(Julkaistu Maria Ohisalon kanssa mielipidekirjoituksena Kymen Sanomissa ja Etelä-Saimaassa 3.1.2014.)
Jarmo Gråsten puolusti Kymen Sanomien pääkirjoituksessa 29.12. presidentti-instituutiota. Vasemmistonuorten kannanotto sen lakkauttamisesta ei sinänsä ollut uusi. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO on ollut samoilla linjoilla jo pitkään. Alkuvuodesta 2013 Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg ehdotti lakkauttamista.
”Miksi kansaa kiinnostaa äänestää valtaan henkilöä, jonka valtaa ei voi valvoa tai vaihtaa?”
On totta, että presidentinvaalit kiinnostavat äänestäjiä muita vaaleja enemmän, ja että kansa saa suoraan valita presidenttinsä, toisin kuin pääministerin tai muut ministerit. Mutta mistä johtuu, että kansa äänestää mielellään henkilöä, jolla ei todellisuudessa ole vaikutusmahdollisuuksia kansalaisten elinpiirin asioihin? Onko tämä oikeaa demokratiaa vai kertooko se mahdollisesti vain äänestämisen helppoudesta, kun ehdokkaita presidentinvaaleissa on kourallinen verrattuna kunnallisvaalien jopa satoihin ehdokkaisiin?
Miksi kansaa kiinnostaa äänestää valtaan henkilöä, jonka valtaa ei voi valvoa tai vaihtaa? Pääministeri ja ministerit ovat vastuussa eduskunnalle, kun taas presidentin valtaa ei valvo kukaan, eikä presidentistä voi käytännössä päästä eroon. Myös presidentin armahdusoikeus on kummallinen ja vallan kolmijako-oppia hämärtävä tuulahdus monarkian ajoista.
Olisi toivottavaa, että ihmiset osallistuvat politiikkaan, kun kokevat voivansa vaikuttaa — ei siksi, että on yksinkertaisempaa valita muutamista kandidaateista maalle näennäinen johtaja, koska niin on tehty ennenkin, tai koska tämä johtaja olisi jokin moniarvoisen yhteiskunnan yhteinen arvojohtaja. Tätä presidentti ei koskaan voi olla.
Demokratiassa vallalla täytyy olla vastuunsa ja valvojansa. Näennäisen demokratian sijaan kansalla pitäisi olla suoria vaikutusmahdollisuuksia asiakysymyksissä demokratian lisäämiseksi ja vallan hajauttamiseksi: kansanäänestyksiä, kansalaisaloitteita ja -päätöksiä sekä lähidemokratian ja keskustelevan demokratian välineitä. Tämä myös lisäisi ihmisten kiinnostusta ja tietämystä varsinaisista päätöksenteon sisällöistä, ei pelkästään poliitikkojen persoonista.
Maria Ohisalo, Vihreiden nuorten puheenjohtaja, Helsinki
Saara Ilvessalo, Turun Vihreiden puheenjohtaja
