Itsenäisyyden tuntematon potentiaali

Puheeni Luostarivuoren Lyseon lukion itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2018

Arvoisat lukiolaiset, tulevat ylioppilaat, hyvät opettajat, vanhemmat ja muut kuulijat,

Viimeisin itseänisyyäspäivän puheeni suurelle yleisölle oli yläasteellani, kun puhuin Luostarivuoren silloisen yläasteen opiskelijatovereilleni. Nyt en enää löytänyt tuota puhetta, mutta muistan puhuneeni muun muassa suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä outouksista, ainakin tippaleivästä: vaikeaa tehdä, mahdotonta syödä eikä edes maistu miltään, ja siitä huolimatta niitä on pakko vuosi vuoden jälkeen vetää. Vertaus taisi liittyä jotenkin suomalaiseen sisuun.

Kiitos suuresta kunniasta saada jälleen pitkän tauon jälkeen tulla puhumaan vanhaan opinahjooni, tällä kertaa lukion puolelle.

Suomen itsenäisyyspäivä on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä ja merkittävä päivä. Juhlaan liittyy paljon perinteitä perheen kanssa – Linnan juhlat on katsottu yhdessä, kynttilät on sytytetty ja Tuntematonta sotilasta pienenä katsellessani päätin itsekin joskus käydä armeijan. Myöhemmin hakupapereiden palautuspäivänä tuo suunnitelma tosin peruuntui, kun sisäinen pasifisti viime hetkellä voitti feministin.

Suunnilleen näihin aikoihin aloin ensimmäisiä kertoja kyseenalaistaa sitä, mitä me oikeastaan joulukuun kuudentena juhlimme. Tuntui siltä, että itsenäisyyspäivät ovat vuosi toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän sodan muistelua. Omakin isoisäni joutui sotaan 15-vuotiaana ja oli siellä 6 vuotta. Mummuni oli lottana. Heidän ja heidän ikäluokkansa uhraukset ja kärsimykset ovat koskettaneet syvältä.

Sotien aikaan Suomen itsenäisyys oli eittämättä suurimmalla koetuksella, mutta tuntuu nurinkuriselta, että itsenäisyyspäivänä keskitytään lähes pelkästään muistelemaan sotaa ja kurjuutta – Ja vielä talvi- ja jatkosotaa, jotka käytiin pari-kolme vuosikymmentä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.

Kysyin itseltäni: Ei kai kansallinen itsetuntomme voi perustua pelkästään vuosikymmenten takaisiin sotiin? Tähänkö itsenäisyys kulminoituu?

Muutama vuosi sitten eräs ystäväni kirjoitti hyvin: ”Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.”

Siinä itselleni kiteytyi se, mikä itsenäisyydessä on arvokasta. Sotien uhrauksilla ei ole merkitystä, ellei itsenäisyyttä käytetä johonkin. Miten me siis tämän itsenäisyyden tuntemattoman mahdollisuuden ja potentiaalin käytämme?

Erityisen pelottavaa on, jos itsenäisyyttä käytetään väkivallan ihannointiin tai keppihevosena ajatukseen siitä, että suomalainen olisi jotenkin parempi kuin muunmaalainen. Jos sitä käytetään syrjimiseen, demokratian nakertamiseen tai ihmisoikeuksien heikentämiseen. Suomessa on monia, jotka itsenäisyyttä tähän käyttävät.

Isovanhempani puhuivat harvoin sodasta. He eivät ylpeilleet sillä, eivät ihannoineet sitä. Aivan varmaa on, että he olisivat halunneet millä tahansa keinoin ylläpitää rauhaa ja välttää vastaavan tulevaisuudessa. Ja että he olisivat olleet kauhuissaan nähdessään itsenäisyyttä käytettävän ihmisten syrjimiseen, rasistisiin kulkueisiin tai uusnatsistisiin järjestöihin. Se on itsenäisyyden potentiaalin hukkaamista ja halveeraamista. Jos hyvät ihmiset ovat tällaisen edessä hiljaa, paha on jo voittanut.

Henkilökohtaisesti koen itsenäisyyden erityisesti niin, että se antaa vapauden toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Sen avulla voidaan olla johtava maa tasa-arvon ja koulutuksen saralla. Sen avulla on voitu luoda ja voidaan edelleen kehittää ympäri maailmaa ihailtua hyvinvointivaltiota, jossa jokainen on lähimmäinen.

Sen avulla voidaan suojella arvokasta luontoamme ja näyttää muille mallia aikamme suurimman uhan, ilmastonmuutoksen, torjunnassa. Sen avulla Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja kuulua muun muassa Euroopan unioniin. Sen avulla minä voin äänestää ja asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Se takaa minulle sananvapauden, jonka turvin voin seistä täällä ja puhua näistä mielipiteistäni ja arvoistani.

