Itsenäisyyden tuntematon potentiaali

Puheeni Luostarivuoren Lyseon lukion itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2018

Arvoisat lukiolaiset, tulevat ylioppilaat, hyvät opettajat, vanhemmat ja muut kuulijat,

Viimeisin itseänisyyäspäivän puheeni suurelle yleisölle oli yläasteellani, kun puhuin Luostarivuoren silloisen yläasteen opiskelijatovereilleni. Nyt en enää löytänyt tuota puhetta, mutta muistan puhuneeni muun muassa suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä outouksista, ainakin tippaleivästä: vaikeaa tehdä, mahdotonta syödä eikä edes maistu miltään, ja siitä huolimatta niitä on pakko vuosi vuoden jälkeen vetää. Vertaus taisi liittyä jotenkin suomalaiseen sisuun.

Kiitos suuresta kunniasta saada jälleen pitkän tauon jälkeen tulla puhumaan vanhaan opinahjooni, tällä kertaa lukion puolelle.

Suomen itsenäisyyspäivä on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä ja merkittävä päivä. Juhlaan liittyy paljon perinteitä perheen kanssa – Linnan juhlat on katsottu yhdessä, kynttilät on sytytetty ja Tuntematonta sotilasta pienenä katsellessani päätin itsekin joskus käydä armeijan. Myöhemmin hakupapereiden palautuspäivänä tuo suunnitelma tosin peruuntui, kun sisäinen pasifisti viime hetkellä voitti feministin.

Suunnilleen näihin aikoihin aloin ensimmäisiä kertoja kyseenalaistaa sitä, mitä me oikeastaan joulukuun kuudentena juhlimme. Tuntui siltä, että itsenäisyyspäivät ovat vuosi toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän sodan muistelua. Omakin isoisäni joutui sotaan 15-vuotiaana ja oli siellä 6 vuotta. Mummuni oli lottana. Heidän ja heidän ikäluokkansa uhraukset ja kärsimykset ovat koskettaneet syvältä.

Sotien aikaan Suomen itsenäisyys oli eittämättä suurimmalla koetuksella, mutta tuntuu nurinkuriselta, että itsenäisyyspäivänä keskitytään lähes pelkästään muistelemaan sotaa ja kurjuutta – Ja vielä talvi- ja jatkosotaa, jotka käytiin pari-kolme vuosikymmentä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.

Kysyin itseltäni: Ei kai kansallinen itsetuntomme voi perustua pelkästään vuosikymmenten takaisiin sotiin? Tähänkö itsenäisyys kulminoituu?

Muutama vuosi sitten eräs ystäväni kirjoitti hyvin: ”Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.”

Siinä itselleni kiteytyi se, mikä itsenäisyydessä on arvokasta. Sotien uhrauksilla ei ole merkitystä, ellei itsenäisyyttä käytetä johonkin. Miten me siis tämän itsenäisyyden tuntemattoman mahdollisuuden ja potentiaalin käytämme?

Erityisen pelottavaa on, jos itsenäisyyttä käytetään väkivallan ihannointiin tai keppihevosena ajatukseen siitä, että suomalainen olisi jotenkin parempi kuin muunmaalainen. Jos sitä käytetään syrjimiseen, demokratian nakertamiseen tai ihmisoikeuksien heikentämiseen. Suomessa on monia, jotka itsenäisyyttä tähän käyttävät.

Isovanhempani puhuivat harvoin sodasta. He eivät ylpeilleet sillä, eivät ihannoineet sitä. Aivan varmaa on, että he olisivat halunneet millä tahansa keinoin ylläpitää rauhaa ja välttää vastaavan tulevaisuudessa. Ja että he olisivat olleet kauhuissaan nähdessään itsenäisyyttä käytettävän ihmisten syrjimiseen, rasistisiin kulkueisiin tai uusnatsistisiin järjestöihin. Se on itsenäisyyden potentiaalin hukkaamista ja halveeraamista. Jos hyvät ihmiset ovat tällaisen edessä hiljaa, paha on jo voittanut.

Henkilökohtaisesti koen itsenäisyyden erityisesti niin, että se antaa vapauden toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Sen avulla voidaan olla johtava maa tasa-arvon ja koulutuksen saralla. Sen avulla on voitu luoda ja voidaan edelleen kehittää ympäri maailmaa ihailtua hyvinvointivaltiota, jossa jokainen on lähimmäinen.

Sen avulla voidaan suojella arvokasta luontoamme ja näyttää muille mallia aikamme suurimman uhan, ilmastonmuutoksen, torjunnassa. Sen avulla Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja kuulua muun muassa Euroopan unioniin. Sen avulla minä voin äänestää ja asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Se takaa minulle sananvapauden, jonka turvin voin seistä täällä ja puhua näistä mielipiteistäni ja arvoistani.

Sellaiseen suomalaiseen identiteettiin kuulun mielelläni. Identiteettiin, jossa itsenäisyyden potentiaalia ei hukata vihaan, katkeruuteen ja väkivaltaan, vaan sitä käytetään turvaamaan myös vähemmistöjen, maahanmuuttajien, heikompiosaisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia. Identiteettiin, joka rakentuu globaalille solidaarisuudelle, rauhan rakentumiselle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Sen sijaan, että jumittuisimme muistelemaan pelkkää sotaa ja kuolemaa, on välillä tervettä suunnata katseita eteenpäin. Miten voimme taata sen, että käytämme itsenäisyyden potentiaalia tänään ja jatkossa oikeiden asioiden ja arvojen edistämiseen? Mitä juuri minä teen sen eteen?

Erityisesti on kyse siitä, mitä tämä itsenäisyyden potentiaali merkitsee nuorille. Usein sanotaan, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Eivät ole. Nuoret ovat tämän päivän päättäjiä, vaikuttajia ja yhteiskunnan rakentajia. Me kaikki olemme tässä hetkessä ne, jotka päättävät mihin itsenäisyyden potentiaalia käytetään, mihin suuntaan Suomea viedään.

Olennainen osa tätä suunnan etsimistä on keskustelu ja myös eri mieltä oleminen. Ollaan siis mieltä. Kiinnostutaan. Ollaan myös eri mieltä. Annetaan silloin mielipiteiden riidellä, ei ihmisten. Käytetään itsenäisyyttämme hyvien ja arvokkaiden asioiden edistämiseen – mitä se itse kullekin meistä tarkoittaakaan.

