Ruoppausmassojen meriläjitys lopetettava

Teimme valtuustokollegani Mikaela Sudqvistin kanssa tämän valtuustokauden viimeisessä kokouksessa jo pitkään suunnittelemamme valtuustoaloitteen Turun Sataman ruoppausmassojen meriläjityksen kieltämiseksi. Jättämämme aloitteen allekirjoitti koko Vihreän valtuustoryhmä.

Valtuustoaloite

29.5.2017

Valtuustoaloite Turun Satama Oy:n ruoppaamien massojen meriläjityksen lopettamiseksi

Airistolle läjitettävät ruoppausmassat ovat jo pitkään herättäneet huolta niin tutkijoiden, asukkaiden kuin ammattiaan alueella harjoittavienkin keskuudessa. Ruoppausmassojen läjityksen yhteydessä sedimentteihin kertyneet ravinteet ja haitta-aineet vapautuvat sedimentistä veteen ja pääsevät uudelleen kiertoon. Ravinnepitoisuuksien kasvua ja rehevöitymistä pidetään Saaristomeren ja koko Itämeren suurimpana ympäristöongelmana. Itämeri on myös yksi maailman saastuneimpia meriä. Saastuminen aiheutuu ihmisen harjoittamista toimista, kuten likaantuneiden ruoppausmassojen läjityksestä.

Turun kaupunki on Itämerihaasteen myötä sitoutunut toimimaan rannikkovesien ja koko Itämeren hyväksi. kaupunki on haasteen osana sitoutunut mm. vähentämään aiheuttamaansa ravinnekuormitusta sekä laivaliikenteen ja veneilyn päästöjä. Turku 2029 -kaupunkistrategiassa linjataan ympäristönsuojelun olevan Turulle tärkeää ja että Turku toimii aktiivisesti erityisesti Itämeren ja Saaristomeren suojelussa.

Airistolla tehdyistä selvityksistä käy ilmi, että kalojen lisääntyminen on heikentynyt Airistolla jatkuvasti koko meriläjityksen ajan alkaen vuodesta 1989. Tulokset ovat hälyttäviä, sillä Turun edustan merialuetta pidetään Saaristomeren tärkeimpänä kalojen lisääntymisalueena. Alue on erityisen tärkeä silakalle. Turun kaupungin Ympäristön tila 2015 -julkaisussa todetaan tutkimusten viittaavan siihen, että läjityksellä on negatiivisia ympäristövaikutuksia ja että Airiston ekologinen tila on heikentynyt. Merenpohjan ekologinen tila on heikentynyt myös läjitysalueen ulkopuolella. Pohjaeläinlajisto on supistunut ja yksilömäärät ovat vähentyneet. Myös kalojen lisääntyminen on heikentynyt ja asukkaat ovat kokeneet virkistysarvojen heikentyneen. Nämä tiedot puhuvat meriläjityksestä luopumisen puolesta. Myös varovaisuusperiaate puoltaa meriläjityksistä luopumista. Varovaisuusperiaatteen mukaan suojelutoimiin on ryhdyttävä, mikäli tieteellisen näytön perusteella on aihetta epäillä mereen joutuvan aineen tai aineiden aiheuttavan vaaraa, haittaa, häiriötä tai vahinkoa ympäristölle. Tästä huolimatta Turun Satama esittää uudeksi yli miljoonan kuution yhteisläjitysalueeksi nykyisen Rajakarin viereistä aluetta Pohjois-Airistolla.

Omistajapolitiikka on kaupungin strategisen johtamisen väline, jonka tavoitteena on edistää mm. Turku- konsernin päätöksenteon johdonmukaisuutta. Satama aikeet jatkaa ravinteita ja haitta-aineita sisältävän ruoppausmassan läjittämistä Airistolle ovat ristiriidassa kaupungin asettamien tavoitteiden kanssa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Turun kaupunki käyttää omistajaohjausta ja edellyttää Turun Satama Oy:tä lopettamaan ruoppausmassojen meriläjityksen ja käsittelevän jatkossa ruopattavat massat muulla tavalla, esim. puhdistamalla, läjittämällä maalle tai stabiloimalla rantapenkereeseen, kun tällä hetkellä voimassa oleva läjityslupa umpeutuu vuonna 2019.

Turussa 29.5.2017

Mikaela Sundqvist
Saara Ilvessalo

Kuvituskuva Wikipediasta: Oleg Alexandrov - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=30053573
Kuvituskuva Wikipediasta: Oleg Alexandrov – Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=30053573
FacebookTwitterGoogle+Share

Tietopohjaisia päätöksiä ja pitkäjänteistä politiikkaa

Pidimme viikonloppuna Turun vaalikadulla Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtajan Jakke Mäkelän kanssa puheet tieteen ja teknologian arvostamisesta päätöksenteossa sekä tiedepohjaisesta politiikasta. Jaken osuuden löydät täältä.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä. Tieteen ja teknologian vihreillä on neljä vaalitavoitetta: tiedolla johtaminen, koulutus, teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen ja pitkäjänteinen politiikka. Pyrin itse puheessani konkretisoimaan näitä tavoitteita Turun näkökulmasta.

 

  1. Tiedolla johtaminen

Turun vihreiden tavoitteissa tiedolla johtaminen näkyy ennen muuta päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisenä. Päämääränä on varmistaa, että turkulaiset voivat osallistua päätöksentekoon myös vaalien välillä. Tieto ei siis jää ainoastaan päättäjien yksinoikeudeksi, vaan sitä tarjotaan kaikille. Samoin lisäämällä ihmisten osallisuutta esimerkiksi kansanäänestyksillä, keskustelevan demokratian keinoilla tai erilaisilla osallistumisilloilla saadaan kaikkein ihmisten tieto päätöksenteon käyttöön.