Sellaiseen suomalaiseen identiteettiin kuulun mielelläni. Identiteettiin, jossa itsenäisyyden potentiaalia ei hukata vihaan, katkeruuteen ja väkivaltaan, vaan sitä käytetään turvaamaan myös vähemmistöjen, maahanmuuttajien, heikompiosaisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia. Identiteettiin, joka rakentuu globaalille solidaarisuudelle, rauhan rakentumiselle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Sen sijaan, että jumittuisimme muistelemaan pelkkää sotaa ja kuolemaa, on välillä tervettä suunnata katseita eteenpäin. Miten voimme taata sen, että käytämme itsenäisyyden potentiaalia tänään ja jatkossa oikeiden asioiden ja arvojen edistämiseen? Mitä juuri minä teen sen eteen?

Erityisesti on kyse siitä, mitä tämä itsenäisyyden potentiaali merkitsee nuorille. Usein sanotaan, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Eivät ole. Nuoret ovat tämän päivän päättäjiä, vaikuttajia ja yhteiskunnan rakentajia. Me kaikki olemme tässä hetkessä ne, jotka päättävät mihin itsenäisyyden potentiaalia käytetään, mihin suuntaan Suomea viedään.

Olennainen osa tätä suunnan etsimistä on keskustelu ja myös eri mieltä oleminen. Ollaan siis mieltä. Kiinnostutaan. Ollaan myös eri mieltä. Annetaan silloin mielipiteiden riidellä, ei ihmisten. Käytetään itsenäisyyttämme hyvien ja arvokkaiden asioiden edistämiseen – mitä se itse kullekin meistä tarkoittaakaan.

Kun mietin kaikkea sitä, mitä itsenäisyydellä on saavutettu ja voidaan saavuttaa, koen että itsenäisyys on iloinen asia. Juhlitaan sen mahdollisuuksia. Juhlitaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin ja joita voimme edistää myös maailmanlaajuisesti. Muistetaan, että näitä asioita pitää myös jatkuvasti vaalia ja uudistaa, ja tehdään töitä sen eteen. Rakennetaan rohkeaa, avointa ja tulevaisuudesta huolehtivaa Suomea.

Osoitetaan näin, että suomalainen sisu on muutakin kuin tippaleipiä: se on rohkeutta välittää heikommasta. Annetaan itsenäisyydelle se arvo, jonka se ansaitsee.

Riemukasta itsenäisyyspäivää!

Share

Kaikkien kriisien emo

Julkaistu Vihreän Langan kolumnina 20.10.

Suomen median agendalle mahtuu yksi kriisi kerrallaan. Vuodesta 2009 se on suurimman osan ajasta ollut talouskriisi eri muodoissaan. Loppukesästä Euroopassa ja viimein Suomessakin realisoitui jo pitempään pinnan alla kuplinut pakolaiskriisi ja sitä myötä myös rasismikriisi.

Minä olen kuitenkin koko elämäni ollut kaikkein eniten huolissani kriisistä, joka pahimmillaan aiheuttaa sekä talousongelmia, levottomuuksia että pakolaisuutta. Tämä kriisi etenee hitaasti, minkä takia sen pysäyttäminen ei ole trendikästä. Elinolosuhteemme as we know it heittää kuitenkin häränpyllyä, jos emme herää tätä kriisiä pysäyttämään.

Puhun tietenkin ihmiskunnan suurimmasta uhasta, ilmastokriisistä.

Ilmastonmuutoksen nimi on harhaanjohtava. Kyse ei ole siitä, että lämpötila hieman nousee ja jatkamme elämäämme kuten ennenkin vähän aurinkoisemmissa oloissa. Kyse on siitä, että tämä ihmisen aiheuttama valtava muutos vaikuttaa koko elinympäristöömme ja luonnon kokonaisuuteen.

Jäätiköt sulavat, kodit ja toimeentulon lähteet tuhoutuvat, äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät, taudit leviävät, muuttovirrat lisääntyvät, ekosysteemit tuhoutuvat, varallisuuserot räjähtävät käsiin, levottomuudet lisääntyvät, kasvi- ja eläinlajit tuhoutuvat. Me onnistumme tuhoamaan valtavan osan sekä omista että muiden lajien edellytyksistä elää.

