämän jälkeen on paljastunut, miten paljon vihreät hallituksessa oikeastaan vaikuttivatkaan.

Hallitus on Vihreiden lähdön jälkeen muuttanut linjaansa: turvapaikanhakijoiden oikeuksia on heikennetty, valtionyhtiön osallistumista Arktiksen riskialttiisiin öljynporaushankkeisiin suunnitellaan, vesistö- ja ilmastopäästöjä aiheuttavan turpeen veroa alennetaan, koskiensuojelulain avaamista suunnitellaan, lukukausimaksuja opiskelijoille ehdotetaan taas, Fennovoiman ja Rosatomin veronmaksajien rahoilla riskiä ottavalle ydinhankkeelle esitetään periaatepäätöstä.

Vihreä lanka teki taannoin hyvän koosteen siitä, missä kaikessa kvartettihallitus on kelkkaansa kääntänyt. Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on jäädyttänyt soidensuojeluohjelman. Ympäristönsuojelu ei yhtäkkiä olekaan merkittävää, vaan se voidaan hänen mukaansa hoitaa vapaaehtoisuudella.

Muutoksia on tapahtunut muuallakin kuin ympäristöministeriön alla. Vaikka hallitusohjelmassa lukee, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden lasten epähumaani säilöönotto on lopetettava, ei tätä aiota toteuttaa. Päätään ovat jälleen nostaneet myös lukukausimaksut: lausuntokierroksilla on esitys vähintään 4 000 euron lukukausimaksusta ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille – Huolimatta siitä, että lukukausimaksukokeilu on todettu epäonnistuneeksi eikä lukukausimaksujen hyödyistä taloudelle ole minkäänlaisia viitteitä, pikemminkin päin vastoin.

Pidetään turve soilla, ei ilmastopäästöinä. Suomen suot ovat suojelemisen arvoisia. Kuva: Wikipedia.
Pidetään turve soilla, ei ilmastopäästöinä. Suomen suot ovat suojelemisen arvoisia. Kuva: Wikipedia.

Myöskään laki transihmisten oikeuksista ei välttämättä etene eduskuntaan asti, vaikka nykyinen laki räikeästi rikkoo ihmisoikeuksia vastaan. Kokoomus ajaa lisäksi muutosta kaikkien eduskuntapuolueiden valmistelemaan sote-esitykseen. Puolueen esittämä linja saattaisi johtaa siihen, että kaikki palvelut pitäisi kilpailuttaa, ja viivyttely asiassa kostautuu ihmisten terveyden huonontumisessa sekä tulevien sukupolvien palvelujen heikkenemisessä. Yllättäen myöskään EU:n ja USA:n välisen vapaakauppasopimuksen demokratia- ja avoimuusongelmat sekä haitat ympäristö- ja terveyslainsäädännölle eivät enää juuri paina hallituksen mieltä.

Kuin tämä ei vielä riittäisi, saatetaan sosiaaliturvaa selkeyttävä ja tasa-arvoistava toimeentulotuen siirtäminen kunnilta valtiolle vesittää, jäänmurtajayhtiö Arctia Shipping viedä osalliseksi Jäämeren riskialttiisiin öljyoperaatioihin ja talouspolitiikkaa kiristää kestämättömäksi sekä talousahdinkoa syventäväksi.

Hallitus on sekä perunut yhdessä sovittuja päätöksiä että tuonut takaisin pöydälle ehdotuksia, jotka vihreät aiemmin onnistuivat torppaamaan. Nyt viimeistään nähdään, että vihreät vaikutti hallituksen linjaan merkittävästi. Kvartettihallitus on tuhoamassa Suomen suot, vaikeuttamassa talouspolitiikallaan ihmisten töihin pääsyä ja viemässä opiskelijoilta lukukausimaksuillaan mahdollisuuden sivistykseen (tästä kekseliäs otsikon kolmikko, kai huomasitte?).

Kevään eduskuntavaaleissa valitaan jälleen Suomelle uutta suuntaa. Meidän mielestämme sen täytyy olla kestävä niin ympäristön, kaikkien ihmisten kuin taloudenkin kannalta. Nykyhallituksen linja ei tätä ole.

