Julkaistu Centrum Balticum -säätiön Pullopostissa 2.1.2025
Mitä yhteistä on ruualla, säällä ja liikenteellä? Ainakin oman kokemukseni mukaan nämä ovat asioita, joista tuppisuisinkin suomalainen herää keskustelemaan kuplivasti ja intohimoisesti.
Liikenne on vaikea keskustelunaihe. Samalla kun se on yhteiskunnallisesti merkittävää, se kuvastaa monille myös henkilökohtaista vapautta ja valintoja. Samalla erityisesti ilmastokriisi edellyttää neliraajajarrutuksen loppumista liikennemurroksessa.
Turun kunnianhimoinen tavoite on olla hiilineutraali jo neljän vuoden päästä, vuonna 2029. Olemme tehneet isoja harppauksia kohti tavoitetta, ja päästöjä on vähennetty 63 prosenttia vuodesta 1990. Kuitenkin erityisesti liikenteen päästöt jumittavat käytännössä paikallaan. Siitä on muodostunut Turun suurin päästöosuus.
Lässytyksestä konkretiaan
Liikenteen päästöjen vähentämiseksi ei riitä toiveajattelu, vaan tarvitsemme konkreettisia, rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja. Ilmastotoimet tehdään nimittäin kaupungeissa ja kunnissa – niitä ei tee ”joku muu” jossain. Enää ei riitä toimenpiteiden vastustaminen, vaan haastan jokaisen vastustajan esittämään vaihtoehtoisen ratkaisun, joka vähentää liikenteen päästöjä samassa määrin.
Erityisesti nyt tulisi tarttua nopeasti tehtävissä oleviin muutoksiin. Entä jos testaisimme rohkeasti antaa kunnolla tilaa ja mahdollisuuksia kävelylle, pyöräilylle ja bussailulle? Katutilaa voidaan uudelleenpriorisoida vaikkapa istutuksin, terassein, materiaalivalinnoin ja nopeusrajoituksin. Nämä keinot eivät vaadi järeitä investointeja infrastruktuuriin eivätkä ole lopullisia.
Paljon potentiaalia pyöräilyssä, kävelyssä ja joukkoliikenteessä
Työtä on toki jo tehty. Joulukuussa kaupunginvaltuusto päätti kestävän kaupunkiliikkumisen suunnitelmasta. Bussien lyhyin vuorovälein ja nopeasti palveleva runkolinjauudistus on vihdoin toteutumassa tänä vuonna. Tampereella valtavaksi onnistumiseksi osoittautunut raitiotie on meilläkin aktiivisessa suunnittelussa. Jokaisen turkulaisen pitäisi kokea, että joukkoliikenne on paras tai vähintään hyvä keino liikkua pidemmät matkat.
Lyhyillä matkoilla potentiaali taas on kävelyssä ja pyöräilyssä. Selvitysten mukaan puolet 1–3 kilometrin ja viidennes alle kilometrin matkoista tehdään autolla. Turussa osuus on vieläkin suurempi. Suurin osa näistä matkoista olisi tehtävissä kävellen, joukkoliikenteellä tai pyörällä. Tarvitaan turvallinen pyörätieverkosto, kävelykatuverkosto ja tehokas kunnossapito. Myös teknologia ja älykäs liikenne sisältävät potentiaalia.
Kaupunkilaiset tekevät jo itse muutosta: esimerkiksi käyttöönotettujen yksityisautojen määrä on romahtanut vuodesta 2018 alkaen.
Kestävä liikenne tuo taloudellista hyötyä – myös keskustaan
Liikenteen päästöjen vähentäminen ei ole vain ympäristökysymys – se on myös kysymys taloudesta, elämänlaadusta, elinympäristöstä ja kaupungin elinvoimaisuudesta. Keskustelu kaupungin elinvoimaisuudesta typistyykin usein harhaanjohtavaksi väittelyksi autoliikenteestä. Kukaan ei kuitenkaan ole varmaan ikinä ollut kieltämässä autoilua. Mutta pitääkö autolla päästä esimerkiksi kaahaamaan keskustan läpi tai jokaisen liikkeen oven eteen? Ei pidä.
Fyysisen tilan käyttö on nollasummapeliä. Ihmisiä mahtuu enemmän kävelemään, pyöräilemään ja busseihin kuin yksityisautoihin. Lisää ihmisiä keskustassa tarkoittaa lisää vetovoimaa, asiakkaita, elävyyttä. Potentiaali on siis myös elinvoiman ja talouden näkökulmasta kestävissä liikennemuodoissa. Keskustan liikevaihdosta suurin osa, selvityksestä riippuen 57–75 prosenttia (Helsingissä parhaimmillaan jopa 92!), tulee kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä liikkuvilta. Eikö tähän osuuteen kannattaisi panostaa?
Puhdas, terveellinen ja turvallinen liikenne on kaikkien etu
Kun yhä useampi valitsee kestävän liikkumismuodon, jää enemmän tilaa niille, joiden on välttämätöntä yksityisautoilla. Syntyy vähemmän ruuhkia, liikenneonnettomuuksia, melua ja saasteita. Miljardiluokan ongelma, liikkumattomuus, ei ratkea mitenkään muuten kuin arkiliikkumisella. Hyvä kestävä liikenneympäristö onkin sujuva ja turvallinen niin 8- kuin 80-vuotiaalle.
Muutosten tekeminen vaatii rohkeutta ja investointeja, mutta jospa uskaltaisimme kokeilla? Voisimme huomata, että kuten muuallakin maailmassa, kestävä liikennemurros johtaa parempaan elämänlaatuun, terveellisempään ympäristöön ja elinvoimaisempaan kaupunkiin, vaikka se ensin pelottaakin.
Olen työni puolesta seurannut Helsingin edistyksellistä ja konkreettista liikennepolitiikkaa. Olen varma, että Turku pystyy vielä parempaan. Rohkeilla päätöksillä ja kestävämmällä ajattelutavalla voimme luoda kaupungin, jossa päästöjen vähentäminen ei ole uhka, vaan mahdollisuus – ja jossa kaikki voittavat.