Mutta kuulkaas. Nyt kun kriisitietoisuutemme on herännyt, ei ole syytä vajota sen syvemmälle epätoivoon. Ilmastonmuutoksen eteneminen on nimittäin täysin ratkaistavissa oleva ongelma. Kyse on tahdosta, priorisoinnista ja kyvystä pidemmän aikavälin ajatteluun.

Vuosien tauon jälkeen toivo kunnianhimoisen ja kattavan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta on jälleen nostanut päätään. Katseet kääntyvät marraskuun lopulla Pariisin kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, joita valmisteleva kokous alkoi eilen Bonnissa.

Pariisin neuvottelut eivät tule olemaan helpot, mutta kaikki edellytykset onnistua on olemassa. Sopimuksen pohjatekstit on julkaistu. Yksityiskohdista neuvotellaan. Kolme neljäsosaa maailman maista on ilmoittanut omat valmiutensa päästövähennyksiin. Nämä maat edustavat yli 90 prosenttia maailman päästöistä ja ovat siis nyt antaneet tukensa neuvotteluille.

Kyselyiden mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että maailman maiden pitää tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen – Kunnianhimoisin toimin ja nopeasti. Suomen on siis syytä ottaa Ruotsin tavoin roolia neuvottelujen edistämisessä. Kunnianhimoiset päästövähennykset kirittävät myös muita maita tekemään oman osuutensa.

Ilmastoystävälliset ratkaisut sitä paitsi hyödyttävät Suomea itseäänkin. Edistämällä uusiutuvaa energiaa, teknologiaosaamista ja energiatehokkuutta saamme vientiä osaamisellemme ja työpaikkoja kaikkialle Suomeen. Esimerkiksi hallituksen edistämät soidensuojelun romuttaminen ja turpeenpoltto toimivat kuitenkin ilmastotavoitteita vastaan.

Asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Ilmastonmuutosta torjumalla edistämme tasapainoista taloutta ja rakennamme stabiileja yhteiskuntia. Huolestuttaako siis vaikka pakolaisuus? Kanavoi huolesi ilmastoneuvottelujen edistämiseen. Vaaditaan maailman mailta tuloksia.

Share

Köyhyyttä vähennettävä niin Suomessa kuin maailmalla

(Julkaistu Aamuset-lehdessä)

Hallitus esitteli helmikuussa vuoden ensimmäisen lisätalousarvioesityksen. Esityksessä on osoitettu 15 miljoonan euron leikkausta kansainvälisen kehitysyhteistyön määrärahoihin.

Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen osoittaa hallituksen piittaamattomuutta kaikista heikoimmista ja ilmastonmuutoksen torjumistyöstä.

Kehitysyhteistyöstä on esitetty julkisuudessa kovin yksipuolisia ja virheellisiäkin näkemyksiä. On vaadittu kehitysavun puolittamista ja annettu ymmärtää, ettei kehittyviin maihin saisi vapaaehtoiskeräyksilläkään kerätä apua niin kauan, kun kenelläkään Suomessa on pulaa ruuasta.

Ajatus siitä, että kotimaan ja kansainväliset toimet köyhyyden poistamiseksi olisivat keskenään vaihtoehtoisia tai ristiriidassa, on nurinkurinen. Heikoimmasta huolehtiminen on arvo, joka ei katso rajoja.

Paljon puhuttanut Suomen Mosambikin- ja Kenian-suurlähettilään Matti Kääriäisen kehitysapua kritisoiva raportti perustuu suurelta osin vanhentuneiden tietojen varaan. Kehitysyhteistyön arviointi- ja tehostamistyötä on tehty, ja sitä pitää luonnollisesti jatkaa.

Afrikka on kuitenkin hyvin heterogeeninen manner, joka on historiassa kärsinyt muun muassa Euroopan riistosta. On historiallista sokeutta ummistaa silmiä tältä tosiasialta.

Jos järjestelmässä on ongelmia, ne pitää korjata, ei lakkauttaa koko järjestelmää. Avun väärinkäytöksiin on ja on jatkossakin oltava nollatoleranssi. Ongelmista puhuminen ei kuitenkaan saa peittää alleen sitä, että kehitysyhteistyö tuottaa tulosta jatkuvasti.

Vuoden 2008 jälkeen tehdyt tutkimukset ovat yksimielisiä: köyhyys on vähentynyt ja talouskasvu lisääntynyt kehitysavun ansiosta. Kehitysapu on omiaan torjumaan äärimmäistä köyhyyttä, joka on puolittunut vuoden 1990 tasosta.

Kehitysyhteistyö on vahvasti arvokysymys: Ylittääkö solidaarisuus myös maiden rajat?

Kehitysyhteystyön peruspilareita ovat köyhyyden vähentämisen lisäksi ihmisoikeudet, koulutus, eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, tasa-arvo ja avoimuus. Monille näistä ei voi asettaa hintaa.