Kun mietin kaikkea sitä, mitä itsenäisyydellä on saavutettu ja voidaan saavuttaa, koen että itsenäisyys on iloinen asia. Juhlitaan sen mahdollisuuksia. Juhlitaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin ja joita voimme edistää myös maailmanlaajuisesti. Muistetaan, että näitä asioita pitää myös jatkuvasti vaalia ja uudistaa, ja tehdään töitä sen eteen. Rakennetaan rohkeaa, avointa ja tulevaisuudesta huolehtivaa Suomea.

Osoitetaan näin, että suomalainen sisu on muutakin kuin tippaleipiä: se on rohkeutta välittää heikommasta. Annetaan itsenäisyydelle se arvo, jonka se ansaitsee.

Riemukasta itsenäisyyspäivää!

Share

Att satsa eller inte satsa på utbildning, det är valet

Publicerad i ÅU 29.11.2018

Då jag var på mitt utbyte i Afrika blev jag övertygad om att det endast finns ett sätt för länder att utvecklas: ett utbildningssystem av god kvalitet.

För några veckor sen fattade Åbo stadsfullmäktige beslut om att fortsätta kostnadsfri småbarnspedagogik för femåriga barn. Det handlar om ett försök som stöds, fast bara marginellt, av staten.

Varför är kostnadsfri förskolepedagogik då en viktig sak, frågar vissa, då det även tidigare funnits en möjlighet för lågavlönade att få sänkning eller befrielse från avgiften? Det tidigare komplicerade systemet låter fortfarande för många barn falla ut.

Kostnadsfri småbarnspedagogik för alla hjälper särskilt de barn som lever under de mest utsatta förutsättningarna och är enligt undersökningar ett av de mest effektiva sätten att förebygga marginalisering. Alla barn förtjänar likvärdiga utgångspunkter för sin skolväg.

Men det är också ett val som reflekterar våra värderingar. Varför är grundskolan kostnadsfri? Vi har gjort ett val att satsa på det, sett det som en viktig värdering. Och varför borde inte småbarnspedagogik i så fall på samma sätt vara kostnadsfri?

Utbildning av god kvalitet beror fortfarande mycket på föräldrarnas inkomster och ställning. Därför borde också andra stadiet vara kostnadsfritt. Nuförtiden tvingas unga betala upp till flera tusen euro per år för material och redskap som behövs i gymnasiet eller yrkesläroverket.

Förra veckan var jag i Berlin och fick igen höra beröm om vårt finska skolsystem. Det får jag nästan alltid då jag pratar med utlänningar. Nuförtiden är det lite pinsamt. Pisa-resultaten går den, olikvärdigheten i grundskolan ökar och kvaliteten av utbildningen minskar.

Regeringen har beslutat att skära ner cirka en miljard euro från utbildningen och de fattigaste, samtidigt som de valt att till exempel fortsätta stöda föroreningen av miljön på tre miljarder euro och inte öka beskattning för dem som skulle ha råd med det.

Det handlar om val som man gjort då man även haft andra möjligheter. Val som avspeglar deras värderingar. Nu under valen har regeringspartierna plötsligt börjat prata om vikten utbildningen. Gärningarna har varit motsatta.

Det är dags att ändra riktning. Varje barn förtjänar möjligheten att utnyttja sina styrkor samt sin fulla potential och växa upp med drömmar samt kunskaper för meningsfullt görande.

Därför ska vi ge alla barn en möjlighet till förskolepedagogik och satsa på undervisning från yrkesinstituten till högskolorna. Därför ska vi se till att unga får tillräckligt stöd, både finansiellt och mentalt.

Jag återkommer till Afrika. Nuförtiden har jag ett fadderbarn där som tack vare mitt lilla stöd får gå i skolan. Hon gillar matte och vill bli jurist som jag. Det känns betydande.
Utbildning är bäst förebyggande arbete. Den är den enda vägen till samhällets framgång.

Share

Ehdolle eduskuntavaaleihin

(på svenska nedan)

Maailma ei odota sitä, että joku muu jossakin ratkaisee ongelmat: ilmastonmuutoksen, koulutusleikkaukset, demokratiakriisin ja epätasa-arvon. Olen mukana politiikassa, koska haluan tehdä osani maailman pelastamiseksi – enkä oikeastaan voisi kuvitella elämääni ilman asioihin vaikuttamista.

Siksi olen myös päättänyt lähteä ehdolle kevään eduskuntavaaleihin.

Töideni kautta Itämeri-osaamiskeskuksen toiminnanjohtajana ja tutkijana minulle on käynyt selväksi ilmastonmuutoksen vaikutus myös meremme tilaan. Jos haluamme saada Itämeren jälleen terveeksi, tarvitaan paitsi ravinnepäästöjen kunnianhimoisempia vähennyksiä, myös suunnanmuutoksen ilmastopolitiikassa. Ilmaston ja luonnon puolustus on aika alkaa ottaa tosissaan.

Juristina kannan huolta myös oikeusvaltion tilasta. Perus- ja ihmisoikeudet pitää nähdä lakimuutosten lähtökohtina, ei niiden hidasteina. Samalla demokratiaa pitää uudistaa suoremmaksi ja osallistavammaksi, muuten kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä kasvaa entisestään ja politiikan oikeutus vaarantuu.

Elämme ratkaisevia aikoja myös koulutuksen kunnian palauttamisessa. Koulutus korkeakouluista amiksiin ja varhaiskasvatukseen on kriisissä. Epävarmuus omasta työstä, toimeentulosta ja maailman tilasta lisäävät osaltaan nuorten mielenterveysongelmia. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallitus on leikannut nimenomaan nuorilta, lapsiperheiltä, köyhiltä ja naisilta. Suunnan täytyy muuttua.

Haluan tehdä päätöksiä, joilla ongelmia ennaltaehkäistään ja tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta lisätään. Tarvitsemme tasa-arvoisen perhevapaauudistuksen, järjestäytyneen rasismin kiellon ja perustulon.

Olen omistanut viimeiset 10 vuotta kestävän yhteiskunnan rakentamiselle, paikalliselta tasolta aina kansainvälisiin tehtäviin asti. Minulla on intoa, paloa ja kokemusta muuttaa tätä maata ja maailmaa. Uskon olevani oikea ihminen tekemään tätä muutosta eduskunnassa, yhdessä muiden kanssa.

