Presidentinvaalit ovat kaksipiippuinen tapahtuma. Perinteisesti äänestysprosentti niissä on ollut korkein kaikista Suomen vaaleista. Toisaalta näillä vaaleilla on kovin vähän merkitystä presidentin valtaoikeuksien vähennyttyä, ja koko instituutionkin tarpeellisuus on kyseenalaistettu.* Toistaiseksi Suomi kuitenkin tarvinnee kasvot, jotka edustavat maatamme ulospäin. Itse haluan olla mukana valitsemassa, miltä nämä kasvot näyttävät.
Nähdäkseni presidentillä on kaksi keskeistä tehtävää: Edustaa Suomea ulospäin eli johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtionneuvoston kanssa ja edustaa oikeanlaista arvomaailmaa – Sekä luonnollisesti jossain määrin rutiininomaisesti johtaa eduskunnan työtä ja käydä eri tilaisuuksissa pitkin Suomea ja maailmaa. Muista suureksi osaksi rutiininomaisista tehtävistä täällä.
Kaikki ominaisuudet, joita edellä mainittu ihannepresidentti tarvitsee, yhdistyvät Pekka Haavistossa. Pekka on kansainvälisesti aivan eri tavalla kokenut kuin vastaehdokkaansa. Hän on henkensä kaupalla edistänyt suomalaisia arvoja rauhantehtävissä maailmalla: rauhaa, demokratiaa, diplomatiaa. Pekka tunnetaan kansainvälisesti edustavuudestaan, neuvottelukyvyistään ja asiaosaamisestaan. Haluan, että Suomi näyttäytyy maailmalle tällaisena maana: Kokoaan suurempana.
Pekalla on näkemys tulevaisuudesta, tekoja plakkarissa ja keinot ratkaista ongelmatilanteita. Hän on avarakatseinen ja -sydäminen, ihmisiä yhdistävä ja tulevaisuuteen katsova presidenttiehdokas. Mikä tärkeintä: Pekka on harvoja ehdokkaita, joka on alun perin halunnut ehdokkaaksi Suomen tasavallan presidentiksi eikä vain vastentahtoisesti lähtenyt kisaan mukaan.
Pekka Haavisto on kirinyt hienosti kisassa, ja tämä nousukiito näyttää jatkuvan sitä enemmän mitä lähemmäs vaaleja tullaan. Pekka on matkalla toiselle kierrokselle, missä hän gallupin mukaan olisi paras haastaja Sauli Niinistölle. Suomi saisi Pekasta presidentin, joka luotsaa osaltaan maata rohkeaan avoimuuteen, kestävyyteen ja rauhantyöhön.
Auta tekemään Pekasta presidentti:
haavisto2012.fi | facebook.com/haavisto2012 | Lahjoita kampanjaan
Tapaa Pekka Haavisto Turussa ja Salossa lauantaina 7.1.: Facebook-event
*Ihmisillä tuntuu muutenkin olevan kummallinen tapa äänestää sitä laiskemmin, mitä lähempänä omaa arkea vaalit ovat ja mitä tärkeämmät asiat ovat kyseessä. Hyvää kritiikkia presidentti-instituutiota kohtaan esittää muun muassa Jarkko Tontti blogissaan. En kuitenkaan täysin allekirjoita sitä, että kansa ei saisi valita itselleen ”naamajohtajaa” halutessaan. Tällöin vaalien luonne vain on täysin erilainen kuin ns. asiavaaleissa, joissa ei pitäisi keskittyä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin läheskään niin paljoa kuin teemoihin ja aatteeseen. Presidentin asemaa ja instituutiota tulisi kuitenkin mielestäni edelleen järkevöittää ja valtaa hajauttaa.
Minun presidenttini on ulkopolitiikan ja arvojen johtaja. Arvojohtaja on sellainen henkilö, joka ottaa kantaa sellaisen Suomen puolesta, jossa kaikki voivat kokea olevansa arvostettuja, hyväksyttäviä ja kelpaavia: syntyperäiset ja maahanmuuttajat, kaupunkilaiset, lähiöläiset ja maalaiset, vaaleat ja tummat, terveet ja sairaat, miehet ja naiset, kristityt, muslimit, ateistit ja agnostikot. Ulospäin avautuvan, ei sisäänpäin sulkeutuvan Suomen puolestapuhuja. Sellainen henkilö on Pekka Haavisto.
Presidentti edustaa kaikkia, erilaisia, eri tavoin eläviä ihmisiä, myös niitä, jotka eivät itse äänestäneet tätä nimenomaista ehdokasta presidentiksi. Todellinen arvojohtaja on vastakkainasettelujen ja ennakkoluulojen yläpuolella. Todellisena arvojohtajana hän hyväksyisi muiden ihmisten ja jopa omaa elämäntapaansa rajoittavia näkemyksiä esittävät ihmiset, mutta ei näitä näkemyksiä.
Elämäntavat, musiikkimaut, hiusten värit, maailmankatsomukset ja seksuaalinen suuntautuminen eivät ole arvovalintoja. Sen sijaan suhtautuminen niihin on mitä suurimmassa määrin arvovalinta, ja tässä presidentin tulee ottaa voimakas, oikeudentuntoinen, humaani ja humanistinen kanta.
Pekka Haavisto on minun presidenttini, maassa, jossa kukaan ei ole toista parempi eikä huonompi toista, vaan jossa kaikkien erilaisuus tunnustetaan ja sitä arvostetaan, heikompia autetaan ja kaikkia kuunnellaan. Tätä kuvaa Suomesta haluan välittää ulos, ja tästä presidentin kuuluu muistuttaa myös ajoittain eksyksiin harhautuneita lampaitaan.