Tavoitteena on avun tekeminen tarpeettomaksi. Kehitysyhteistyöstä ja sen tavoitteista on hyötyä myös Suomelle.

Yhteistyö integroi kehittyviä maita eurooppalaisiin arvoihin ja yhteistyöhön. Sillä ennaltaehkäistään ongelmia, joiden vuoksi ihmiset voivat joutua muuttamaan pois kotimaastaan. Perusterveydenhuollon kehittäminen taas ehkäisee myös sairauksien leviämistä maailmalla sekä hillitsee väestönkasvua.

Kotimaassa köyhyyttä torjutaan muun muassa perustulolla, ongelmia ennaltaehkäisevällä päätöksenteolla, asunnontuotannolla, toimilla lapsiperheköyhyyttä vastaan ja laadukkailla tasa-arvoisilla terveyspalveluilla. Maailmalla sitä tehdään entistä vaikuttavammalla kehitysyhteistyöllä, reilulla kauppapolitiikalla, veroparatiisien toimintaan puuttumalla ja ympäristöystävällisellä talouspolitiikalla.

Suomesta on vihdoin tehtävä vastuullinen Pohjoismaa nostamalla kehitysyhteistyön määrärahoja YK:ssa määriteltyyn 0,7 prosenttiin BKT:sta.

Saara Ilvessalo, oikeusnotaari, Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu
Share

Puhe kansainvälisenä tyttöjen päivänä Planin tilaisuudessa

Kunnon mielenosoitusmeininki.
Kunnon mielenosoitusmeininki Liljan patsaalla.

 

Olen ylpeä ollessani nainen, tyttö. Usein nuorempana mietin kuitenkin, olisiko helpompaa jos olisin syntynyt pojaksi. Yhteiskunta nimittäin odottaa tytöiltä kovin erilaisia asioita kuin pojilta. Tämä ajatus olisi varmasti ollut paljon voimakkaampi, jos olisin syntynyt muualle kuin tasa-arvon mallimaahan Suomeen: Tytöt kohtaavat edelleen kaikkialla maailmassa syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi.

Asuin pari vuotta sitten puoli vuotta Sansibarilla opiskelemassa ja tekemässä kehitysyhteistyötä. Halusin lähteä matkalle nimenomaan edistämään tasa-arvoa ja näyttämään itsenäisen, koulutetun ja vahvan naisen mallia. Jossain määrin onnistuinkin varmasti kylvämään ajatuksen naisen tasa-arvoisesta asemasta paikallisten hyvinkin konservatiivisessa maailmassa eläneiden keskuudessa. Puhuin siitä, miten mies ei omista vaimoaan, miten tyttö on yhtä arvokas kuin poika ja miten naisella on samanlainen oikeus kunnolliseen työpaikkaan kuin miehillä. Erityisesti vakuutuin kuitenkin asiasta, jota on toitotettu aina kehitysyhteistyöstä puhuttaessa: Tärkeintä tasa-arvon ja elintason edistämisessä on koulutus, koulutus ja koulutus.

Tyttöjen koulutus on maailman vahvin ase epätasa-arvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se on paras tapa nostaa maa köyhyydestä ja lisätä sivistystä. Laadukkaalla koulutuksella saadaan parhaat potentiaalit käyttöön, ja tytöt saavat hyödyntää koko osaamistaan. Tyttöjen ja naisten koulutuksesta hyötyy koko yhteisö ja yhteiskunta. Koulutettujen naisten lapsilla on sitä paitsi huomattavasti suuremmat mahdollisuudet elää yli viisivuotiaiksi.

Maailmanlaajuisesti 65 miljoonaa tyttöä ei kuitenkaan tällä hetkellä pääse kouluun. Monen tytön koulutie katkeaa lapsiavioliittoon, raskauteen tai väkivallan pelkoon. Tytöt kärsivät poikia useammin myös aliravitsemuksesta, laadullisesti huonommasta koulutuksesta, lapsikaupasta ja aidsista.

Kaikilla tytöillä on oikeus lapsuuteen ja oppimiseen. Naisten ja miesten on voitava toimia yhtä lailla päättäjinä ja samoissa ammateissa. Kehitysmaiden tasa-arvon, koulutuksen sekä seksuaaliterveyden edistäminen kulkevat käsi kädessä. Jotta koulutus toteutuisi, on vahvistettava tyttöjen suojelua esimerkiksi väkivallalta, lapsiavioliitoilta ja sukupuolielinten silpomiselta. Köyhyys, taudit, huonot kulkuyhteydet, ääriliikkeet ja konfliktit ovat suurimpia rakenteellisia esteitä niin tyttöjen kuin poikien koulutukselle, mutta vaikuttavat heihin eri lailla.

