Kolumni on julkaistu LexPressissä 1/2014
Turussa on potentiaalia Suomen parhaaksi pyöräkaupungiksi. Ympärivuotinen pyöräliikenne on kasvussa, ja pieniä edistysaskeleita pyöräolosuhteiden parantamiseksi tehdään jatkuvasti. Suuremmat teot kuitenkin puuttuvat: Suunnitelma keskustan pyörätieverkostosta on olemassa vuodelta 1986, mutta käytännössä sitä ei ole vieläkään toteutettu.
Turun tavoitteena on pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvaminen, ja kaupunki on sitoutunut pyöräilyn edistämiseen monissa strategioissaan. Vuonna 2008 matkoista Turussa tehtiin pyörällä 11%, kun taas kävelyn kulkumuoto-osuus oli 27%, linja-auton 8% ja henkilöauton 52%. Turku on 2009 hyväksytyssä ilmasto- ja ympäristöohjelmassaan päättänyt lisätä kestävien liikkumismuotojen käyttöä ja asettanut tavoitteeksi, että kevyen liikenteen kulkumuoto-osuus on yli 55% vuonna 2013 ja yli 66% vuonna 2030. Keskustan läpäisevän pyörätieverkoston on haluttu olevan valmis vuonna 2015.
Myös Turun yleiskaavan 2020 liikenteellisissä tavoitteissa etusijalle on asetettu joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittäminen. Kun kaupungissa ajetaan enemmän matkoja pyörällä auton sijaan, pienhiukkas- ja ilmastopäästöt vähenevät. Tämä paitsi hillitsee osaltaan ilmastonmuutosta, myös vähentää saasteista johtuvia terveyshaittoja itse kaupungissa.
Erilaisten strategisten tavoitteiden lisäksi Turun pyöräilyllisesti suurimman ongelmakohdan, kaupunkikeskustan, dilemmaa on ratkottu paperilla vuosikymmeniä. Keskustan pyörätieverkosta on päätetty sitovasti ainakin vuosina 1986 (keskustan liikenteen vaihekaava), 1997 (keskustan kehittämissuunnitelma), 2001 (kaupunginvaltuuston päätös kevyen liikenteen väylien toteuttamisjärjestyksestä) ja 2010 (kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma).
Turusta ei siis näyttäisi puuttuvan tahtoa kehittää pyöräliikennettä. Todellisuus on toinen.
Kun rahaa väylien kehittämiseen pitäisi löytää tai kun pyörille pitäisi raivata tilaa muutaman parkkipaikan kustannuksella, löytyy tahtoa enää vain vähemmistöltä poliitikoista. Tänä vuonna eteenpäin nytkähtävät suunnittelun tasolla ainakin Hämeenkadun pyörätien jatko Kårenille ja Humalistonkadun pyörätie, mutta rakentamiseen varattavista rahoista joudutaan jälleen käymään taisto ensi vuoden budjetissa. Turun keskustan läpi ei yhäkään kulje yhtäkään yhtenäistä pyörätietä.
Pyöräilyn lisääminen hyödyttäisi monella tapaa. Ensinnäkin se on tutkitusti suoraa säästöä. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston teettämän selvityksen mukaan euron satsaus pyöräilyyn tuo kahdeksan euron hyödyt. Lisäksi jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle 0,3–1,3 euroa, kun taas autoilu tuottaa yhteiskunnalle kustannuksia. Kun pyöräliikenteelle tehdään tilaa keskustan kauppojen tuntumasta, on tällä kansainvälisten tutkimustenkin mukaan positiivinen vaikutus myös liiketoimintaan.
Pyöräily on kätevä ja edullinen tapa liikkua kaupungissa, eikä vie paljoa kaupunkitilaa. Pyöräilyn lisääminen parantaa turvallisuutta, edellyttäen, että pyörille rakennetaan omat kunnon väylät. Mitä paremmat pyöräilyväylät, sitä vähemmän muun liikenteen seassa paikkaansa hakevia fillareita.Lisäksi pyöräilyn osuuden lisääminen sujuvoittaa myös autoilua: Mitä paremmat pyöräväylät, sitä enemmän pyöräilijöitä, vähemmän autoilijoita ja vähemmän ruuhkia.
Tämän takia pyöräilyllä on merkitystä ja sitä kannattaa edistää. Pyöräilyä ei kuitenkaan voi lisätä, ellei sitä edistetä myös kaupunkisuunnittelussa konkreettisilla päätöksillä. Turussa tämä tarkoittaa sitä, että 28 vuoden ajan toistuvasti päätetty ja lupailtu pyöräliikenneverkon rakentaminen pitäisi vihdoin toteuttaa. Pyöräväylien on oltava oikeissa paikoissa, noudatettava loogisia reittejä, oltava turvallisia sekä hyväkuntoisia ja niillä on voitava liikkua nopeasti ilman turhia pysähdyksiä. Turun tulisi myös palkata henkilö suunnittelemaan uusia pyöräliikenneväyliä. Keskustaan ja korkeakoulualueelle pitää rakentaa reilusti kunnollisia pyöräparkkeja.
Pyöräliikenneväylien rakentamiseen, ei vain suunnitteluun, panostaminen on kaikilla mittareilla parhaita sijoituksia, mitä Turku voi tehdä. Kunnollisella pyöräilyverkostolla pyöräily on kaupungissa tehokkain, edullisin ja järkevin liikennemuoto niin yksilölle, ympäristölle kuin yhteiskunnallekin. Win-win -situation.
Saara Ilvessalo
Kirjoittaja on graduaan puuhaava lexiläinen ja pyöräilevä kaupunginvaltuutettu.