Turussa valta on asukkailla, eikä päätöksiä voi ostaa. Haluamme kehittää kaupungin johtamisjärjestelmää demokraattisemmaksi ja osallistaa asukkaita enemmän päätöksentekoon. Vihreiden mielestä Turkuun pitää valita pormestari, jotta vaalien tulos näkyy myös kaupungin johdossa.

Vihreät haluavat, että lautakunnat ja kaupunginhallitus velvoitetaan vuosittain vähintään kahteen asukkaille avoimeen kokoukseen. Haluamme avata päätöksentekoa jo valmisteluvaiheessa paremmin kaupungin verkkosivuilla.

Turussa täytyy vahvistaa asukkaiden osallisuutta ja kutsua kaupunkilaisia keskustelemaan Turun kehittämisestä. Järjestetään kansanäänestyksiä suurista kaupunkilaisia kiinnostavista kysymyksistä ja edistetään lähidemokratiaa!

Lisäksi tiedolla johtamiseen kuuluu tietenkin se, että teemme päätökset kunnollisen ja riittävän tiedon perusteella. Ilmoilla liikkuu nyt paljon helppoja ratkaisuehdotuksia monimutkaisiin ongelmiin – vaihtoehtoisilla faktoilla eli valheilla ei ikinä pidä olla sijaa Turun päätöksenteossa.

2. Koulutus

Koulutusteemamme mukaisesti hyvä tulevaisuus alkaa kouluista. Teema on yhteinen niin Tieteen ja teknologian vihreille, Turun vihreille kuin koko Suomen vihreille.

Turku on sivistyskaupunki. Laadukas koulutus on kaupunkimme tärkeimpiä tehtäviä. Vihreässä koulutuskaupungissa vahvistetaan kaikkien mahdollisuutta kouluttautua iästä, taustasta ja tulotasosta riippumatta. Haluamme pitää kiinni monipuolisista sivistyspalveluistamme ja kehittää niitä vastaamaan muuttuvaan maailman tarpeisiin. Koulutuskaupunki Turussa sivistystä on tarjolla monipuolisesti ja kaikille.

Vihreät haluavat huolehtia lapsista ja nuorista. Tahdomme pitää koulut lähellä kotia ja päivähoitoryhmät pieninä. Koulutuksesta ei saa leikata. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle pitää tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka.

Näin haluamme taata nuorille mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä Turussa. Toisaalta tavoite tarkoittaa sitä, että oma opinahjo on lapsen ikään nähden tarpeeksi lähellä ja että koulurakennus on hyvässä kunnossa. Toisaalta kyse on opintojen sisällöstä: meillä on oltava riittävän pienet ryhmät, erityisapua tarjolla ja kunnon keinot laittaa kiusaamiselle stoppi. Yhdenvertaisuutta pitää edistää jo päiväkodista asti, oli kyse sitten maahanmuuttajataustaisten, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen tai heikosti toimeentulevien kohtelusta.

Haluamme rakentaa Turun, jossa kasvatetaan lapsia kansainvälisen ja yhdenvertaisen maailman jäseniksi. Koulussa annetaan ne eväät, joilla ihmisistä kasvaa lähdekriittisiä, kokonaisuuksia ymmärtäviä ja ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.

3. Teknologian ihmisläheinen hyödyntäminen

Turku on paitsi sivistys- myös teknologiakaupunki. Taloudellista hyvinvointia lisätään kehittämällä ympäristöystävällisiä ratkaisuja, panostamalla luovaan talouteen ja telakan toimintaan. Kehittyvässä Turussa uskalletaan uudistua ja rakennetaan kaupunkiympäristöä tulevaisuutta varten.

Turun kuntavaaliohjelmassa teknologia painottuu ennen muuta kaavoituksessa ja liikenteessä. Tavoitteenamme on suunnitella viihtyisä kaupunki, jossa jokainen voi nähdä ikkunastaan vihreää luontoa. Tähän päästään rakentamalla tiivistä, viihtyisää ja arkkitehtonisesti tasokasta kaupunkia vanhaa kunnioittaen ja suojellen sekä viheralueita säilyttäen. Uusi rakentaminen pitää keskittää olemassa olevan asutuksen ja joukkoliikenneyhteyksien luo.

Raitiotien rakentaminen ja joukkoliikenteen sähköistäminen ovat vihreiden tärkeitä päämääriä. Raitiotie on tulevaisuuden kulkumuoto, joka samalla kunnioittaa Turun historiaa. Uudenlainen pikaraitiotie luo hyvää kaupunkikehitystä, lisää kiinteistöjen arvoa sekä lisää joukkoliikenteen osuutta Turun tavoitteiden mukaisesti. Millään muulla keinolla näihin lopputuloksiin ei päästä, ja uuden teknologian hyödyntäminen pikaraitiotietä suunniteltaessa onkin A ja O.

4. Pitkäjänteinen politiikka

Vihreiden koko politiikka perustuu pitkäjänteisyyteen ja jälkipolvien huomioimiseen. Niin myös Turun vihreiden. Meidän on kannettava vastuumme, ettemme jätä jälkipolville kohtuutonta sosiaalista, ekologista tai taloudellista velkaa.

Eräät tärkeimmistä ajamistamme hankkeista antavat parhaan hyödyn parhaassakin tapauksessa vasta monen vaalikauden kuluttua, ja siksi on tärkeää  suunnitella ne nyt oikein.

