Eduskunnan tiistainen lakimuutoskäsittely on noussut erityisesti lehdistössä otsikoihin. Kyseessä oli parisuhdelain 9§ muutos, jonka mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Hallituksen esitys luettavissa Eduskunnan sivuilta.
Kyvyttömimmäksi asialliseen ja rakentavaan keskusteluun nousi Perussuomalaisten Pentti Oinonen, joka päästi suustaan varsinaisen huonon argumentaation ja loukkaavuuden äpärän: ”Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa? ” Eläimiinsekaantujien rinnastaminen homoihin ja lesboihin oli yksi monista lausahduksista, joita suvaitsemattomuudessaan ei voi kuin ihmetellä ja surra.
Kansanedustajilta, kuten muiltakin poliitikoilta, vaaditaan kykyä nähdä asioita toisten silmin. Pitää osata samaistua, nähdä asian eri puolet ja ajatella sekä järjellä että tunteella. Oinoselta tämä kyky näyttää puuttuvan. Kun edellä mainittuun puutteeseen vielä yhdistetään suvaitsemattomuus, jonkin väestöryhmän alistaminen, suora loukkaaminen ja liuta muita Oinosen puheenvuoroista ilmi käyneitä piirteitä, on valmiina paketti, joka ei aja kenenkään etua.
Eduskunnan eilinen panlogi (eihän sitä puheen määrää dialogiksi voi kutsua) on äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Sekä lakimuutosta kannattavat että vastustavat ovat nostaneet esiin hyviä huomioita. Erityisen ylpeä olin kuitenkin lukiessani etupäässä Vihreiden ja Kokoomuslaisten edustajien vastauspuheenvuoroja Oinoselle. Niissä oli laajaa tietämystä ja tunnetta yhdistetty tavalla, jonka on tarkoitus viedä yhteiskuntaa eteenpäin tai edes tuoda lainsäädäntö nykyisen yhteiskunnan tasolle.
Vanhemmuus on mielentila, eikä rakkautta lapseen mitata sukupuolen tai seksuaalisen suuntaumuksen kautta.
Niinpä niin..Sinänsä hyvä, että nuo Oinosen kaltaiset argumentoijat saavat möläytyksillään julkisuutta. Toivottavasti se pistää ihmiset miettimään, ketä todella haluavat äänestää.