Saara Ilvessalo

Ensimmäistä kertaa uusivuosi on antanut aihetta ajatella, miten oma elämäni on vuodessa muuttunut. Tänään, vuoden viimeisenä päivänä, huomasin tulevaisuuteni saaneen kokonaan uuden suunnan kuluneen vuoden aikana.

Keväällä minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi, ja hämmästyin itsekin sitä, kuinka myöntävä vastaus lähes heti tuntui itsestäänselvyydeltä. Liityin Vihreisiin ja aloin tutustua kaupungin asioihin ja maailmanpolitiikkaan täysin uudella tavalla. Tutustuin lukuisiin ihmisiin, jotka yksinkertaisesti ovat vertaansa vailla. Olen oppinut valtavia määriä uusia asioita.

Muutama päivä kunnallisvaaliehdokkuuden varmistumisen jälkeen eräs parhaista ystävistäni onnistui itsemurhayrityksessä. Otin erääksi ensisijaisista tavoitteistani mielenterveysasioiden esillenostamisen ja toteuttamisen. En toivo kenenkään joutuvan samaan tilanteeseen kuin ystäväni.

Kevät kului yliopiston pääsykokeisiin lukemiseen, ja kesällä saapuikin tieto, että pääsin lukemaan lakia Åbo Akademihin. Eräs unelmani täyttyi, ja syksyllä alkoivat sekä opinnot että vaalikampanja. Vaikka olenkin tottunut kiireiseen elämään, hirvittää nyt katsella kalenteria loka-marraskuulta.

Vaivannäkö kuitenkin kannatti, ja varapaikkoja sateli kaupunginvaltuustosta, Åbo Akademin oppilaskunnan valtuustosta ja Turun Vihreän kunnallisjärjestön hallituksesta. Lisäksi päädyin ensi vuodeksi Turun Vihreiden Nuorten puheenjohtajaksi. Alustavia tietoja lautakuntapaikoistakin on jo saapunut, mutta kaikki lukkoonlyöty saapuu tietoomme vasta tammikuussa. Tässä on monia syitä odottaa ensi vuotta enemmän kuin innolla.

Niin paljon opittavaa, koettavaa ja tehtävää. Niin paljon ideoita, joiden toteuttamisen tiedän kuitenkin vaativan suunnattomasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Noh, päivä kerrallaan. Huomenna vietän uuttavuotta mukavassa seurassa ja toivon vuodenvaihteen näyttäytyvän rauhallisena kaikille!

Eipä ole lunta täällä Turussa. Vihreät nurmikot tuovat mieleen sekä ilmastonmuutoksen että kiitollisuuden siitä, ettei sentään ole täysin mustaa. Osasin myös tänä vuonna nauttia niinkin pienestä asiasta, että joulurauhanjulistuksen aikana taivaalta tipahteli muutama pikkuruinen hiutale.

Nurmikot eivät ole ainoita, jotka minun joulussani vihertävät. Ajattelin tänä vuonna yrittää toteuttaa käytäntöön sloganin “Enemmän aikaa, vähemmän roinaa”, myös versiona “vähemmän hössötystä”. Eihän se tietenkään täydellisesti onnistu, mutta olen ehkä hieman lähempänä kuin aikaisempina vuosina. Onnistuin jopa hankkimaan mahdollisimman ekologiset lahjat (hauskoihin sanomalehtiin pakattuna) perheelleni ja ystävilleni.

Olkoot kuinka suuri klisee tahansa, toivotan kaikille nimenomaan rauhallisia pyhiä. Minulle se tarkoittaa myös vihreitä pyhiä.

Eilen keskiviikkona Euroopan unionin parlamentti hyväksyi ilmasto- ja energiapaketin, jolta ainakin henkilökohtaisesti odotin paljon. Nyt oli EU:n aika näyttää muulle maailmalle tie ja suunta, johon sitä kuljetaan - ihmiskunnan olemassaoloajan suurin katastrofi torjutaan tänään, ei ensi vuonna eikä edes huomenna!