Vihreiden yksi päämäärä on tehdä Turusta hiilineutraali kunta vuoteen 2040 mennessä. Tämä tulee olemaan todella haastavaa, mutta Turku on jo alkanut toteuttaa tavoitetta. Nyt on pidettävä huolta siitä, että päätökset jatkuvat linjakkaina ja kannamme oikeasti vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Raideliikenteen investoinnit ovat luonteeltaan pitkäjänteisiä. Henkilöjunaliikenne Uuteenkaupunkiin voitaisiin toteuttaa kaikkein nopeimmin, lähes välittömästi. Siihen sisältyy myös vähiten taloudellisia riskejä.

Tunnin juna Helsinkiin on jo suurempi haaste ja suurempi kustannuserä, mutta sitä on ajettava vahvasti yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Tunnin juna toisi pääkaupunkiseutua lähemmäs Turkua ja edistäisi työllisyyttä.

Turun raitiotien rakentaminen on ensi kauden suurimpia infrastruktuurihankkeita, ja siinä pallo on  täysin Turulla itsellään. Toivomme kaikkien osapuolten tajuavan, että sitä täytyy investointina arvioida kymmenien vuosien päähän.

Tulevaisuuden Turku rakennetaan tänään.


Enemmistö haluaa edistää pyöräilyä – ottavatko päättäjät onkeensa?

Turussa julkaistiin viime viikolla kaikkien aikojen ensimmäisen pyöräilybarometrin tulokset. Ne olivat yllättäviä ja erittäin positiivisia. Eniten uutisointia aiheutti se, että peräti 96% turkulaisista kannattaa pyöräilyn edistämistä. Luvut ovat samansuuntaisia muiden kaupunkien vastaavien kanssa.

Myönteinen suhtautuminen itsessään ei ollut itselleni yllätys, vaikka prosenttiosuuden suuruus olikin. Jos asiaa olisi kysytty vain Turun päättäjiltä, olisivat vastaukset saattaneet olla erilaisia. Moni valtuutetuista tuntuu kuvittelevan, että pyöräily on päätöksenteossa sivuseikka. Tämä on harhakuva.

Pyöräily ja sen edistäminen ei nimittäin ole mitään puuhastelua. Pyöräily on iso osa kansanterveyttä, viihtyisää kaupunkitilaa, saasteettomuutta, ilmastonmuutoksen ehkäisyä, tasa-arvoista liikkumista ja sujuvaa liikennettä. Jos useampi autoilija vaihtaa kulkupelinsä pyörään, on liikenne sujuvampaa myös niille autoilijoille, jotka syystä tai toisesta eivät tätä vaihdosta voi tehdä.

Pyöräily on yhteiskunnalle tehokkainta liikennettä ja terveyshyötyjen takia se jopa säästää rahaa: Tutkimuksen mukaan jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle noin 0,3–1,3 euroa investointitasosta riippuen. Mitä enemmän hyviin pyöräteihin investoidaan, sitä enemmän saadaan tuottoa. Suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan taas euron satsaus pyöräliikenneväylien kehittämiseen tuo kahdeksan euron tuotot esimerkiksi säästöinä terveyskuluissa – ja niitähän juuri nyt kipeästi etsitään. Pyöräilevä työntekijä on myös tutkitusti tehokkaampi.

Pyöräily hyödyttää siis koko yhteiskuntaa, meitä kaikkia.

2016-11-04 08.31.19-1

Pyöräily on kätevä ja terveellinen tapa liikkua kaupungissa. Turku on rakenteeltaan ihanteellinen pyöräkaupunki ja turkulaiset Suomen innokkaimpia pyöräilijöitä. Meillä on mahdollisuus nousta maailman johtavien pyöräilykaupunkien joukkoon, mutta se vaatii asenteen muuttamista teoiksi.

Pyöräilybarometrin mukaan turkulaiset pyöräilisivät enemmän, jos pyöräilyverkosto olisi kattavampi, pyöräily turvallisempaa ja pyörien pysäköintipaikat paremmin turvattuja ilkivallalta ja varastamiselta. Myös ruuhkaisimpien pyöräteiden levennyksiä, päällysteiden parempaa kuntoa ja kunnossapidon sekä talvihoidon parempaa laatua peräänkuulutettiin.

Ratkaisut pyöräilyn edistämiseen, mikä siis hyödyttää jokaista, ovat tiedossa. Turkuun tarvitaan uusia pyöräväyliä erityisesti vilkkaastiliikennöidyille reiteille, kuten Puutarhakadulle, Linnankadulle, Itäiselle Pitkäkadulle ja Itäiselle Rantakadulle. Keskustan ajonopeuksia 30 kilometriin tunnissa alentamalla luomme turvallista ympäristöä paitsi koulu-, työ- ja kauppamatkapyöräilijöille, myös muille liikkujille. Kaupunkipyöräjärjestelmä laajentaisi ja tukisi joukkoliikennettämme. Turkuun tarvitaan myös pyöräilykoordinaattori tekemään tätä suunnitelmallista pyöräilynedistämistyötä.

Pyöräily on päättäjien listoilla jäänyt liian pitkään häntäpäähän. Kuntavaaleissa ehdokkailla on nyt mahdollisuus korjata tämä epäkohta nostamalla pyöräily politiikan agendalla kärkeen, minne se kuuluu.


 

Turun pyöräilybarometrin tulokset täällä.

Lue parin vuoden takainen blogaukseni pyöräilyn edistämisestä täällä.


