Artikkelin Seurausyhteiskunta kommentit https://www.saarailvessalo.net/2008/09/seurausyhteiskunta/ Kestäviä ratkaisuja Wed, 28 Apr 2010 16:34:55 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=7.1.4 Kirjoittaja: admin https://www.saarailvessalo.net/2008/09/seurausyhteiskunta/#comment-8 Sun, 12 Oct 2008 17:18:06 +0000 https://www.saarailvessalo.net/?p=53#comment-8 Kiitos kommentistasi!
Ennaltaehkäisy käsittää sekä mielenterveyspalveluihin panostamisen että mielenterveydellisten horjahdusten aiheuttajien ehkäisyn. Kirjoitan kuitenkin lähinnä kunnan näkökulmasta, ja kunnanhan on melkoisen hankalaa muuttaa maailma tämän postmodernista nykytilasta esimerkiksi takaisin selkeään ja konkreettiseen keskiaikaan. Kunta sen sijaan voi nimenomaan panostaa terveydenhoitoon ja kirjoituksessani mainittuihin aspekteihin.
Kallonkutistajista en ole missään vaiheessa puhunut, vaan viestini on, että nuorten ja lasten on saatava jutella ammattitaitoisen ihmisen tai jonkun muun ymmärtävän tahon kanssa jo varhaisessa vaiheessa, jotta kallonkutistajilta nimenomaan säästyttäisiin. Perheiden tukeminen on myös tärkeää, ja kannustavaa apua ilman syyllistämistä on saatava aikaisemmin ja helpommin kuin tähän asti.
Olisi tietysti hienoa, jos kaikki alkaisivat yllättäen opettaa lapsilleen pehmeitä arvoja, mutta tähän kunta ei voi vaikuttaa kuin tiedoituksella ja neuvonnalla. Konkreettisiin toimiin sen sijaan voidaan ryhtyä juuri mielenterveysalalla, sillä minäkin tiedän liikaa esimerkkihenkilöitä ja -perheitä, joiden kohdalla hoito on ollut suorastaan surkeaa, epäammattimaista ja riittämätöntä.

Terveisin Saara

]]> Kirjoittaja: Lauri https://www.saarailvessalo.net/2008/09/seurausyhteiskunta/#comment-7 Wed, 08 Oct 2008 10:34:05 +0000 https://www.saarailvessalo.net/?p=53#comment-7 Tätä artikkelia haluaisin kommentoida – niin hyvin kuin se onkin kirjoitettu – nimenomaan syiden tunnistamisen kannalta. Kuten Jokela ja Kauhajoki todistivat, Suomi ei ole enää mikään paratiisi, lintukoto ilman ongelmia. Nuoret potevat yhä enemmän psyykkisiä sairauksia ja näiden syihin ja siten ennältäehkäisyyn tulisi siis kiinnittää enemmän huomiota?

Ajatus on kaunis, mutta valitettavasti aavistuksen naiivi. Fakta nimittäin on se, että sitä niin sanottua napsahtamista ei vain aina kyetä ennustamaan. Kaikilla on siihen potentiaalia. Kuten Timo Rautiainen laulaa: ”se lyö leiman keneen vain se lyödä haluaa.” Miksikö? Uutiset julistavat jatkuvasti ihmisten mieliin pienestä pitäen maailman yhä etenevää dekadenssia kolmessa vuorossa. Perhe – ja muut sosiaaliset siteet ovat kokeneet ihmisten arvomaailmassa hyperinflaation verrattuna esimerkiksi sadan vuoden takaiseen tilaan. Moderni, jatkuvalle kilpailulle perustuva kulutusyhteiskunta vieraannuttaa ihmiset tärkeämmistä arvoista pakottamalla nämä jatkuvaan kilvoitteluun yhä eksessiivisemmän materiamäärän hankkimiseksi ja palvomiseksi.

Edellämainitut tekijät ovat vain pisaroita valtameressä, joka väkisinkin synnyttää nuorten mielessä professori Linkolan kirjoitusten tyyppisiä ajatuksia: kaikki maailman ongelmat johtuvat siitä, että maan päällä on liikaa ihmisiä; heitä pitää harventaa. Jos tällaisia ajatuksia ja niiden julkituomista pidetään varoitusmerkkeinä nuoren heikkenevästä tilasta, olisi puolet Suomen nuorista jo passitettu kallonkutistajan puheille.

Nuoret turhautuvat heitä edeltävien sukupolvien tekemiin virheisiin, joiden ansiosta mm. luonto on täyttä häkää tuhoutumassa. Yhä suurempi osa nuorista voitaneen luokitella jo ns. rajatapauksiksi näiden stressatessa itsensä hengiltä pönkittäessään pakonomaisesti suoritusriippuvaista itsetuntoaan. Kaikkeen tähän on saatava muutos. Hyvä ensiaskel on toki helpompi pääsy sellaisten ihmisten luo, joille voi puhua ja jotka haluavat auttaa. Surullisinta on, että yhä hervemmalle vanhemmat, se luonnollisin vaihtoehto, ovat näitä henkiöitä. Ja kuten on todettu, joitain tapauksia ei auta mikään.

Ihmisille tulisi lapsesta asti opettaa ns. pehmeitä arvoja ja valistaa näitä ihmissuhteiden tärkeydestä. Missä näitä voitaisiin opettaa, jollei kotona, kun koko koulujärjestelmämme ruokkii yhteiskunnallista kilpailuviettiä. Valitettavasti tästä johtuen useilla vanhemmillakaan ei siis ole aikaa osoittaa ja opettaa tätä jälkikasvulleen.

Suuret kysymykset mielestäni ovatkin siis: Miten koulujärjestelmää tulisi/aiotaan muuttaa ja miten saada ihmiset ymmärtämään kodin, perheen ja ystävien tärkeys? Montako Jokelan kaltaista tapausta vielä tarvitaan, että ihmisten ja valtaapitävien teknokraattien silmät aukeaisivat?

]]>