Osallistuin eilen Åbo Akademin ja Ryhmä 30 000:n eli Turun korkeakouluopiskelijoiden vaalipaneeliin Kårenilla. Yksi laajemmista kysymyksistä käsitteli liikkumista erityisesti keskustassa: autolla vai pyörällä, toriparkki, katuparkkipaikat vai pyörätiet?
Turussa on olemassa suunnitelma keskustan pyörätieverkostosta vuodelta 1986. Tuon vuoden jälkeen pyörätieverkostosta on tehty useita valtuuston päätöksiä, joita ei kuitenkaan käytännössä ole toteutettu. Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan SDP- ja kokoomusenemmistölle yksittäiset parkkipaikat ovat olleet tärkeämpiä kuin demokraattisen valtuuston päätöksenteon toteuttaminen ja pyöräliikenteen edistäminen.
Pyöräily keskustassa autojen keskellä on tällä hetkellä hengenvaarallista. Parin parkkipaikan menettäminen ei saa estää satojen päivittäisten pyöräilijöiden turvallisuutta ja liikenteen sujuvuutta. Sitä paitsi pyöräilyn ja kävelyn edistäminen lisää kadunvarsiliikkeidenkin vetovoimaisuutta – Katsotaan vaikka Yliopistonkatua.
Turusta on tehtävä Suomen paras pyöräilykaupunki. Meillä on sille hyvät edellytykset, sillä Turku on jo nyt yksi Suomen polkupyöräillyimmistä kaupungeista. Keskustan pyörätieverkosto on kokonaisuudessaan vihdoin saatava valmiiksi ensi valtuustokaudella. On myös pidettävä huolta siitä, että pyörille löytyy nykyistä reilusti enemmän kunnollisia pyöräparkkeja. Pyöräilyn edistäminen on ihmisten arkiliikunnan, ilmaston ja viihtyisyyden edistämistä. Vastustus lisää sydän- ja verisuonitauteja, ilmastopäästöjä, vaaratilanteita ja ihmisille hengenvaarallisia pienhiukkaspäästöjä.