Missä opiskelijat, tiede ja kaupunkipuisto kohtaavat

Julkaistu Turun Seutusanomissa 4.5.2016

Osaatko sanoa Suomesta alueen, josta löytyy kaksi yliopistoa, kaksi ammattikorkeakoulua, laaja tiedepuisto teknologiakeskuksineen, yliopistollinen keskussairaala, kaupungin suosituin kaupunkipuisto, rautatieasema ja loputtomat liikuntamahdollisuudet? Olen onnekas katsellessani tuota aluetta joka päivä ikkunastani. Kyseessä on Kupittaan ja kampusalueen muodostama kokonaisuus.

Turun kaupunginhallitus käynnisti viikko sitten Turun kampus ja tiedepuisto -kärkihankkeen, jolla tavoitellaan vetovoimaa ja hyvinvointia lisäävää kaupunkikehitystä. Hankkeeseen lähdetään paitsi kaupunkisuunnittelun keinoin, myös korkeakoulu- ja yritysmaailmojen yhteistyötä lisäämällä. Alue antaakin loistavat lähtökohdat uusien työpaikkojen syntymiselle, kun poikkeuksellisen tiiviillä alueella 1,5 kilometriä kaupungin ytimestä sijaitsevat Turun 40 000 korkeakouluopiskelijaa ja teknologia-alueen toimijat voivat lyödä viisaat päänsä yhteen.

Korkeakouluyhteistyön lisäksi Kupittaalle on suunnitteilla tunnin junayhteys Helsinkiin, pikaraitiotie, hotelli, muita palveluja, asuntoja ja kansirakenteita moottori- ja rautatien yli. Joukkoliikennettä kehittämällä ja kunnollisilla parkkijärjestelyillä voidaan puuttua erityisesti ammattikorkeakoulun alueen liikenteen ongelmakohtiin. Tehokas joukkoliikenne ja kaupungin kasvaminen sisäänpäin ovat myös ilmastoystävällisiä ratkaisuja.

Moottoritien ylittävällä rakentamisella Itäharjun alueen väistyneet varasto-, varikko- ja ratapihatoiminnot saadaan kytkettyä alueen kehitykseen. Omakotitalovaltaisten alueiden viereen rakennettaessa pitää huolehtia siitä, että erilaiset alueet sulautuvat luontevasti toisiinsa. Radan tuntumaan sopii korkeakin rakentaminen, Nummen pientaloalueen viereen taas alueen omaleimaisuutta kunnioittavat maltilliset hankkeet.

Liikunta- ja harrastusmahdollisuuksiltaan Kupittaan puisto on verraton, ja sen säilyminen puistona onkin aluetta kehitettäessä turvattava. Eläväisestä puistosta löytyy niin maauimala, jalkapallostadion, sisäurheiluhalli, pesäpallokenttä, bmx-rata, kilparata pyöräilijöille, luistelurata, lasten seikkailupuisto, lasten liikennekaupunki, lintupuisto kuin kohta rakentuva palloiluhallikin.

Kun kevätiltaisin pyöräilen puiston poikki ja korkeakoulualueen ohi kotiin, olen erityisen ylpeä kotikaupungistani ja yhdestä lempialueistani. Tampere jää suurista sanoistaan huolimatta omien kaupunkikehityshankkeidensa kanssa kakkoseksi Kupittaan ja kampuksen rinnalla.


Valtuustoaloite viherkattojen edistämiseksi

Jätin kaupunginvaltuuston kokouksessa 9.5.2016 aloitteen viherkattojen edistämisstrategiaksi. Vastaava aloite on jätetty Helsingissä neljä vuotta sitten, ja vuodenvaihteen tienoilla Helsinki tekikin linjauksen viherkattojen edistämisestä. Turussakin keskustelu viherkatoista on herännyt, ja niitä on syytä alkaa säännönmukaisesti edistää – vihrekatoista on monia hyötyjä niin ihmisille kuin luonnolle.

Viherkattojen rakentamisella voidaan saavuttaa kaupungeissa monia hyötyjä: ne lisäävät viihtyisyyttä, parantavat rakennusten energiatehokkuutta, edistävät luonnon monimuotoisuutta kaupungissa ja auttavat hallitsemaan hulevesiongelmia sekä tulvia. Viherkattojen avulla myös kaupungin melutasoja saadaan laskettua, ilmanlaatua parannettua ja kaupunkilämpötiloja tasattua ilmastonmuutoksen aiheuttamien helleaaltojen lisääntyessä.

Eri puolilla maailmaa saatujen kokemusten perusteella toimiva viherkatto vähentää merkittävästi rakennuksen energiankulutusta. Myös ilmastoinnin tarpeen suhteen tulokset ovat hyviä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi keskeisin keino vähentää ilmastopäästöjä, ja nimenomaan vanhojen rakennusten energiatehokkuudet luovat erityisiä haasteita. Viherkattojen rakentamisella voidaan parantaa rakennusten energiatehokkuutta kustannustehokkaasti, ja niiden rakentaminen on tutkimusten mukaan muutenkin taloudellisesti järkevää.

Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri, ja sademäärien ennustetaankin Suomessa kasvavan. Itämeren rannalla sijaitsevalle Turulle tämä tarkoittaa myös kaupunkitulvien lisääntymistä. Sateet kasvattavat hulevesivalumia, eli rakennetulta pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Viherkatot toimivat osaratkaisuina hulevesien hallintaan, sillä ne sitovat sadevettä ja tasoittavat tulvahuippuja.

