Kylttyyriä kylttyyriä. Sehän on nyt kaikkien, eikä vähiten Euroopan kulttuuripääkaupunkilaisten turkulaisten, huulilla – Jopa siinä mitassa, että alkaa kyllästyttää ennen kuin vuosi on kunnolla alkanutkaan. Heitetään nyt kuitenkin lisää vettä myllyyn, sillä sen verran herkullinen aihehan tämä 2011 on.
Viikonloppuna sitä sitten sai oikein olan takaa. Lauantaina keskustelimme päivällä työministeri Anni Sinnemäen ja varsinaissuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa kulttuurin työllistävästä vaikutuksesta. Keskustelussa vilahtelivat niin kulttuurin hyvinvointia lisäävä vaikutus, kulttuurityöntekijöiden toimeentulon turvaaminen kuin kulttuuripääkaupunkihanke ja sen kritiikkikin. Yleisömme oli lähes yhtä mieltä siitä, että hanke on hieno asia: Tulisiko muuten koskaan satsattua näin paljon resursseja kulttuurin eri muodoille? Illalla nähtiinkin vuoden suurin spektaakkeli: tulen-, rakkauden- ja valontäytteiset monikulttuuriset avajaiset jokirannassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa.
Avajaisten jälkeinen vuorottainen kehu- ja haukkuvyöry kirvoitti itsessäni ajatuksia kulttuurin kokemisesta ja sen aiheuttamista seurauksista. Tuntui olevan niin, että jo valmiiksi kriittiset tai negatiivisesti suhtautuvat ihmiset haukkuivat esitystä, kun taas avoimin mielin mukaan lähteneet, elämänasennepositiiviset ja erityisesti järjestelyissä mukana olleet haukkoivat henkeään ihastuksesta. Vahvistaako kulttuuri ihmisessä vain jo ennalta asetettuja käsityksiä ja tunteita? Voimmeko olettaa, että kulttuuri säätiön väittämän mukaan tuo hyvinvointia, jos kulttuurin kuluttajat jo valmiiksi asennoituvat negatiivisesti?
Tässä vaiheessa kirjoitukseni alkaa kuulostaa Sinkkuelämää -sarjan Carrien kolumnilta. Pahoittelen, mutta jatkan silti.
Kulttuuri ei saa olla päälleliimattua, sillä silloin se herättää varmasti negatiivisia tunteita. Kaikkea napinaa ei kuitenkaan koskaan saa pois. Kulttuuripääkaupunkivuonna on korostettava, että näin hienoja tapahtumia ja näin suurta huomiota ei kulttuuri olisi ikinä Turussa tai Suomessakaan saanut, ellei kulttuuripääkaupunkivuosi olisi osunut kohdallemme. Kulttuuri voi kummuta jokaisesta itsestään, joten jos intoa vain riittää, itseään ei ole koskaan ollut helpompi toteuttaa kuin tänä vuonna. Kun kulttuurivuoteen innostuu, siitä saa irti enemmän kuin voisi kuvitellakaan.
Minusta on uskomattoman hienoa, että voimme Turussa järjestää näin hienoja tapahtumia. Kaikki eivät kuitenkaan koskaan voi olla tyytyväisiä, mutta vastuu kulttuurista nauttimisesta on uskoakseni enimmäkseen vastaanottajalla. Kulttuurissa asenne ratkaisee. Kulttuuri tekee hyvää, mutta vain, jos sille hyvälle on valmis antautumaan.