Aika mukavasti tämäkin ilo onnistuttiin feidaamaan. EU:n valtionpäämiehet näpersivät viime viikolla direktiivin ilmastotavoitteiden vastuunjaosta omalta osaltaan hyvään kuosiin, eli ilmaston kannalta pettymykseksi. Esimerkiksi sitovaa valvonta- ja sanktiojärjestelmää päästövähennyksille ei sisällytetty pakettiin. Jokaisesta vähentämättä jääneestä päästötonnista tulisi seurata vastaava sakko kuin päästökauppasektorilla. Nyt aito päästöjen vähentäminen saattaa kuitenkin jäädä lapsenkenkiin.

Toinen rimanalitus paketissa koetaan CDM-hankkeiden, eli päästöhyvitystonnien ostamisen EU-alueen ulkopuolelta, osalta. Vaikka päästöjä tulisi erityisesti vähentää kotimaisin toimin ja vaikka parlamentin ympäristövaliokuntakin halusi, että EU:n vastuunjako-sektorien (liikenne, maatalous ja talojen lämmitys yms.) päästövähennyksistä vähintään 80% olisi tehty EU -maissa, päätyi parlamentti vain 20% pakollisiin EU:n sisäisiin toimiin.

Paljon hyvääkin ilmasto- ja energiapaketti tosin toi tullessaan. Laki  sisältää lineaarisen päästöuran sekä sitovat vuotuiset päästökatot, jotka nähdään ensimmäistä kertaa sekä EU-lainsäädännössä että koko maailmassa. Päästövähennysten rajojen ylityksestä seuraa jäsenmaalle tiukempi päästövähennys seuraavalle vuodelle. 20% päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta saattaa pitää ilmaston lämpenemisen alle kriittisen 2 asteen rajan, tosin nykyään tulisi jo enemminkin puhua yli 30 prosentista. CDM-päästöhyvitysten laadullisia kriteereitä saatiin kuitenkin tiukennettua, uusiutuvien energialähteiden osuus nostettiin 20 prosenttiin ja EU sitoutui taloudellisesti  avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä, jotta ilmastonmuutos saataisiin rajoitettua alle 2 asteen.

Nyt paine siirtyy jäsenmaiden hallituksille. Jokaisessa maassa on nyt kampanjoitava ja lobattava, jotta valtaosa päästövähennyksistä tehtäisiin kotimaassa ja jotta saatettaisiin jopa asettaa tavoitteet EU:n rajoja korkeammalle. Edelläkävijälle asiat tulevat halvemmiksi kuin perässähiihtäjille, eikä kenelläkään ole varaa jäädä laakereilleen makaamaan. Ei edes Suomen, joka hyvin voisi olla ilmastoitsenäinen suunnannäyttäjä. Vaikka tämä on sekä maailman että yksittäisten suomalaisten etu, taitaa tahtoa vielä puuttua.

Kansainvälistä ilmastosopimusta tavoiteltaessa EU:n ja sen jäsenmaiden tulisi voida näyttää esimerkkiä. Toivottavasti talouskriisin alla eivät muut realiteetit unohdu. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon ehdotti lokakuussa maailman pelastamiseksi “Green New Dealiä”. Ideana tässä 1930-luvun New dealin sukulaisessa on, että valtiot investoivat puhtaaseen energian. Näin saataisiin sekä talous elpymään että ilmastonmuutos hidastumaan. Esimerkiksi Barack Obama aikoo käyttää vihreisiin investointeihin 150 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana. Hän uskoo synnyttävänsä näin viisi miljoona uutta työpaikkaa. Suomessa vihreät diilit kaikuvat vajaavaisuudellaan. Ehkä diilaamisen voisi aloittaa kuntatasolta.

Olisipas noloa olla se sukupolvi, joka pelasti talouden mutta hakkasi maapallon arkkuun viimeisen naulan!