Tyttöjen koulutuksen ja oikeuksien edistäminen sai eilen merkittävän tunnustuksen, kun asian puolesta aktiivisesti toiminut 17-vuotias pakistanilainen Malala Yousafzai vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon historian nuorimpana. Malala alkoi 11-vuotiaana kirjoittaa BBC:n julkaisemaa kriittistä päiväkirjaa tyttöjen koulutuksesta. Hänet yritettiin hiljentää vuotta myöhemmin Taleban-järjestön ammuttua häntä kolmesti päähän koulubussissa. Malala kuitenkin selvisi, eikä hiljentynyt. Nykyään Malala toimii muun muassa Planin Koska olen tyttö -kampanjan tukijana. Kampanja on pystynyt varmistamaan koulutuksen jo neljälle miljoonalle tytölle ja parantanut 500 miljoonan tytön asemaa lakimuutoksilla.

Maailma tarvitsee Malalan kaltaisia rohkeita edelläkävijöitä, mutta myös meitä kaikkia muita ja pieniä tai suurempia panoksiamme. YK:ssa Suomen ja muiden jäsenvaltioiden on hyväksyttävä uudet laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen, väkivallan lopettamisen sekä seksuaaliterveyden tavoitteet. Sen lisäksi tarvitaan meidän kaikkien esimerkkiämme. Ollaan ylpeitä naisistamme ja naiseudestamme, riippumatta ruumiinrakenteestamme, koulutuksemme laadusta, seksuaalisesta suuntaumuksestamme, ulkonäöstämme, työllisyystilanteestamme tai siitä, olemmeko lapsettomia vai lapsellisia.

Hyvää tyttöjen päivää kaikille!

Liljan patsas
Plan Turku valaisi Liljan patsaan vaaleanpunaiseksi kansainvälisen tyttöjen päivän kunniaksi. Taustalla Planin lipaskerääjä.

(Lähteet: Plan Suomi, Vihreiden naisten blogi)

Share

Ehdolle eurovaaleihin

Maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Siksi olen mukana politiikassa, ja samasta syystä myös toukokuun europarlamenttivaaleissa.

Kuten tämän päivän Turun Sanomista on voinut lukea, Vihreät on siis valinnut minut yhdeksi kahdestakymmenestä ehdokkaasta lähestyvissä eurovaaleissa. Kaikkia ehdokkaita saa äänestää koko maassa. Hyvässä seurassa on ilo työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta.

Euroopan unioni on luotu rakentamaan rauhaa ja yhteistyötä sivistyksen ja kulttuurin mantereelle. Euroopalla ja maailmalla on nyt edessään uusia haasteita. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat eivät tunne rajoja. Kansalaiset ovat vieraantuneet unionin päätöksenteosta. Talouden kriisi uhkaa kadottaa nuorison alleen.

Euroopan unionia tarvitaan, sillä rajat ylittäviin ongelmiin täytyy löytää rajat ylittävät ratkaisut. Haluan luoda Eurooppaa, joka ottaa kärkitavoitteekseen ilmastonmuutoksen torjunnan, peruskorjataan demokraattiseksi ja avoimeksi kansalaisten unioniksi, lopettaa ihmisistä piittaamattoman suljettujen ovien säästötalouspolitiikan ja panostaa nuoriin sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Haluan Euroopan unionin keskittyvän olennaiseen ja toimivan erityisesti ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun, rauhan ja työllisyyden edistäjänä.

Unioniin tarvitaan demokratian peruskorjaus. Ihmiset kokevat EU:n kaukaiseksi, eikä syyttä. Kansalaisilla pitäisi olla suurempi sananvalta unionin päätöksenteossa. Suoraa demokratiaa ja muita suoria vaikutuskanavia pitää jalkauttaa koko Euroopan laajuisesti.

Unioniin tarvitaan aitoa tahtoa pysäyttää ilmastonmuutos. Jos meillä ei ole puhdasta ympäristöä, meillä ei ole mitään. Tarvitsemme EU:n laajuisen ilmastolain, panostusta vihreän alan työpaikkoihin ja kunnolliset ympäristönormit. EU:n on oltava johtava ilmastonmuutoksen torjuja kansainvälisissä neuvotteluissa.