Share

Tänään valitaan Euroopalle suunta

Tänään huipentuu lähes vuoden kestänyt työ, kun Eurooppa äänestää suunnan päätöksenteolle seuraaviksi viideksi vuodeksi. Tämä suunta vaikuttaa maailman ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin ratkaisevasti. Vihreät haluaa uudistaa Euroopan: Pelastaa ilmaston, korjata työttömyyden ja puolustaa vapautta. Tässä työssä voi olla mukana äänestämällä vihreitä ehdokkaita numeroilla 152-171.

Minua voi äänestää kirjoittamalla lappuun numeron 161. Haluan rakentaa ratkaisujen Eurooppaa, joka ottaa kärkitavoitteekseen ilmastonmuutoksen torjunnan, suojelee ympäristöään, luo uutta avointa demokratiaa, vie ihmisoikeuksia maailmalle ja panostaa nuoriin. Näissä vaaleissa hienointa on ollut päästä pitämään esillä niitä minulle kaikkein tärkeimpiä arvoja ja asioita. On ollut helppoa sanoa, että itseltä löytyy parlamenttityöskentelyyn sekä palavaa innostusta että kokemusta ja tietoa.

Vaikeampaa on pukea sanoiksi tätä valtavaa kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka ovat olleet mukana kampanjassa ja auttaneet paremman maailman rakentamisessa pala palalta. Tämä eurovaalityö on ollut yhteistä, ja mukana olleiden ihmisten määrä pistää nöyräksi. Kiitos teille jokaiselle! Olen kanssanne saanut käydä paikoissa, joihin en muuten olisi eksynyt, kiertää Suomea, oppia valtavasti uutta, innostua yhä uudestaan ja kohdata päivittäin uusia haasteita. Politiikka on yhteistyötä, ja maailma muuttuu pienin mutta määrätietoisin askelin. Siihen tarvitaan kaikkia.

Ei siis muuta kuin äänestämään. Mukaan tarvitset ainoastaan henkilöllisyystodistuksen: Passin, ajokortin tai henkilökortin. Mukaan kannattaa ottaa myös kaverit. Äänestyspaikkasi voit tarkistaa osoitteesta http://vrk.navici.com/. Illalla jännitetään vaalitulosta!

Share

Ilmastoa suojellaan työllisyydellä

Julkaistu Vihreässä blogissa 21.5.2014

Sunnuntain eurovaalit ovat ilmastovaalit, vaikkei ilmastosta olekaan näissä vaaleissa juurikaan puhuttu. Miksikö? Koska ilmastokriisiä ei ole vielä ratkaistu. Seuraavat viisi vuotta ovat ilmaston kannalta ratkaisevia. Sunnuntaina valittava parlamentti valitsee suunnan sille, millaisen yhteiskunnan EU ja maailma jättää jälkipolville.

Ilmasto on politiikan agendalla viime vuosina jäänyt talouskriisin alle. Kestävää taloutta ei kuitenkaan voi olla ilman elinkelpoista planeettaa. Siksi on ymmärrettävä, miten läheisesti työllisyys ja talous ovat yhteydessä ilmastoon. Ilmasto ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen asia: Se vaikuttaa kaikkeen elämään niin lähellämme kuin maailmanlaajuisesti. Jos ilmasto muuttuu katastrofaalisesti, sekoittaa se paitsi biodiversiteetin ja luonnon, myös ihmisten asuinmaat, maanviljelyn, pakolaisvirrat, työt, talousjärjestelmän ja yhteiskuntarauhan.

Euroopan unionin pitää toimia edelläkävijänä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä paitsi ympäristöllisistä, myös taloudellisista syistä. Meidän kannattaa luoda työtä vihreillä investoinneilla, jotta voimme pelastaa sekä ympäristön, talouden että työllisyyden. Euroopan vihreät ovat pitkään ajaneet niin sanottua Green New Dealiä. ”Vihreä uusjako” tai ”vihreä diili” pitää sisällään ajatuksen siitä, että investoimalla vihreisiin työpaikkoihin, kuten raideliikenteeseen, vihreään teknologiaan, uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, IT-alalle ja palvelualoille, muutetaan työmarkkinoiden rakenteita, lisätään työllisyyttä ja käännetään ilmastopäästöt laskuun.