Tule mukaan tekemään muutosta!

 

 

Världen väntar inte på att någon annan löser problemen: klimatförändringen, nedskärningarna i utbildningen, demokratikrisen och ojämlikheten. Jag deltar i politiken eftersom jag vill göra mitt för att rädda världen. Egentligen skulle jag inte kunna föreställa mig ett liv utan att påverka saker.

Därför ställer jag upp i vårens riksdagsval.

I mitt arbete som verksamhetsledare och forskare vid Östersjö-kompetenscentret BALEX har det blivit tydligt för mig hur mycket klimatförändringen inverkan på välmåendet av vårt hav. Om vi vill göra Östersjön frisk igen behöver vi inte bara mer ambitiösa minskningar av näringsämnena, utan också en förändring av klimatpolitiken. Vi måste börja försvara klimatet och naturen på allvar.

Som jurist är jag också oroad för tillståndet av rättsstaten. Grundläggande och mänskliga rättigheter måste ses som en utgångspunkt i lagförändringen, inte som ett hinder. Också demokratin måste reformeras till mer direkt och inkluderande, annars kommer klyftan mellan medborgare och beslutsfattare att öka ytterligare och politikens legitimitet äventyras.

Vi lever också avgörande tider för att återställa utbildningens ära. Utbildningen från universiteten, yrkesinstitut och förskolepedagogik är i kris. Osäkerheten om arbete, utkomst och världens tillstånd lägger på ungdomars psykiska problem. Samlingspartiets, centerns och sannfinländarnas regering har skurit ner på speciellt unga, barnfamiljer, fattiga och kvinnor. Riktningen måste ändras.

Jag vill fatta beslut som förhindrar problem och förbättrar jämlikheten och jämställdheten. Vi behöver en jämlik reform av familjeledigheter, ett förbud av organiserad rasism och basinkomst.

Jag har ägt de senaste 10 åren för att bygga ett hållbart samhälle, från lokal nivå upp till internationella uppdrag. Jag har entusiasm, ivrighet och erfarenhet för att förändra Finland och världen. Jag tror att jag är rätt person att göra denna förändring i parlamentet, tillsammans med andra.

Välkommen med!

Share

Tietopohjaisia päätöksiä ja pitkäjänteistä politiikkaa

Pidimme viikonloppuna Turun vaalikadulla Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtajan Jakke Mäkelän kanssa puheet tieteen ja teknologian arvostamisesta päätöksenteossa sekä tiedepohjaisesta politiikasta. Jaken osuuden löydät täältä.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä. Tieteen ja teknologian vihreillä on neljä vaalitavoitetta: tiedolla johtaminen, koulutus, teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen ja pitkäjänteinen politiikka. Pyrin itse puheessani konkretisoimaan näitä tavoitteita Turun näkökulmasta.

 

  1. Tiedolla johtaminen

Turun vihreiden tavoitteissa tiedolla johtaminen näkyy ennen muuta päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisenä. Päämääränä on varmistaa, että turkulaiset voivat osallistua päätöksentekoon myös vaalien välillä. Tieto ei siis jää ainoastaan päättäjien yksinoikeudeksi, vaan sitä tarjotaan kaikille. Samoin lisäämällä ihmisten osallisuutta esimerkiksi kansanäänestyksillä, keskustelevan demokratian keinoilla tai erilaisilla osallistumisilloilla saadaan kaikkein ihmisten tieto päätöksenteon käyttöön.

Turussa valta on asukkailla, eikä päätöksiä voi ostaa. Haluamme kehittää kaupungin johtamisjärjestelmää demokraattisemmaksi ja osallistaa asukkaita enemmän päätöksentekoon. Vihreiden mielestä Turkuun pitää valita pormestari, jotta vaalien tulos näkyy myös kaupungin johdossa.

Vihreät haluavat, että lautakunnat ja kaupunginhallitus velvoitetaan vuosittain vähintään kahteen asukkaille avoimeen kokoukseen. Haluamme avata päätöksentekoa jo valmisteluvaiheessa paremmin kaupungin verkkosivuilla.

Turussa täytyy vahvistaa asukkaiden osallisuutta ja kutsua kaupunkilaisia keskustelemaan Turun kehittämisestä. Järjestetään kansanäänestyksiä suurista kaupunkilaisia kiinnostavista kysymyksistä ja edistetään lähidemokratiaa!

Lisäksi tiedolla johtamiseen kuuluu tietenkin se, että teemme päätökset kunnollisen ja riittävän tiedon perusteella. Ilmoilla liikkuu nyt paljon helppoja ratkaisuehdotuksia monimutkaisiin ongelmiin – vaihtoehtoisilla faktoilla eli valheilla ei ikinä pidä olla sijaa Turun päätöksenteossa.

2. Koulutus

Koulutusteemamme mukaisesti hyvä tulevaisuus alkaa kouluista. Teema on yhteinen niin Tieteen ja teknologian vihreille, Turun vihreille kuin koko Suomen vihreille.

Turku on sivistyskaupunki. Laadukas koulutus on kaupunkimme tärkeimpiä tehtäviä. Vihreässä koulutuskaupungissa vahvistetaan kaikkien mahdollisuutta kouluttautua iästä, taustasta ja tulotasosta riippumatta. Haluamme pitää kiinni monipuolisista sivistyspalveluistamme ja kehittää niitä vastaamaan muuttuvaan maailman tarpeisiin. Koulutuskaupunki Turussa sivistystä on tarjolla monipuolisesti ja kaikille.

Vihreät haluavat huolehtia lapsista ja nuorista. Tahdomme pitää koulut lähellä kotia ja päivähoitoryhmät pieninä. Koulutuksesta ei saa leikata. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle pitää tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka.

Näin haluamme taata nuorille mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä Turussa. Toisaalta tavoite tarkoittaa sitä, että oma opinahjo on lapsen ikään nähden tarpeeksi lähellä ja että koulurakennus on hyvässä kunnossa. Toisaalta kyse on opintojen sisällöstä: meillä on oltava riittävän pienet ryhmät, erityisapua tarjolla ja kunnon keinot laittaa kiusaamiselle stoppi. Yhdenvertaisuutta pitää edistää jo päiväkodista asti, oli kyse sitten maahanmuuttajataustaisten, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen tai heikosti toimeentulevien kohtelusta.