Unioniin tarvitaan paitsi nuorisotakuu, myös tulevaisuustakuu, joka tuo Euroopan nuorille tulevaisuudennäkymät takaisin. Tarjotun työn tai opiskelupaikan on oltava mielekäs. Euroopan on luotava työpaikkoja vihreän uusjaon avulla: Panostamalla vihreään teknologiaan ja ekotehokkaisiin aloihin teemme työllisyyden lisäksi palveluksen ympäristölle ja taloudelle.

Unionin ykkösvientituotteita ovat ihmisoikeudet, rauhantyö ja tasa-arvo. Pehmeät arvot ovat yllättäen yleensä niitä kovimpia. Arvot edellä pärjäämme myös kansainvälisesti taloudessa, koulutuksessa ja sivistyksessä.

Uskon vahvasti siihen, että solidaarinen, kestävä ja oikeudenmukainen Eurooppa on tulevaisuuden Eurooppa, jossa jokainen voi elää tyytyväisenä. Maailmaa on kuitenkin tylsä ja mahdoton muuttaa yksin. Siksi olisi hienoa saada sinut mukaan auttamaan tässä missiossa. Sekä pienemmät että suuremmat panokset ovat lämpimän tervetulleita.

Kampanjaryhmään voi ilmoittautua nettilomakkeen kautta.

Voit myös ottaa yhteyttä vaalipäälliköihini Vaula Metsoon, vaula.metso(a)vihreat.fi, ja Johannes Elmnäiseen, jtelmn(a)utu.fi.

Opiskelijan kampanja kaipaa myös lahjoituksia.

Suuren palveluksen teet lisäksi, jos seuraat minua sosiaalisessa mediassa ja jaat pitämiäsi postauksia eteenpäin tutuillesi:
www.facebook.com/Ilvessalo
www.twitter.com/SaaraIlvessalo

Share

Millä ehdoilla hallituksessa?

Viimeiset kaksi viikonloppua Vihreiden johtoon – varapuheenjohtajiksi ja puoluesihteeriksi – haluavat ehdokkaat ovat kiertäneet Suomea Vihreiden järjestämissä paneeleissa. Viime viikolla kiertue suuntautui Turkuun, Tampereelle ja Ouluun, tänä viikonloppuna Helsinkiin, Kouvolaan ja Kuopioon. Otsikon kysymys nousi esille useassa tentissä.

Lienee kaikkien tiedossa, että maamme hallitus ei ole helpoin mahdollinen kokoonpano. Kun Vihreät teki päätöksen lähteä hallitukseen, asetimme mukanaololle kynnyskysymyksiä, joiden muotoiluun osallistui koko jäsenistö. Perusturvaa oli korotettava, ydinvoimalle ei saisi antaa uusia lupia, ilmastolain tekeminen tulisi aloittaa, taloutta pitää tasapainottaa. Nämä kaikki asiat on joko saavutettu tai työn alla. Vihreät tekee hallituksessa ympäristöministerin, kehitysministerin ja kansanedustajien voimalla työtä, jota ei muuten kukaan yhtä aktiivisesti edistäisi: Edistämme kehitysyhteistyötä, hillitsemme harmaata taloutta, säädämme ilmastolakia, parannamme perusturvaa jota kehitetään kohti perustuloa, vähemmänne ympäristökuormitusta ja luomme vahvempaa demokratiaa muun muassa kansalaisaloitteiden kautta. Vihreiden nettisivuille on koottu muitakin saavutuksia hallituksessa.

Hallituksessa kannattaa kuitenkin olla vain niin kauan, kun miinukset ja plussat listattaessa jäämme plussan puolelle – Voimme suoraselkäisesti sanoa, että olemme saaneet maailmaa parannettua hallituksessa olon kautta, emmekä joutuneet nielemään muiden sanelemia kompromisseja. Tällä hetkellä olemme mielestäni plussan puolella. Meidän täytyy kuitenkin yhä vaatia periaatteidemme mukaisia tekoja ilman sordiinoa: Talvivaara on hallitusti suljettava, ydinvoimapelleilylle on saatava stoppi, hiilivoima on ajettava alas, työtä on kehitettävä vihreiden työpaikkojen varaan, kansalaisaloitteita on käsiteltävä tosissaan ja kehitettävä kohti suoraa demokratiaa, eriarvoistumiskehityksen pysäyttämistä on jatkettava. Noin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Kaikkea ei voida saavuttaa yhdeksän prosentin kannatuksella. Kannatus on kuitenkin mahdollista nostaa Vihreiden oikeaan potentiaaliin vaatimalla ja edistämällä arvojamme ja periaatteitamme – Antamatta muiden hiljentää viestiämme. Tämä ei estä tavoitteiden edistämistä yhteistyöllä. Maailmaa muutetaan loppujen lopuksi vallalla, jota on uskallettava käyttää ja josta on uskallettava kantaa vastuuta.