Suomalaiset kokevat, että paras puoli EU:ssa on vapaa liikkuvuus. Eurooppalaista liikkumisen vapautta ja kestävää liikennettä edistetään sillä, että panostetaan joukkoliikenteeseen, raiteisiin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Rail Baltica -junayhteyttä Helsingistä Viron kautta Berliiniin asti täytyy kiirehtiä. Euroopan täytyy rakentaa paitsi kestävää ja ekologista maataloutta, myös kestäviä ja hiilineutraaleja kaupunkeja.

Talouden ja työelämän rakenteita kannattaa muuttaa nyt, kun talous on kuopassa mutta elpymisen merkkejä on havaittavissa. Tällöin työllisyydellä ei kannata aiheuttaa yhä uusia päästöjä jatkamalla samoilla saastuttavilla aloilla. Kun Eurooppa alkaa elvyttää ja investoida, kannattaa tämä tehdä nimenomaan vihreille aloille. Vihreisiin uusiin aloihin ja innovaatioihin panostaminen auttaa erityisesti nuoria: Euroopan nuorisotyöttymyys on huolestuttavalla tasolla, ja jos nuoret eivät pääse kiinni työelämän sivuun, ongelma vaikuttaa kokonaisten sukupolvien koko tulevaisuuteen ja saattaa aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia järistyksiä.

Euroopan unioni voi toimia kokoaan isompana, jos se osoittaa johtajuutta ja kunnianhimoa aikamme suurimman uhan pysäyttämiseksi. Tarvitsemme EU:n laajuisen ilmastolain, panostusta vihreän alan työpaikkoihin, uusiutuvaan energiaan sekä energiansäästöön ja kunnolliset ympäristönormit. Unionin pitää sitoutua vähintään 50 % päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Vuoteen 2050 mennessä yhteiskuntamme täytyy olla hiilineutraali, ja EU:n on edistettävä tätä tavoitetta myös kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Näin voimme ilmastotieteen mukaan välttyä ilmaston lämpenemiseltä yli 2 asteen rajan, jonka ylittäminen olisi kohtalokasta sille maailmalle, jonka nykyään tiedämme: sekä ihmisille että muulle pallon elämälle.

Saara Ilvessalo euvaalit 2014 600x470

Share

Frihandelsavtalet TTIP: För många reella risker

Texten har publicerats i Hbl 17.4.2014

De gröna lanserade sin gemensamma europeiska valkampanj i Bryssel i februari. På samma kongress godkände Gröna från hela Europa en resolution om TTIP, handelsavtalet mellan EU och USA. Anders Derefalks insändare (HBL 7.4) kommer i substans väldigt nära det som De gröna sagt om frågan.

Europeiska Gröna ifrågasätter legitimiteten hos och innehållet av dessa förhandlingar. Trots detta är vi mycket positiva till att utöka det transatlantiska samarbetet på områden där ett sådant samarbete skulle vara fördelaktigt för båda parter, framför allt i fråga om att bekämpa klimatförändring, skattebedrägeri och skatteflykt samt främja miljöskyddet. Vi gröna motsätter oss alla försämringar av normer inom miljö, konsumentskydd, jordbruk, livsmedel, hälsa, arbetarskydd, dataskydd och kultur till följd av TTIP.

TTIP har förhandlats bakom stängda dörrar. Det är bara näringslivets lobbyister som får privilegierat tillträde till förhandlingsmaterialet. Det är mot EU:s centrala principer om demokrati och öppenhet. Vi kräver inget mindre än full insyn i förhandlingarna.

Vi motsätter oss också att TTIP skulle omfatta tvistlösningsmekanismer för investerarskydd. Detta skulle betyda att företag från USA kunde kalla EU-nationer till rätten för deras lagstiftning. Demokratiskt fattade beslut för till exempel miljöskydd och människornas hälsa skulle kunna äventyras av storföretag.

Alla våra EU-valskandidater skriver under det som Derefalk efterlyser: TTIP, i dess nuvarande form, måste stoppas.

Saara Ilvessalo,
ordförande
Åbo Gröna

Maria Ohisalo,
ordförande
De gröna unga och
studerandenas förbund

Maria Vuorelma,
chef för internationella ärenden
De gröna

Share