Haluamme rakentaa Turun, jossa kasvatetaan lapsia kansainvälisen ja yhdenvertaisen maailman jäseniksi. Koulussa annetaan ne eväät, joilla ihmisistä kasvaa lähdekriittisiä, kokonaisuuksia ymmärtäviä ja ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.

3. Teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen

Turku on paitsi sivistys- myös teknologiakaupunki. Taloudellista hyvinvointia lisätään kehittämällä ympäristöystävällisiä ratkaisuja, panostamalla luovaan talouteen ja telakan toimintaan. Kehittyvässä Turussa uskalletaan uudistua ja rakennetaan kaupunkiympäristöä tulevaisuutta varten.

Turun kuntavaaliohjelmassa teknologia painottuu ennen muuta kaavoituksessa ja liikenteessä. Tavoitteenamme on suunnitella viihtyisä kaupunki, jossa jokainen voi nähdä ikkunastaan vihreää luontoa. Tähän päästään rakentamalla tiivistä, viihtyisää ja arkkitehtonisesti tasokasta kaupunkia vanhaa kunnioittaen ja suojellen sekä viheralueita säilyttäen. Uusi rakentaminen pitää keskittää olemassa olevan asutuksen ja joukkoliikenneyhteyksien luo.

Raitiotien rakentaminen ja joukkoliikenteen sähköistäminen ovat vihreiden tärkeitä päämääriä. Raitiotie on tulevaisuuden kulkumuoto, joka samalla kunnioittaa Turun historiaa. Uudenlainen pikaraitiotie luo hyvää kaupunkikehitystä, lisää kiinteistöjen arvoa sekä lisää joukkoliikenteen osuutta Turun tavoitteiden mukaisesti. Millään muulla keinolla näihin lopputuloksiin ei päästä, ja uuden teknologian hyödyntäminen pikaraitiotietä suunniteltaessa onkin A ja O.

4. Pitkäjänteinen politiikka

Vihreiden koko politiikka perustuu pitkäjänteisyyteen ja jälkipolvien huomioimiseen. Niin myös Turun vihreiden. Meidän on kannettava vastuumme, ettemme jätä jälkipolville kohtuutonta sosiaalista, ekologista tai taloudellista velkaa.

Eräät tärkeimmistä ajamistamme hankkeista antavat parhaan hyödyn parhaassakin tapauksessa vasta monen vaalikauden kuluttua, ja siksi on tärkeää  suunnitella ne nyt oikein.

Vihreiden yksi päämäärä on tehdä Turusta hiilineutraali kunta vuoteen 2040 mennessä. Tämä tulee olemaan todella haastavaa, mutta Turku on jo alkanut toteuttaa tavoitetta. Nyt on pidettävä huolta siitä, että päätökset jatkuvat linjakkaina ja kannamme oikeasti vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Raideliikenteen investoinnit ovat luonteeltaan pitkäjänteisiä. Henkilöjunaliikenne Uuteenkaupunkiin voitaisiin toteuttaa kaikkein nopeimmin, lähes välittömästi. Siihen sisältyy myös vähiten taloudellisia riskejä.

Tunnin juna Helsinkiin on jo suurempi haaste ja suurempi kustannuserä, mutta sitä on ajettava vahvasti yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Tunnin juna toisi pääkaupunkiseutua lähemmäs Turkua ja edistäisi työllisyyttä.

Turun raitiotien rakentaminen on ensi kauden suurimpia infrastruktuurihankkeita, ja siinä pallo on  täysin Turulla itsellään. Toivomme kaikkien osapuolten tajuavan, että sitä täytyy investointina arvioida kymmenien vuosien päähän.

Tulevaisuuden Turku rakennetaan tänään.

Share

Päätöksenteon luotava toivoa paremmasta huomisesta

Julkaistu Turun Sanomissa 10.12.2016

Suomi tarvitsee osaamista ja uudistuskykyä enemmän kuin koskaan. Samalla on pidettävä huolta siitä, että kaikilla on tässä maassa tilaa pärjätä. Suomalaiset ansaitsevat päättäjiltään toivoa paremmasta huomisesta. Sitä näköalattomien leikkausten tien valinnut Sipilän hallitus ei ole onnistunut tarjoamaan. Siksi suuntaa on nyt muutettava.

Toivoa tästä ei anna valtiovarainministerin ja kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon nyt väläyttämät 1–2 miljardin euron massiiviset lisäleikkaukset. Ne ovat kovaa puhetta.

Hallitus on myös päättänyt siirtää mahdollisista leikkauksista päättävän kehysriihensä pidettäväksi kuntavaalien jälkeen. Ilmeisesti kehysriihen pitäminen normaaliin aikaan ennen vaaleja on hallitukselle kiusallista.

Sipilän hallituksen toteuttamat leikkaukset koulutuksesta ja opiskelijoilta rapauttavat Suomen osaamispohjaa ja koulutuksen tasa-arvoa. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset voivat lopettaa yhä useamman opinnot jo peruskoulun jälkeen.

Rajaukset päivähoito-oikeuteen rakentavat lasten luokkayhteiskuntaa, jossa lapset joutuvat jo pienestä pitäen eriarvoiseen asemaa. Historialliset leikkaukset pienituloisten eläkeläisten ja työttömien perusturvasta lisäävät eriarvoisuutta. Ihmisten tulevaisuudesta leikkaamisen on loputtava.

Vihreät haastaa hallituksen leikkaukset koulutuksesta ja pienituloisilta eduskunnassa, kun valtion budjettia ensi vuodelle käsitellään. Turussakin teemme työtä pienten ryhmäkokojen ja tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden puolesta sekä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikkaamista vastaan.

Valtion päätökset ovat kuitenkin vaikeuttaneet huomattavasti Turun talouden kehittämistä, jossa on oltu tätä ennen jo hyvässä vauhdissa.

Hallituksen pitäisi luoda toivoa paremmasta huomisesta siirtämällä huomio leikkauksista ihmisiä työhön nostaviin, reiluihin uudistuksiin. Tarvitaan työn ja sosiaaliturvan parempaa yhteensovittamista sekä vauhtia uusien työpaikkojen syntyyn.