Viherkattojen avulla edistetään ja ylläpidetään kaupungin viihtyisyyttä sekä luonnon monimuotoisuutta. Viherkatot voivat tarjota kasvualustan harvinaistuville lajeille. Viherkattojen edistämiseksi tarvitaankin Turussa selkeät tavoitteet ja strategia niiden toteuttamiseksi – näin on jo toimittu esimerkiksi Helsingissä, jonka linjauksesta on syytä ottaa mallia (ks. tinyurl.com/HelsinginViherkattolinjaus).

Viherkattojen käyttöä tulee lisätä säännönmukaisesti selkeillä kaavamäräyksillä, tontinluovutusten yhteydessä ja koerakentamisen kautta erityisesti kaupunkikeskustan uudis- ja täydennysrakentamisen yhteydessä. Myös vanhojen rakennusten osalle tulisi asettaa tavoite. Kattojen ammattitaitoinen toteutus ja ylläpito vaatii kaupungin eri toimijoiden yhteistyötä.

Esitän, että ympäristötoimiala laatii strategian viherkattojen edistämiseksi.

Chicagon kaupungintalon viherkatto. Kuva: Wikipedia.

 


Ilmastojohtajuutta, Suomi!

(Julkaistu Lukijan kolumnina Turun Sanomissa 29.11.2015)

Vuosien tauon jälkeen toivo kunnianhimoisen ja kattavan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta Pariisin joulukuisessa ilmastokokouksessa on jälleen nostanut päätään.

Suurin osa maailman maista on ilmoittanut, millaisiin panoksiin ne ovat valmiita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nämä maat edustavat yli 90 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

Bonnissa käydyt, viimeiset Pariisin suurkokousta alustaneet neuvottelut etenivät kuitenkin tahmeasti. Nyt tarvitaan ilmastojohtajuutta ja kansalaisten painetta. Suomen on toimillaan ja esimerkillään tavoiteltava kattavaa ja kunnianhimoista sopimusta aikamme suurimman kriisin pysäyttämiseksi.

Esimerkiksi Ruotsi on aiemmissa ilmastoneuvotteluissa ottanut paljon Suomea suuremman roolin. Vaikka Suomi toimii neuvotteluissa osana Euroopan unionia, on meilläkin täydet mahdollisuudet olla Ruotsin tavoin neuvotteluja eteenpäin vievänä voimana.

Suomella on syy toimia myös itsensä vuoksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimpia lähellä napoja, ja juuri pohjoinen luontomme on erityisen haavoittuvainen. Ilmastonmuutos on aikamme suurin kriisi ja sen torjunta on avain monen muun ongelman ratkaisemiseksi.

Pakolaiskriisi on tänä vuonna kuohuttanut Suomea. Tosiasia on, että ilmastopakolaisia on jo nyt, ja ilmastonmuutos tulee lisäämään pakolaisten määrää. Ilmastonmuutos heikentää myös mahdollisuuksia hyödyntää Suomen upeaa luontoa matkailukohteena.
Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää siksi kansainvälisten sopimusten lisäksi paikallista työtä. Turku on jo osoittanut edelläkävijyyttä: vuonna 2040 tavoitteenamme on olla kokonaan hiilivapaa kaupunkialue. Uusiutuva energia, cleantech ja resurssiviisaus voivat olla alueemme valttikortteja, jos strategia saadaan vietyä käytännön tasolle.

Suomen hallituksen on aika ottaa ilmastonmuutoksen torjuminen tosissaan. Edistämällä uusiutuvaa energiaa, teknologiaosaamista ja energiatehokkuutta paitsi teemme oman osuutemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi myös luomme uutta työtä.

Mutta mitä hallitus tekee? Edistää muun muassa turpeenpolttoa sekä laskee Suomen ilmastorahoitusta muiden EU-maiden nostaessa omaansa. Hallitus toimii näin ilmastotavoitteita vastaan.

Vaikka talouskriisi on eri muodoissaan peittänyt alleen muut kriisit viime vuosina, on ilmastokriisi koko ihmiskunnan suurin uhka. Sen ratkaiseminen edellyttää toimia sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Aika toimia on nyt.

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja sekä Turun kaupunginvaltuutettu.


Paikallinen, kansainvälinen Itämeri

Suvullani on kesämökki Varsinais-Suomen saaristossa. Olen viettänyt paljon aikaa saaristossa ja muistan lapsena katselleeni laitureilta meren pohjaa puolentoista metrin syvyyteen. Viime kesänä laiturilta näkyi lähinnä sameaa vettä ja rehevöitynyttä kasvustoa.

Maailman saastunein sisämeri Itämeri on paitsi kansainvälinen, myös paikallinen toimintakenttä ja suojelun kohde. Veden laadun parantamiseksi tärkeintä on vähentää mereen tulevaa ravinnekuormitusta. Ylivoimaisesti suurin kuormittaja on maatalous.

Maatalousyrittäjiä täytyykin kannustaa toimimaan Itämeren hyvinvointia parantavasti. Tukia pitää kohdistaa ensisijaisesti sinne, missä rahalla saadaan aikaan suurimpia konkreettisia saavutuksia vesiensuojelussa. Hyviä tuloksia saadaan muun muassa lannoitusta rajoittamalla, ottamalla käyttöön biokaasua, kierrättämällä ravinteita sekä huolehtimalla peltojen suojavyöhykkeistä.

Kun uudistuksille löydetään parhaat keinot, voivat tuottajat samalla vähentää ravinnekuormitusta ja tehostaa omaa ravinteiden hyötykäyttöään sekä toimintaansa. Tästä hyötyvät sekä ympäristö että maatalousyrittäjä itse.