Jos kuitenkin näyttää siltä, että kuntauudistus vesittyy, sosiaali- ja terveysuudistus ei etene ja ympäristö hautautuu talouskeskustelun jalkoihin, ei hallituksesta lähtemistä pidä pelätä. Meillä on tehtävänämme suuri ekologinen, tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja demokraattinen muutos ja kestävä tulevaisuus, emmekä kykene siihen, jos muut sanelevat pelisäännöt ja viestimme sekä kannatuksemme hautautuu huonojen päätösten selittelyn alle. Hallituksessa pysymisestä tai eroamisesta päättävät eduskuntaryhmä, puoluevaltuuskunta, puoluehallitus ja puheenjohtajisto yhteistyöllä.

Tällaisia ajatuksia viikonlopun kiertue ja sen jälkeiset keskustelut minussa herättivät. Missä tilanteessa itse olisit sitä mieltä, että Vihreiden on lähdettävä hallituksesta?

Share

Länsimaat kehitysyhteistyön oppilaina

Kehitysyhteistyön tulisi olla nimenomaan yhteistyötä, ei yksisuuntaista apua. Mitä opittavaa meillä olisi kehitysmailta?

Olisi tärkeää, että kehy-työ koettaisiin nimenomaan kaksisuuntaisena yhteistyönä, ei oman aatteen pakkopullasyöttönä. Ihmiset kehitysmaissa eivät välttämättä koe tarvitsevansa sitä apua, jota länsimailla on tarjota, ja toisaalta pelkkä rahan syytäminen korruptioon ei ole kenenkään toive. Siksi pitäisi ensin ymmärtää toista, ymmärtää kulttuuria, tietää mitä siellä ajatellaan ja miten toimitaan.

Siinä meillä olisi ainakin opittavaa kehitysyhteistyökumppaneiltamme – Erilaisuuden ymmärtämisestä, jotta yhteistyö sitten sujuisi luontevasti. Mutta Suomi voisi oppia paljon muustakin, kuten asenteesta, jolla elämä ja sen myötä- sekä vastoinkäymiset vastaanotetaan. Se asenne Afrikassa on rento: Elämän kuuluu heidän mukaansa olla mukavaa, ei niin kiireistä että unohtaisi oikeasti ne oikeasti tärkeät asiat. Afrikassa osataan myös kokemukseni mukaan ottaa kontaktia, tervehtiä, kysyä kuulumisia ja välittää avoimemmin kuin Suomessa. Yhteisöllisyys on vahvaa, ja onnellisuuden sekä kohteliaisuuden annetaan näkyä.

Kirjoitin alla olevan artikkelin onnellisuudesta Tansaniassa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Rönsy-lehteen.

Kehitysmaaversio onnellisuudesta

Suomen ja Tansanian kehitysyhteistyö Tansanian näkökulmasta

Tansania on yksi maailman köyhimmistä maista, ja Suomen pitkäaikainen kehitysapukumppani. Suomi pyrkii kehitysyhteistyöllä lisäämään tansanialaisten hyvinvointia ja takaamaan perustarpeet.

Vuonna 2010 Suomen maa- ja aluekohtainen tuki Tansaniaan oli noin 30 miljoonaa euroa. Yhteistyöllä on kuitenkin kaksi vastaanottajaa: Vastapainona meillä on paljon opittavaa yhteistyökumppaneiltamme. Suomi voisi ottaa mallia afrikkalaisten asenteesta, ystävällisyydestä ja tavasta suhtautua elämään. Hampaat irvessä elämän suorittamisen sijaan Tansaniassa osataan ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja asettaa ne perspektiiviin. Jos paikallisilla on syitä onneen, he näyttävät sen. Näytetty onni leviää.

Suomalaista ja paikallista onnellisuutta onkin hankala verrata, kun täältä puuttuvat perustarpeet, mutta asenne vaikuttaa silti olevan enemmän onnea huokuvaa kuin Suomessa. Tilastoja tutkimalla voi kuitenkin todeta, että koettu ja mitattu onnellisuus on Suomessa huomattavasti Tansanian vastaavaa korkeampaa.

World Database of Happiness rankkaa Suomen onnellisuustutkimuksissa asteikolla 0-10 kohtaan 7,9, kun Tansanian luku on 2,8. Kun otetaan huomioon onnellisuuden jakautumisen tasa-arvoisuus, on Tansania viimeisenä listassa. Happy Planet Indexin mukaan Tansania on sijalla142 juuri ennen hännänhuippua Zimbabwea, kun Suomi on sijalla 59 ja ykkösenä Costa Rica. Vuonna 2011 BKT oli Tansaniassa 550 $/hlö, verrattuna Suomen 50.090 dollariin/hlö.