Vihreiden vaihtoehdossa säästöjä saadaan vähentämällä ympäristölle haitallisia tukia. Samalla panostamme uusien työpaikkojen luomiseen energiaremontilla.

Suomesta voitaisiin rakentaa kestävän talouden edelläkävijä, mutta hallituksen ilmasto- ja energiastrategia jättää tilaisuuden käyttämättä. Vihreiden vaihtoehdossa Suomesta tehtäisiin hiilineutraali maa jo 2030-luvulla. Uusiutuvien energiamuotojen käyttöä sekä energiatehokkuutta lisäisimme kaksi kertaa hallitusta nopeammin.

Kuntavaaleissa hallitus on myös asetettava vastuuseen linjastaan. Aikooko hallitus leikata lisää palveluista ja sosiaaliturvasta vain kaksi viikkoa kuntavaalien jälkeen? Miljardiluokan lisäleikkaukset tarkoittavat väistämättä suurta heikennystä palveluihin ja sosiaaliturvaan.

Ville Niinistö
Vihreiden puheenjohtaja

Saara Ilvessalo
Vihreiden nuorten puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu

Share

Missä opiskelijat, tiede ja kaupunkipuisto kohtaavat

Julkaistu Turun Seutusanomissa 4.5.2016

Osaatko sanoa Suomesta alueen, josta löytyy kaksi yliopistoa, kaksi ammattikorkeakoulua, laaja tiedepuisto teknologiakeskuksineen, yliopistollinen keskussairaala, kaupungin suosituin kaupunkipuisto, rautatieasema ja loputtomat liikuntamahdollisuudet? Olen onnekas katsellessani tuota aluetta joka päivä ikkunastani. Kyseessä on Kupittaan ja kampusalueen muodostama kokonaisuus.

Turun kaupunginhallitus käynnisti viikko sitten Turun kampus ja tiedepuisto -kärkihankkeen, jolla tavoitellaan vetovoimaa ja hyvinvointia lisäävää kaupunkikehitystä. Hankkeeseen lähdetään paitsi kaupunkisuunnittelun keinoin, myös korkeakoulu- ja yritysmaailmojen yhteistyötä lisäämällä. Alue antaakin loistavat lähtökohdat uusien työpaikkojen syntymiselle, kun poikkeuksellisen tiiviillä alueella 1,5 kilometriä kaupungin ytimestä sijaitsevat Turun 40 000 korkeakouluopiskelijaa ja teknologia-alueen toimijat voivat lyödä viisaat päänsä yhteen.

Korkeakouluyhteistyön lisäksi Kupittaalle on suunnitteilla tunnin junayhteys Helsinkiin, pikaraitiotie, hotelli, muita palveluja, asuntoja ja kansirakenteita moottori- ja rautatien yli. Joukkoliikennettä kehittämällä ja kunnollisilla parkkijärjestelyillä voidaan puuttua erityisesti ammattikorkeakoulun alueen liikenteen ongelmakohtiin. Tehokas joukkoliikenne ja kaupungin kasvaminen sisäänpäin ovat myös ilmastoystävällisiä ratkaisuja.

Moottoritien ylittävällä rakentamisella Itäharjun alueen väistyneet varasto-, varikko- ja ratapihatoiminnot saadaan kytkettyä alueen kehitykseen. Omakotitalovaltaisten alueiden viereen rakennettaessa pitää huolehtia siitä, että erilaiset alueet sulautuvat luontevasti toisiinsa. Radan tuntumaan sopii korkeakin rakentaminen, Nummen pientaloalueen viereen taas alueen omaleimaisuutta kunnioittavat maltilliset hankkeet.

Liikunta- ja harrastusmahdollisuuksiltaan Kupittaan puisto on verraton, ja sen säilyminen puistona onkin aluetta kehitettäessä turvattava. Eläväisestä puistosta löytyy niin maauimala, jalkapallostadion, sisäurheiluhalli, pesäpallokenttä, bmx-rata, kilparata pyöräilijöille, luistelurata, lasten seikkailupuisto, lasten liikennekaupunki, lintupuisto kuin kohta rakentuva palloiluhallikin.

Kun kevätiltaisin pyöräilen puiston poikki ja korkeakoulualueen ohi kotiin, olen erityisen ylpeä kotikaupungistani ja yhdestä lempialueistani. Tampere jää suurista sanoistaan huolimatta omien kaupunkikehityshankkeidensa kanssa kakkoseksi Kupittaan ja kampuksen rinnalla.

Share

Avaimet kotouttamiseen Turun käsissä

Turun kaupunginvaltuustossa käytiin tänään tiedoksi merkittävä keskustelu turvapaikanhakijatilanteesta, jota alustamassa oli asiantuntijoita niin ministeritasolta, Maahanmuuttovirastosta, SPR:stä, Poliisilaitokselta kuin Turun kaupungin viranhaltijoista. Puheenvuorojen pituuksia rajoitettiin, mikä oli keskustelun sujuvuuden ja asiallisuuden nimissä erittäin hyvä asia.

Kaupungintalon ulkopuolella torvia soittamassa ja rasistista älämölöä huutamassa oli parinkymmenen ihmisen äänekäs joukko, joka häiritsi kokouksen kulkua. Vähän ironista, että nämä samat ihmiset vaativat keskustelua maahanmuutosta, ja nyt tekevät kaikkensa sitä häiritäkseen.

Kiitin omassa puheenvuorossani alustajia asiantuntevista alustuksista ja kysyin maahantulleiden kotouttamisesta. Keskityin puheessa nimenomaan kunnan osuuteen kotouttamisen onnistumisessa – Vihreät on esittänyt omia ratkaisujaan myös valtion tasolla. Kysymykseeni asiantuntijat vastasivat kaikkein tärkeimpien kunnan käsissä olevien kotoutustoimenpiteiden olevan kielenopetus ja muu koulutus sekä sosiaalista integraatiota edistävä kaavoitus.

Alla se puhe, minkä alun perin kirjoitin – Puhuin tästä tiiviyden nimissä ehkä noin kolmasosan :)

“Meillä kaikilla, itsellänikin, olisi paljon kommentoitavaa siihen, mitä Euroopassa pitäisi tehdä ja mitä Suomen hallituksen pitäisi tehdä, mutta tämä on Turun kaupunginvaltuusto. Turvapaikanhakijatilanteessa on paljon elementtejä joille me ei voida Turkuna tehdä mitään.