Erityisesti Varsinais-Suomessa jokien vaikutus Itämeren rehevöitymiseen on suuri. On koko Suomen asia auttaa maataloutta vähentämään päästöjään. Eduskunnan on pystyttävä säätelemään ja valvomaan ravinteiden käyttöä niin, että maatalousyrittäjien on helppoa ja edullista toimia Itämeri-ystävällisesti.

Yhteistyötä tarvitaan myös valtioiden välille. Jos Itämeri halutaan pelastaa, vaaditaan jokaisen ympärysvaltion panosta. Esimerkiksi Pietarin jätevesiongelmaan on jo onnistuttu puuttumaan: Yli 98% kaupungin jätevesistä puhdistetaan yhteistyön tuloksena. Nyt on tärkeää päästä eroon esimerkiksi Kalingradin ja Gdanskin isoista yksittäisistä pistekuormittajista.

Yhtä tärkeää on vähentää kokonaispäästöjä eri puolilla Itämerta. Tähän tarvitaan ympärysvaltioiden kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita. Myöskään öljynkuljetuksen turvallisuusjärjestelmät eivät saa jäädä laahaamaan meriliikenteen kasvun perässä, sillä öljyvahingot ovat herkälle merelle kohtalokkaita.

Jotta lapsenlapsemmekin voisivat elää puhtaan Itämeren rannalla, uida, purjehtia ja kalastaa, täytyy meidän ottaa meremme suojelu tosissaan. Puhdas luonto maakuntamme matkailuvietti, kaunis saaristo, menettää viehätysvoimansa, jos kasvaville levälautoille ei tehdä mitään.


Ympäristörikollisuuteen puuttuminen kaipaa asennemuutosta

Rikokset kiinnostavat. Julma murhaaja tappaa viimeiseen asti hiotun suunnitelman avulla. Elokuvassa motiivit ovat piilossa viimeiseen asti. Lopussa paha saa palkkansa.

Kun rikoksen uhrina onkin ympäristö, kuvio monimutkaistuu. Ympäristörikokset eivät ole mediaseksikkäitä. Ne eivät myöskään ole aina lainsäädännöllisesti yksinkertaisia.

Ympäristörikos on eliötä tai elinympäristöä vahingoittava tai pilaava teko. Lähtökohtana on Suomen perustuslain 20 § eli ympäristöperusoikeussäännös, jonka mukaan ”vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille”. Varsinaiset kriminalisoinnit on säädetty rikoslaissa.

Ympäristörikosten moitittavuus ei aina ole yhtä ilmeinen kuin perinteisessä rikosoikeudessa. Tekijä ja hänen motiivinsa ovat harvoin ”absoluuttisen pahoja”. Rikoksen kohteena ei ole yksittäinen kärsivä ihminen tai hänen omistuksensa, vaan suojan kohde on luonteeltaan kollektiivinen ympäristö. Tämän takia ympäristörikokset ovat jopa viranomaisten vaikeita ymmärtää.

Ympäristörikosten selvittely on Suomessa lapsenkengissä. Julkiset voimavarat ja erikoistuminen eivät riitä niiden tunnistamiseen ja tutkimiseen. Lisäksi asenteissa ja koulutuksessa on parantamisen varaa. Surullisena ääriesimerkkinä mainittakoon Talvivaara, jonka tapauksessa ympäristöhallinto ei kyennyt tarpeeksi tehokkaasti ja ajoissa asettamaan ympäristön etua talouden edun edelle.

Suurin osa ympäristörikollisuudesta on piilorikollisuutta, jota ei koskaan tunnisteta. Havaituistakin ympäristörikosepäilyistä viranomaiset jättävät monet ilmoittamatta poliisille, ja noin puolet käsittelyssä olevista tapauksista jää kokonaan syyttämättä.

Tehokkaimmin ympäristörikoksiin puututaan ennaltaehkäisemällä ne luvituksen, valvonnan ja taloudellisen ohjauksen keinoin. Luonnon ja ympäristön tehokas suojeleminen vaatii kuitenkin myös tekojen kriminalisointia. Kriminalisointi toimii pelotteena ja signaalina teon paheksumisesta.

Laista puuttuu kuitenkin edelleen esimerkiksi törkeä luonnonsuojelurikos.

Taloudellisen hyödyn tavoittelun, ammattimaisuuden ja suunnitelmallisuuden pitäisi myös koventaa rangaistusta ympäristön turmelemisesta.

Tarvitaan myös riittävä resursointi tutkia ja selvitellä. Jos poliisilta ja oikeuslaitokselta leikataan, samalla leikataan myös ympäristönsuojelusta. Kierre vahvistaa kuvitelmaa etteivät ympäristörikokset olisi ihan oikeita rikoksia. Ympäristörikosten rangaistuksia on syytä koventaa. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta tavoitteellisella lainsäädännöllä, tehokkaammalla valvonnalla ja tiedotuksella kehittyvästä ympäristölainsäädännöstä ollaan oikealla tiellä.

Talvivaaran ainoa positiivinen puoli on, että ympäristörikokset ovat nousseet kiinnostavien ja paheksuttavien asioiden agendalla askeleen ylöspäin. Nyt on päättäjien aika ottaa luonto tosissaan myös rikosoikeuden keinoin.

Ilmakuva Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaasta laittomassa tilassa kesäkuussa 2013. Kuva: Wikipedia
Ilmakuva Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaasta laittomassa tilassa kesäkuussa 2013. Kuva: Wikipedia

Köyhyyttä vähennettävä niin Suomessa kuin maailmalla

(Julkaistu Aamuset-lehdessä)

Hallitus esitteli helmikuussa vuoden ensimmäisen lisätalousarvioesityksen. Esityksessä on osoitettu 15 miljoonan euron leikkausta kansainvälisen kehitysyhteistyön määrärahoihin.

Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen osoittaa hallituksen piittaamattomuutta kaikista heikoimmista ja ilmastonmuutoksen torjumistyöstä.

Kehitysyhteistyöstä on esitetty julkisuudessa kovin yksipuolisia ja virheellisiäkin näkemyksiä. On vaadittu kehitysavun puolittamista ja annettu ymmärtää, ettei kehittyviin maihin saisi vapaaehtoiskeräyksilläkään kerätä apua niin kauan, kun kenelläkään Suomessa on pulaa ruuasta.

Ajatus siitä, että kotimaan ja kansainväliset toimet köyhyyden poistamiseksi olisivat keskenään vaihtoehtoisia tai ristiriidassa, on nurinkurinen. Heikoimmasta huolehtiminen on arvo, joka ei katso rajoja.

Paljon puhuttanut Suomen Mosambikin- ja Kenian-suurlähettilään Matti Kääriäisen kehitysapua kritisoiva raportti perustuu suurelta osin vanhentuneiden tietojen varaan. Kehitysyhteistyön arviointi- ja tehostamistyötä on tehty, ja sitä pitää luonnollisesti jatkaa.

Afrikka on kuitenkin hyvin heterogeeninen manner, joka on historiassa kärsinyt muun muassa Euroopan riistosta. On historiallista sokeutta ummistaa silmiä tältä tosiasialta.

Jos järjestelmässä on ongelmia, ne pitää korjata, ei lakkauttaa koko järjestelmää. Avun väärinkäytöksiin on ja on jatkossakin oltava nollatoleranssi. Ongelmista puhuminen ei kuitenkaan saa peittää alleen sitä, että kehitysyhteistyö tuottaa tulosta jatkuvasti.

Vuoden 2008 jälkeen tehdyt tutkimukset ovat yksimielisiä: köyhyys on vähentynyt ja talouskasvu lisääntynyt kehitysavun ansiosta. Kehitysapu on omiaan torjumaan äärimmäistä köyhyyttä, joka on puolittunut vuoden 1990 tasosta.

Kehitysyhteistyö on vahvasti arvokysymys: Ylittääkö solidaarisuus myös maiden rajat?

Kehitysyhteystyön peruspilareita ovat köyhyyden vähentämisen lisäksi ihmisoikeudet, koulutus, eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, tasa-arvo ja avoimuus. Monille näistä ei voi asettaa hintaa.

Tavoitteena on avun tekeminen tarpeettomaksi. Kehitysyhteistyöstä ja sen tavoitteista on hyötyä myös Suomelle.

Yhteistyö integroi kehittyviä maita eurooppalaisiin arvoihin ja yhteistyöhön. Sillä ennaltaehkäistään ongelmia, joiden vuoksi ihmiset voivat joutua muuttamaan pois kotimaastaan. Perusterveydenhuollon kehittäminen taas ehkäisee myös sairauksien leviämistä maailmalla sekä hillitsee väestönkasvua.

Kotimaassa köyhyyttä torjutaan muun muassa perustulolla, ongelmia ennaltaehkäisevällä päätöksenteolla, asunnontuotannolla, toimilla lapsiperheköyhyyttä vastaan ja laadukkailla tasa-arvoisilla terveyspalveluilla. Maailmalla sitä tehdään entistä vaikuttavammalla kehitysyhteistyöllä, reilulla kauppapolitiikalla, veroparatiisien toimintaan puuttumalla ja ympäristöystävällisellä talouspolitiikalla.

Suomesta on vihdoin tehtävä vastuullinen Pohjoismaa nostamalla kehitysyhteistyön määrärahoja YK:ssa määriteltyyn 0,7 prosenttiin BKT:sta.

Saara Ilvessalo, oikeusnotaari, Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu

Puhe vihreiden pj-päivillä

Vihreät esitteli tänään vaalikampanjansa teemat ja ulkoasun vihreillä puheenjohtajapäivillä. Teemamme vaaleissa tulevat olemaan ympäristö, köyhyyden poistaminen, työ ja koulutus.

Pidin myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden ViNOn toisen puheenjohtajan Ozan Yanarin kanssa linjapuheen ViNOn vaaliteemoista ja -kampanjasta.

Hyvät kuulijat, rakkaat puoluekaverit,

ViNOn kevät on alkanut sellaisella rytinällä, että me ollaan melkein yllätetty itsemmekin. Vihreät nuoret ehdokkaat tiimeineen ovat valmistautuneet vaaleihin valtavalla energialla ja osaamisella. Vinolaisia ehdokkaita on lähes 30 ympäri Suomen.

Nyt haastetaan vanha politiikka ja vanhat vallanpitäjät.

ViNOn slogan näissä vaaleissa on “muutosta ilmassa”. Muutosta tämä maa ja maailma tarvitseekin.

Meidän pitää huolehtia siitä, että Suomi on hyvinvointivaltio huomennakin. Se edellyttää monia uudistuksia. Terveyseroja, tuloeroja ja hyvinvointieroja täytyy kaventaa. Painopisteen täytyy olla ennaltaehkäisyssä, palveluiden saavutettavuudessa ja köyhyyden poistamisessa. Vino ajaa laadukasta ja maksutonta koulutusta, joka takaa kaikille mahdollisuuden edetä kykyjensä mukaan –  vanhempiensa varallisuudesta riippumatta. Koulutuksesta säästämisen tie on kuljettu loppuun.

