Fiilikseni on tänään vaihdellut hyperinnostuneesta, onnellisesta ja helpottuneesta surulliseen, pettyneeseen ja vihaiseen. Tänään julkaistiin pamflettimme Kansan valta – Suora demokratia Suomen politiikan pelastuksena, mikä teki minusta äärimmäisen tyytyväisen esikoiskirjailijan. Toisaalta on myös käyty kovaa keskustelua kristillisten yhdistysten homofobisesta, syrjivästä ja vahingollisesta Älä alistu! -kampanjasta. Aion tehdä kaikkien kirjoitussääntöjen vastaisesti ja käsitellä nämä kaksi aihetta samassa bloggauksessa.
Ensinnäkin olen siis huojentunut ja tyytyväinen, että saimme kirjan julkaistua kovan työn jälkeen. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ja toivon, että pamflettiin on helppo tarttua jos demokratia-asiat vähänkin kiinnostavat. Julkaisutilaisuudessa käytiin tunnin mittainen erittäin laadukas keskustelu suoran demokratian ja osallistavan päätöksenteon hyvistä puolista. Paikalla olivat kirjoittajista allekirjoittaneen lisäksi toinen toimittaja Henrik Jaakkola, oikeusministeri Tuija Brax, sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka, Eurooppanuorten puheenjohtaja Matti Niemi ja ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen. Keskustelluista aiheista voi lukea kirjasta 😉
Jo eilisestä asti takaraivossa on kuitenkin pyörinyt myös suuttumus kristillisten järjestöjen Älä alistu! -kampanjasta. Kampanjan kantava idea on, että pidättymällä homo- tai biseksuaalisuudesta nuori voisi muuttaa itsensä heteroksi. ”Jos murhaaja pystyy tekemään parannuksen, niin miksei homokin.”
En voi sanoin kuvailla, miten pöyristynyt kampanjasta olen. Tällainen aivopieru on viimeinen asia, mitä itsensä ja identiteettinsä kanssa kasvava nuori tarvitsee. Kun yhteiskunnan pitäisi välittää viestiä siitä, miten hieno, arvokas ja rakastettava jokaikinen on, viitsivät jotkut väittää, että homoseksuaalisuudesta voisi saati pitäisi jotenkin ”parantua”! Kampanja on surullista katsottavaa. Se on edesvastuuton ja vaarallinen, sillä homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on nelinkertainen muihin nuoriin verrattuna. Kampanja paitsi satuttaa nuoria jotka jo muutenkin kokevat kovia, leimaa se myös uskonnollisia yhteisöjä erittäin epäsuotuisasti ja valitettavasti.
Rakkaus on ihana asia. Toivon, että se pikku hiljaa ymmärretään joka taantumuksellisessa kolkassa. Kaikki muuttuu paremmaksi.