Lähdetään faktoista. Emme voi sulkea silmiämme tai rajojamme maailman ihmisten hädältä. Maailmassa on tällä hetkellä noin 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodistaan turvattomuuden, vainon, sodan tai luonnonkatastrofien vuoksi. Kansainvälisen oikeuden mukaan meillä on velvollisuus auttaa näitä hädänalaisia ihmisiä. Maailman kriisien takia turvapaikanhakijoita saapuu myös Suomeen entistä enemmän.

Näille tosiasioille emme voi mitään. Turku ei kykene ratkaisemaan Lähi-idän kriisiä tai vaikuttamaan Eurooppaan saapuvien ihmisten määrään. Me voimme kuitenkin muuttaa Turun toimia turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Oikeanlaisella kotouttamisella pystymme ehkäisemään ongelmia ja lisäämään kaikkien hyvinvointia. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja päättää siitä, mitä Turun kaupungin käsissä on.

Oikeilla toimilla voidaan päästä win-win tilanteeseen: Toisaalta saada uusia veronmaksajia ja korjata sekä Turun, Turun seudun että Varsinais-Suomen vinksallaan olevia väestöpyramideja. Toisaalta osoittaa inhimillisyytemme ja auttaa maailman hädänalaisimpia.

Kaiken a ja o on kotouttaminen.

Minä olen syntynyt Turussa. Minua on kotoutettu jotakuinkin kaikki elämäni 26 vuotta. On maksettu neuvolat, terveyspalvelut, peruskoulu, korkeakoulutus, sosiaalipalvelut. Tämä kotoutus on onnistunut – Olen nyt tuottava yhteiskunnan veronmaksaja – mutta se on tullut kalliiksi. Tämä on se onnistuneen kotouttamisen taso, mistä puhutaan myös maahanmuuttajien osalta.

Millä voimme perustella sitä, ettei vastaavia kotoutusinvestointeja kannattaisi tehdä turvapaikanhakijoiden kohdalla – Senkö takia että he ovat sattuneet syntymään muualla, tai ovat erinäköisiä kuin minä? Tämä, hyvät ystävät, olisi sitä kuuluisaa rasismia.

Koti, kieli, koulutus, työ ja kontaktit kantasuomalaisiin ovat nähdäkseni viisi tärkeintä osa-aluetta kotoutumisessa. Asunnottomuus on yleisempää maahanmuuttajien kuin muiden ihmisryhmien kohdalla. Jokainen tulija ansaitsee kodin – paikan johon asettua ja alkaa rakentaa uutta elämää ja josta käsin saada myös kontakteja kantaväestöön. Jokainen tulija ansaitsee myös kunnollista kielenopetusta, ja erityistarpeet pitää huomioida myös muussa koulutuksessa – Ihan alusta lähtien.

Maahanmuuttajien työllistymistä ja työhön perehtymistä voidaan tukea esimerkiksi yritysyhteistyöllä. Kaavoituspolitiikalla taas voidaan ehkäistä asuinalueiden sosiaalista segregaatiota: rakennetaan alueille erilaisia asuntokohteita. Meidän pitää myös vaikuttaa kantasuomalaisten asenteisiin maahantulijoita kohtaan rasismin vähentämiseksi.

Suhteellisen pienet panostukset, esimerkiksi kotouttamissuunnitelmien käyttöönotto, tuplaavat tutkimusten mukaan kotoutumisen onnistumismahdollisuudet. Turvapaikanhakijoista löytyy valtava voimavara, jos vain osaamme kaupunkina kotouttamisen kautta auttaa sen esiinnostamisessa. Osoitetaan, että Turulla on rohkeutta tarttua haastavan tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin.”

Muina teemoina valtuuston kokouksessa olivat tiedonanto sote-uudistuksesta ja päätös Raunintien kaavasta.

Share

Puhe SYL:n liittokokouksessa

Hyvä puheenjohtaja, ärade ordförande, arvoisat Suomen ylioppilaskuntien liiton kokousedustajat, bästa mötesdeltagare.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO kiittää mahdollisuudesta osallistua liittokokoukseenne ja tervehtii teitä ilolla.

Hyvät opiskelijat, olemme saaneet tänä vuonna kylmää kyytiä. Suomen hallitus on osoittanut heti alkukautenaan olevansa ennennäkemättömän koulutus- ja opiskelijavihamielinen. Se leikkaa koulutuksesta hurjia summia, pienentää jo nykyisellään täysin riittämätöntä opintotukea, laskee tietoisesti suomalaisten koulutustasoa, vähentää kansainvälisyyttä, kaavailee lukukausimaksuja ja heikentää nuorisotakuuta. Opiskelijoita lyödään urakalla.

Me olemme todistamassa sellaista politiikkaa, jossa ei kyllä ole järjen häivää. Jos mikään yritys tai paikkakunta olisi irtisanonut samanlaisia määriä henkilöitä kuin yliopistot nyt, siellä olisi ministeri toisen perään hattu kourassa lupailemassa valtiontukia. Tai jos millekään muulle ryhmälle yritettäisi sanoa, että me vähennetään sinun sosiaaliturvaasi entisestään mutta tästäpä saisit edullista pikavippiä, niin ei kyllä menisi läpi.

Koulutusvihamielisen politiikan vastapainoksi tarvitsemme vahvaa opiskelijaliikettä. Sellaista, joka puolustaa oikeuksiaan, jaksaa vääntää ministereille faktoja rautalangasta ja uskaltaa kertoa mielipiteensä tästä kurasta. Sellaista, joka muistuttaa, että ennen vaaleja hallituspuolueetkin lupasivat, ettei koulutuksesta enää leikata – Ennen kuin menivät tämän lupauksen silmää räpäyttämättä rikkoivat. Kyllä hävettää.

Meillä on Vihreissä nuorissa ja opiskelijoissa ollut ilo tehdä yhteistyötä SYLlin kanssa tänä vuonna niin eduskuntavaalien kuin opiskelijan oikeuksien puolustamisen tiimoilta. Olemme yhdistäneet voimiamme ainakin maksuttoman koulutuksen, opiskelijoiden toimeentulon ja koulutuksen rahoituksen tiimoilta. Olemme lausuneet opintotuen uudistamisesta ministerin selvitysmiehelle: Meidän sosiaaliturva ei kestä leikkauksia tai lainapainotteisuutta!