Lukukausimaksujen ehdottelun lisäksi kvartettihallitus on erityisesti luonnonsuojelun saralla yrittänyt sörkkiä rikki monia asioita, joita Vihreät hallituksessa saivat rakennettua. Me ollaan harvoin saatu näin hyvää esimerkkiä siitä, keitä ympäristö kiinnostaa oikeasti ja keitä paperilla. Monimuotoisuus, suot, sudet, kalat ja luontoarvot on aika ottaa taas tosissaan.

Meidän tehtävämme on pitää ilmastonmuutos politiikan keskiössä silloinkin, kun se ei ole mediaseksikästä. Monet muut puolueet puhuvat kauniita sanoja vihreydestä, mutta on meidän tehtävämme pitää huolta siitä, että puheet myös muuttuvat teoiksi. Tavoitteena on oltava hiilineutraali Suomi vuoteen 2050 mennessä. Kestävän Suomen rakentamisesta saadaan myös työpaikkoja ihmisille.

Vihreiden pitkään ajama perustulo on alkanut saada kannatusta useiden puolueiden riveissä. Nyt jos koskaan meidän on mahdollisuus viedä lopullisesti maaliin uudistus, joka tekee työnteosta aina kannattavaa ja antaa vakautta toimeentuloon.

Suomi on neljättä vuotta taantumassa. Jotta saisimme talouden rattaat pyörimään, meidän täytyy harjoittaa elvyttävämpää politiikkaa. Taloutta pitää uudistaa kestävälle ja vihreälle pohjalle investoimalla ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Lisäksi ympäristölle haitalliset tuet täytyy poistaa. Jotta voimme vastata taloutemme pitkäaikaisiin haasteisiin, pitkään poliittisessa päätöksenteossa pyörineet rakenneuudistukset on saatava maaliin. Sote-, kunta- ja eläkeuudistus on saatava kuntoon, jotta voimme varmistaa hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa.

ViNO on feministinen järjestö. Tasa-arvo on yhteiskunnan kulmakivi ja sitä on edistettävä yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Me haluamme enemmän isiä kotiin ja naisia johtajiksi. Vanhemmuuden kustannukset täytyy tasata kaikkien työnantajien kesken siirtämällä ne suoraan Kelan maksettaviksi. Perhevapaissa on otettava käyttöön 6+6+6 -malli. Samalla paljon puhutusta kotihoidontuesta voidaan luopua kokonaan.

Tasa-arvoinen avioliittolaki oli vihreille suuri voitto ja hyvä askel yhdenvertaisuuden edistymiselle. Seuraavaksi meidän täytyy muun muassa tunnustaa virallisesti kolmas sukupuoli. Lisäksi Suomen on aika siirtyä valikoivaan ja sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen.

Tasa-arvo ylittää myös maiden rajat. Vihreät nuoret näkevät maahanmuuton ja monikulttuurisuuden Suomen voimavarana. Myös Suomen työmarkkinat tarvitsevat maahanmuuttajia ja siksi meidän tulisi helpottaa työperäistä maahanmuuttoa. Maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista pitää edistää esimerkiksi kielikoulutusta lisäämällä. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille ei pidä asettaa lukukausimaksuja. Suomi ei voi kääntyä sisäänpäin, vaan meidän täytyy päin vastoin houkutella maahamme uusia kansainvälisiä osaajia – Ei tehdä heidän tuloaan vaikeaksi.

Suomen globaali velvollisuus taas on ottaa vastaan myös enemmän humanitaarista maahanmuuttoa. Meidän kuuluu auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Pakolaiskiintiötä on nostettava 1500 henkeen vuodessa ja turvapaikkaa hakevien lasten säilöönotto täytyy kieltää. Paperittomien oikeudet pitää turvata – Kyse on ihmisoikeuksista.

Myös rasismi on kitkettävä ja vihapuheeseen sekä ankeaan asenneilmapiiriin on puututtava! Se on meidän kaikkien vastuu. Myös ohikulkijoiden, jotka näkevät rasistista huutelua kadulla. On poliitikkojen ja median asia olla hyväksymättä väestöryhmien leimaamista julkisessa keskustelussa.

Tällaisina kovina aikoina jos koskaan tarvitaan paremman tulevaisuuden rakentajia, ja parempaan tulevaisuuteen uskovia. Tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat puolustaa pehmeitä arvoja – niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Ihmisiä, jotka uskovat muutokseen ja työskentelevät sen puolesta. Nousu tarvitsee tekijänsä.

ViNO on olemassa, koska työsarkaa tasa-arvoisen, inhimillisen, kestävän, yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen maailman rakentamisessa riittää. Meidän missiona on nuorten vihreiden läpimurto niin kevään vaaleissa kuin politiikassa niiden jälkeen. Tämä yhteiskunta tarvitsee enemmän nuoria rakentajikseen.

ViNOn tavoitteena on saada useampi kansanedustaja läpi huhtikuun vaaleissa ajamaan tavoitteitamme. Eduskunta ja myös oma ryhmämme tarvitsee uutta verta. Arkadianmäellä istuu kyllä Vihreän liikkeen perustajajäseniä, muttei yhtäkään 80-luvulla syntynyttä vihreää. “Nuoret toivomme” lähentelevät neljääkymmentä. Politiikkaan tarvitaan kaikkia – Myös oikeasti nuoria.

Nyt on siis nuorten vallankumouksen ja läpimurron aika! Seuraava vihreä sukupolvi on enemmän kuin valmis ottamaan haltuun kansanedustajan tehtävät ja muuttamaan maailmaa paremmaksi yhdessä meidän kaikkien kanssa.