Suomen itsenäisyyspäivä 6.12. on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä ja merkittävä päivä. Juhlaan liittyy paljon perinteitä perheen kanssa – Linnan juhlat on katsottu yhdessä, kynttilät on sytytetty ja Tuntematonta sotilasta pienenä katsellessani päätin itsekin joskus käydä armeijan. Myöhemmin hakupapereiden palautuspäivänä tuo suunnitelma tosin peruuntui, kun sisäinen pasifisti viime hetkellä voitti feministin.
Hiukan vanhempana aloin ihmetellä, mitä me oikeastaan joulukuun kuudentena juhlimme. Toisen maailmansodan aikaan Suomen itsenäisyys oli eittämättä suurimmalla koetuksella, mutta tuntuu nurinkuriselta, että itsenäisyyspäivänä keskitytään lähes pelkästämään muistelemaan sotaa ja kurjuutta – Ja vielä talvi- ja jatkosotaa, jotka käytiin pari-kolme vuosikymmentä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.
Sotien uhrauksilla ei ole merkitystä, ellei itsenäisyyttä käytetä johonkin. Samuli Lintula kirjoitti muutama vuosi sitten hyvin: ”Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta valkovenäläisittäin. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.”
Mitä me siis itsenäisyyspäivänä juhlimme? Kulminoituuko suomalainen itsetunto yhä vuonna 2013 talvisodan henkeen ja militaristiseen ajatukseen siitä, miten yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää? Voisiko suomalainen identiteetti rakentua vaikka globaalille solidaarisuudelle, rauhan rakentumiselle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle?
Koen itsenäisyyden erityisesti niin, että se antaa vapauden toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Sen avulla voidaan olla johtava maa tasa-arvon ja koulutuksen saralla, sen avulla voidaan suojella arvokasta luontoamme ja näyttää muille mallia aikamme suurimman uhan, ilmastonmuutosken, torjunnassa. Sen avulla Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja kuulua muun muassa Euroopan unioniin. Sen avulla minä voin äänestää ja asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Se takaa minulle sananvapauden, jonka turvin voin edistää minulle tärkeitä asioita: Entistä vahvempaa demokratiaa, suoria vaikutusmahdollisuuksia, entistä tasa-arvoisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta.
Sen sijaan, että jumittuisimme muistelemaan sotaa ja kuolemaa, olisi välillä tervettä suunnata katseita eteenpäin. Miten voimme taata sen, että käytämme itsenäisyyden potentiaalia oikeiden asioiden ja arvojen edistämiseen? Miten takaamme sen, että ”suomalainen elintapa” pitää sisällään myös vähemmistöt, maahanmuuttajat, heikompiosaiset ja tulevat sukupolvet? Jos keskitymme pelkkään jatkosodan henkeen, teemme itsellemme karhunpalvelusta. Suomea ei kehitetä menemällä taaksepäin.
Käytetään siis itsenäisyyttämme hyvien asioiden edistämiseen. Itsenäisyys on iloinen asia. Juhlitaan sen mahdollisuuksia. Juhlitaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin ja joita voimme edistää myös maailmanlaajuisesti. Rakennetaan rohkeaa, avointa ja tulevaisuudesta huolehtivaa Suomea.
Riemukasta itsenäisyyspäivää!