Toivon meille viisautta tehdä töitä yleisen edun ja kaikkien opiskelijoiden hyvinvoinnin puolesta jatkossakin. Toivon meille rohkeutta sanoa yhtenä suurena opiskelijaliikkeenä: Nyt riittää! Koulutuksesta on leikattu kestämättömän paljon. Me emme suostu tähän enää.

Toivon Suomen ylioppilaskuntien liitolta johtajuutta tässä opintotuki- ja koulutusleikkausten vastaisessa taistelussa. Pelissä on Suomen koulutuksen ja nuorison tulevaisuus. Siinä työssä tarvitaan yhteistyötä kaikkien korkeakoulujen opiskelijakuntien ja poliittisten opiskelijajärjestöjen kesken.

Kiitos kaikesta hyvästä yhteistyöstä, jota olemme vuosien varrella tehneet ja jota tulevaisuudessa voimme toivottavasti entistäkin enemmän tehdä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Toivon viisaita päätöksiä ja henkilövalintoja. Haluan onnitella ensi vuoden luottamushenkilöitä jo tässä vaiheessa. Teillä on edessänne melkoinen savotta, mutta myös etuoikeus tehdä töitä tärkeiden asioiden parissa. ViNO taistelee kanssanne laadukkaan koulutuksen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin puolesta.

Ha ett trevligt möte, hoppas ni njuter.

Antoisaa ja keskusteluntäyteistä liittokokousta: Toivottavasti olette nauttineet, sillä onhan niin, että liittokokous on ihmisen parasta aikaa!

SYL-puhe 2015

Share

Euroopan neuvoston kuntakongressin kuulumisia

(Jos et jaksa lukea, tsekkaa parin minuutin Snapchat-videoraportit tekstin lopusta)

Osallistuin lokakuun lopulla Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin kokoukseen Strasbourgissa, Ranskassa. Olen toiminut Suomen delegaation varajäsenenä ja Vihreiden edustajana tämän kunnallisvaalikauden, ja tällä kertaa pääsin osallistumaan kokoukseen ensimmäistä kertaa äänivaltaisena.

Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Sen tehtävänä on turvata ja edistää ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatteita ja demokratiaa. Neuvoston piirissä toimii kunta- ja aluehallintokongressi, jonka tavoitteena on vahvistaa ja edistää Euroopan paikallisviranomaisten itsehallintoa sekä huolehtia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta paikallistasolla.  Kerroin kongressista tarkemmin viime raportissa.

Kongressihan siis hyväksyy työssään erilaisia raportteja, joihin liittyy paitsi tutkimusosio, myös suosituksia jäsenmaille. Raportit menevät tiedoksi ministeriöihin, mutta näiden omien kokousmuistioideni muodossa yritän saada niitä tietoon myös muille kiinnostuneille. Tiivistelmä kaikista tässä kokouksessa hyväksytyistä raporteista löytyy kongressin nettisivuilta. Raporttien hyväksymistä edeltävän keskustelun avaavat usein muutamat kutsutut vieraspuhujat, joiden puheet löytyvät myös samaisilta nettisivuilta.

Paikallis- ja aluehallinnon 29. kongressin aiheena oli ajan henkeen sopivasti “Alueelliset vastaukset ihmisoikeushaasteisiin – siirtolaisuus, syrjintä ja sosiaalinen osallistaminen”. Kongressin puheenjohtaja Jean-Claude Frecon painotti avauspuheenvuorossaan paikallishallinnon avainasemaa ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseksi: esimerkiksi pakolaiskriisi on globaali ongelma joka vaatii globaalin ratkaisun, mutta konkreettiset toimenpiteet on tehtävä alueilla. Myös pääsihteeri Thorbjørn Jagland korosti, että kriisin ratkaisu vaatii hyvää organisointia kaikilla tasoilla. Jokainen Eurooppaan tuleva pakolainen tai turvapaikanhakija nauttii Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia vähimmäisoikeuksia. Nämä näkökulmat nousivat vahvasti esiin myös edustajien puheenvuoroissa. Lempikommenttini taisi olla “migrants don’t put us into danger – it is the heatred, racism and intolerance that does.”

Kokouksessa hyväksyttiin myös raportti “Guidelines for local and regional authorities on preventing radicalisation and manifestations of hate at the grassroots level“, jossa paikallisviranomaisille suositeltiin erinäisiä toimenpiteitä radikalisoitumisen estämiseksi. Raportissa kiinnitetään huomiota radikalisoitumisen eri muotoihin: sekä ääri-islamistisiin että rasistisiin ja muukalaisvihamielisiin hyökkäyksiin. Kokouksessa korostettiin nuorten osallisuutta ja opastusta tilanteessa, jossa moni saattaa kokea hämmennystä yhteiskunnan ja koko Euroopan tilasta.

Yksi kokouksessa korostuneista teemoista oli nuorten osallisuus. Mukana oli nyt kolmatta kertaa 38 edustajan nuorisodelegaatio, yksi lähes joka jäsenmaasta. Kongressi hyväksyi raportit niin nuorten osallistumisen lisäämisestä, e-mediasta ja e-demokratiasta kuin äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen paikallisvaaleissa. Pidin itsekin puheen äänestysikärajan laskemisen puolesta, ja kongressi suositteleekin nyt ikärajan laskemista nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Puheessani korostin sitä, ettei pelkkä ikärajan laskeminen riitä, vaan tarvitsemme lisäksi nuorille ominaisia tapoja vaikuttaa: kansanäänestyksiä, kansalaisaloitteita, keskustelevaa demokratiaa ja sähköisiä osallistumismahdollisuuksia.