Maslow’n tarvehierarkian mukaan ihmisen tarpeet voidaan asettaa pyramidinomaisesti järjestykseen: Perustana ovat fysiologiset tarpeet, sitten turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet sekä itsensä toteuttamisen tarpeet. Voiko onnellisuutta tai hyvinvointia siis olla, jos ei ole rahaa, terveydenhuoltoa, ruokaa tai turvaa rikollisilta?

Jonkin aikaa Tansanian tunnelmaa haisteltuaan voi todeta, että ainakin hierarkian tietyillä osilla voidaan korvata edellä mainittuja. Tansaniassa perhe, ystävät, luovuus ja uskonto ovat tärkeässä roolissa. Ehkä perustarpeiden puutoksen aiheuttamaa koettua onnellisuuden vajetta voi korvata myös sillä, että ylläpitää positiivista asennetta ja nauttii niistä kliseisistä pienistä ilon aiheista.

Saara Ilvessalo

ViNOn pitkäaikainen aktiivi, joka on tällä hetkellä vaihto-opiskelijana ja kehitysyhteistyötekijänä Tansanian Sansibarilla.

Share

Miten kehittää kehitysyhteistyötä?

Olen Sansibarilla ollessani miettinyt paljon kehitysyhteistyötä, sen nykymuotoja ja kehittämistapoja. Suomen uunituore kehityspoliittinen toimenpideohjelma kannustaa etsimään uusia toimintatapoja. Mitä ovat nämä uudet tavat? Miten voimme tehokkaimmin edistää ihmisoikeuksia, ekologisuutta, tasa-arvoa,köyhyyden poistamista, demokratiaa? Uuden kehitysyhteistyöministerimme Heidi Hautalan tavoitteina on ollut lisätä kahdenkeskeistä yhteistyötä ja kehittää uusia toimivampia malleja auttaa kehittyviä maita. Kehitysyhteistyötä tarvitaan, mutta nykyisellään siinä on paljon kritisoitavaa.

Esimerkiksi se, että vaihtoni lasketaan kehitysyhteistyömäärärahoihin (mitä en muuten edes tiennyt kun minut siihen hyväksyttiin) ei liene kovin tehokasta kehitysyhteistyötä, varsinkin, jos vaihtoon olisi sattunut lähtemään joku, jota ei kehitysyhteistyö juurikaan kiinnosta. Olen myös yrittänyt ottaa yhteyttä moniin kehy-projekteihin täällä saarella. Liian monista vastauksena tulee, että kiitos mielenkiinnostasi mutta projekti on jo loppunut. Mitä hyötyä on toteuttaa projekti, jos se kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen kaikki tulokset valuvat hiekkaan? Luulisi, että projektien tarkoitus olisi juurruttaa jotain toteutusmaahan, hyödyttää myöhemminkin ja osallistaa paikallisia. Ei ole tehokasta, että länsimaiset hipit lähtevät kehitysmaahan pariksi vuodeksi, istuttavat muutaman puun ja ovat jo lähteneet takaisin kun puut kaadetaan.

Miten kehitysyhteistyötä sitten pitäisi tehdä? Ainakin projekteissa pitäisi aina olla paikalliset osallistava ja mukaanottava painopiste. Myös pääomapakoa kehitysmaista länsimaihin pitäisi hillitä osana kehitysyhteistyötä – Se ilmeisin kehy-toiminta, Afrikkaan meneminen ja konkreettinen auttaaminen, ei välttämättä aina ole tehokkainta, vaan myös toimet länsimaissa kuten veroparatiisien kitkeminen pitää nähdä osana kehitysyhteistyötä. Tärkeintä kohdemaiden projekteissa on mielestäni juurruttaa projekti ihmisten arkeen, muuttaa asenteita yhdessä kantaväestön kanssa ja näyttäytyä yhteistyökumppanina omien aatteiden tyrkyttäjän sijaan. Olen huomannut, että yllättävän monella on negatiivisia ennakkoluuloja valkoisesta länsimaalaisesta.

Lisää kiintoisaa luettavaa:

http://www.heidihautala.fi/2012/03/hautala-vihreassa-valtuuskunnassa-globaali-vastuu-%E2%80%93-miten-sita-pitaisi-toteuttaa/

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=241944&nodeid=15452&contentlan=1&culture=fi-FI

http://www.heidihautala.fi/2012/02/kehitysyhteistyo-vastaa-uusiin-haasteisiin/

Share