“Thank you, Mr. President. I want to thank the rapporteur for the comprehensive and good rapport. When I was 16 I was against lowering the voting age. I though I and my friends were more immature than the adults who could vote. I thought all the brilliant wisdom was living in the brains of the adults. Now I’m ten years older and have been engaged in politics for 8 years. Today, I’m very much in favor of lowering the voting age. This is because I have realized that we, the adults in politics and the ones voting in the elections, are not in any way superior than the youth. The 16-year-old me and my friends had the same abilities to adopt information and to make informed decisions as the older ones have. Dear colleagues, we must not be afraid of giving some of our power to the youth. There are several arguments for this in the rapport. In addition, merely lowering the voting age is not enough. We need to look in the mirror and update the politics. Young people feel comfortable affecting political issues directly, not only voting on a politician every four years or so. Therefore, we should increase the different tools of direct and participatory democracy: Referendums, participatory budgeting, participation at the early stage of the decision making process and so on. This increases the participation of everyone: the young and the older ones. When we increase the direct possibilities to influence and let the youth participate in the decision making in a way that they feel natural, we can also combat the two issues discussed earlier, namely radicalization and low youth participation. Dear colleagues, democracy is too precious to be left undeveloped.”

 

Muita raportteja suosituksineen hyväksyttiin muun muassa lasten oikeuksista talouskurin aikana, luottamushenkilönä toimimisen esteistä ja naisten köyhyyden vähentämisestä. Talouskuri vaikuttaa erityisesti naisiin ja lapsiin – monet sosiaaliset ongelmat paikantuvat sukupuolisyrjintään. Köyhyys aiheuttaa muitakin ongelmia, kuten terveysongelmia ja sosiaalista eriytymistä. Talouskurin ja -ongelmien aiheuttaman köyhyyseron vähentämiseksi miesten ja naisten välillä pitää lisätä tasa-arvoa yleisesti. Koulutuksen ja opetuksen tärkeys sekä demokratian edistämisessä että kotoutumisessa, köyhyyden vähentämisessä ja radikalisoitumisen ehkäisyssä nousi avainasemaan – siksi itsestä tuntui erityisen hullulta, että kaiken tämän korostamisen keskellä Suomen hallitus leikkaa ennätyksellisiä määriä juuri siitä.

Maista esille nousivat erityisesti huolestuttavat tilanteet Ukrainassa, jonka tilanne on yhä ajankohtainen (ihmisoikeustilanne Itä-Ukrainassa on hälyttävä), Turkki, jossa mm. yksi kongressin jäsen sekä pormestareita on pidätetty ja mielenosoituksia vastaan hyökätty, ja Azerbaidžan, joka boikotoi sen demokratian tilaa kritisoinutta kongressia. Demokraattista keskustelua ja vallan hajauttamista pidettiin ratkaisuina moniin näistä ongelmista.

 

 

Share

Joustavalla koulutusjärjestelmällä kasvua ja hyvinvoivia opiskelijoita

Julkaistu Turun Ylioppilaslehdessä.

Suomen ongelma ei ole koulutusohjelmaa vaihtavat opiskelijat, vaan opiskelijat, jotka saavat liian kapea-alaisen koulutuksen. Opiskelijat, jotka joutuvat lukitsemaan koulutusvalintansa liian nuorena, ilman riittävää tietoa mahdollisimman monista vaihtoehdoista ja opintojen sisällöistä.

Koulutuspolitiikan nykylinja pakottaa opiskelijan valitsemaan alansa oikein heti alkuunsa, mikä johtaa yhä enenevissä määrin välivuosiin. Valinnan tärkeyden kasvaessa valintaa mietitään pidempään. Mikäli opiskelija havaitsee alavalinnan vääräksi, opiskelumotivaatio kärsii, jolloin valmistuminen helposti viivästyy, varsinkin jos alan vaihtaminen on liian hankalaa. Siksi opiskelijan on oltava mahdollista valita uudelleen: siitä hyötyy sekä yksilö että yhteiskunta.

Tietomäärän lisääntyessä tarvitsemme yhä enemmän erityisalojen huippuosaajia. Hyvin spesifisten alojen löydöt ja uudet havainnot saadaan kuitenkin parhaiten käyttöön, kun tulevilla tutkijoilla, nykyisillä opiskelijoilla, on kokemusta ja osaamista myös muilta aloilta. Työelämän muuttuessa nopeasti ihmisten pitää voida myös jatkuvasti kouluttaa itseään lisää.

Poikkitieteellisyyden merkitys tulee korostumaan, sillä merkittävät innovaatiot syntyvät useiden eri alojen rajapinnassa. Pienenkään valtion ei kannata korostaa vain harvojen alojen soveltavaa tutkimusta, vaan pitkäjänteisen menestyksen avaimet nopeasti muuttuvassa maailmassa ovat laaja-alaisessa ja hyvin rahoitetussa perustutkimuksessa. Soveltavaa tutkimusta kannattaa tietenkin tehdä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa aina kun sen on mahdollista.

Poikkitieteellisyyteen ei tarvitse erikseen pakottaa. Mahdollistetaan vain vapaampi liikkuvuus alojen välillä, räätälöidään tutkinnot opiskelijoiden näköisiksi tietyt vähimmäisvaatimukset täyttäen ja huomioidaan opiskelijoiden aiempi osaaminen. Myös toisen asteen opintojen ohjaukseen on syytä edelleen panostaa, jotta opiskelijoilla olisi kohtuullisen realistinen kuva vaihtoehdoista.

Parhaimpia tapoja kannustaa opiskelijat valmistumaan nopeasti on pitää huolta siitä, että heille on pian valmistumisen jälkeen tarjolla asianmukaisesti palkattua koulutusta vastaavaa työtä. Samalla pitää myös varmistaa, että yrittämisen edellytykset ovat kunnossa, jotta uutta kasvua pääsee syntymään. Koulutuksesta säästäminen on aika lopettaa, sillä Suomi saadaan taas jaloilleen koulutuksen, sivistyksen ja uuden työn avulla.

Opiskelijoiden täytyy myös saada keskittyä opintoihin täysipäiväisesti ilman taloudellisia paineita työssäkäyntiin. Tätä varten tarvitsemme riittävän suuren opintotuen ja pitkällä tähtäimellä perustulon, sillä nykyinen opintotukijärjestelmä on kankea, eikä huomio vaihtelevia elämäntilanteita riittävästi. Koulutuspolitiikkaa ei saa tehdä opiskelijoiden toimeentulon ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Tuomo Liljenbäck, Turun vihreiden varapuheenjohtaja, Turun yliopiston hallituksen jäsen 2007-2009

Saara Ilvessalo, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu

Kirjoittajat ovat vihreiden kansanedustajaehdokkaita

Share