Jokelan ammuskeluvälikohtauksen kaltaisia tapauksia ei estetä laittamalla kouluihin metallinpaljastimet. Rikollisuutta ei saada loppumaan pelkästään neljän seinän sisään lukitsemalla. Turun taloutta ei nosteta kuopastaan lisää velkaa ottamalla.
Eräs yhteiskuntamme epäkohta on, ettei ongelmien syihin kiinnitetä tarpeeksi huomiota. On luonnollisesti äärimmäisen tärkeää esimerkiksi ensikädessä suojella ympäristöä rikollisilta ihmisiltä tai estää pahimmat taloudelliset ongelmat ottamalla velkaa hätäapuna, mutta nämä keinot eivät keskity itse ongelmaan vaan sen seurauksiin. Flunssakaan ei parane särkylääkkeellä – jos aiomme todella muuttaa kuntaamme parempaan suuntaan, on keskityttävä syihin ja niiden korjaamiseen.
Ennaltaehkäisy on keskeinen sana monessa tilanteessa. Muun muassa nuorten mielenterveyspalvelut ovat eräs tärkeä osa-alue, jonka parantamiseen on keskityttävä huomattavasti nykyistä enemmän. Nuorilla on yhä enemmän psyykkisiä vaikeuksia, ja tämä vaikuttaa merkittävästi lukuisiin yhteiskunnan alueisiin sekä luonnollisesti ihmisten onnellisuuden ja elämän mielekkäänä kokemisen tasoon. Päästäkseen juttelemaan ammattilaisen kanssa on ensin varattava aika terveyskeskuksesta, käytävä yleislääkärin juttusilla, varattava uusi aika ja kuljettava rakennuksista toiseen. Koko prosessiin saattaa kulua useita viikkoja, ja usein kynnys onkin erityisesti nuorille liian korkea ylitettäväksi.
Tarvitsemme huomattavasti helpomman systeemin psykiatrin, terapeutin, erikoissairaanhoitajan tai muun ammattilaisen luo pääsemiseksi. Kun nuori on muutenkin masentuneessa tai henkisesti muuten raskaassa tilassa, on vastaanottoajan varaamisen oltava helppoa ja nopeaa. Koulukuraattoreita ja -terveydenhoitajia on lisättävä peruskouluihin ja lukioihin niin, ettei tuhannen oppilaan tai opiskelijan murheita ole kuuntelemassa yksi terkkari kahdesti viikossa. Tässä yhteydessä mainittakoon myös opetusryhmien koot, joita ei missään nimessä voi nykyisestä maksimista suurentaa senkään takia, että se lisää syrjäytymisen vaaraa.
Ongelmat on osattava tunnistaa ajoissa. Siinä vaiheessa voidaan toiminta kohdistaa syihin ja ennaltaehkäistä seurauksen syntyminen jo varhaisessa vaiheessa. Ennen päätöksiä on pohdittava tarkasti, mihin kaikkeen päätettävänä oleva kysymys vaikuttaa. Esimerkiksi Turun toriparkista puhuttaessa puolustajat eivät ajattele pitkällä tähtäimellä: kun tulisi pyrkiä päästövähennyksiin, ihmisten fyysisen kunnon paranemiseen ja kauniin sekä vetovoimaisen kaupungin säilyttämiseen, on toriparkkimyönteinen linjaus uskomattoman harhautunut ja lyhytnäköinen.
Ongelmien syyt on havaittava ja niihin on reagoitava monella tasolla. Päättäjillä ei saa olla niin kiire, että perusarvot tai terve järki hautautuvat tilastojen ja puoluekurin alle.
PS. Ennaltaehkäisy on esillä myös minun ja Ville Niinistön haastattelussa Åbo Underrättelserissä.
Tätä artikkelia haluaisin kommentoida – niin hyvin kuin se onkin kirjoitettu – nimenomaan syiden tunnistamisen kannalta. Kuten Jokela ja Kauhajoki todistivat, Suomi ei ole enää mikään paratiisi, lintukoto ilman ongelmia. Nuoret potevat yhä enemmän psyykkisiä sairauksia ja näiden syihin ja siten ennältäehkäisyyn tulisi siis kiinnittää enemmän huomiota?
Ajatus on kaunis, mutta valitettavasti aavistuksen naiivi. Fakta nimittäin on se, että sitä niin sanottua napsahtamista ei vain aina kyetä ennustamaan. Kaikilla on siihen potentiaalia. Kuten Timo Rautiainen laulaa: ”se lyö leiman keneen vain se lyödä haluaa.” Miksikö? Uutiset julistavat jatkuvasti ihmisten mieliin pienestä pitäen maailman yhä etenevää dekadenssia kolmessa vuorossa. Perhe – ja muut sosiaaliset siteet ovat kokeneet ihmisten arvomaailmassa hyperinflaation verrattuna esimerkiksi sadan vuoden takaiseen tilaan. Moderni, jatkuvalle kilpailulle perustuva kulutusyhteiskunta vieraannuttaa ihmiset tärkeämmistä arvoista pakottamalla nämä jatkuvaan kilvoitteluun yhä eksessiivisemmän materiamäärän hankkimiseksi ja palvomiseksi.
Edellämainitut tekijät ovat vain pisaroita valtameressä, joka väkisinkin synnyttää nuorten mielessä professori Linkolan kirjoitusten tyyppisiä ajatuksia: kaikki maailman ongelmat johtuvat siitä, että maan päällä on liikaa ihmisiä; heitä pitää harventaa. Jos tällaisia ajatuksia ja niiden julkituomista pidetään varoitusmerkkeinä nuoren heikkenevästä tilasta, olisi puolet Suomen nuorista jo passitettu kallonkutistajan puheille.
Nuoret turhautuvat heitä edeltävien sukupolvien tekemiin virheisiin, joiden ansiosta mm. luonto on täyttä häkää tuhoutumassa. Yhä suurempi osa nuorista voitaneen luokitella jo ns. rajatapauksiksi näiden stressatessa itsensä hengiltä pönkittäessään pakonomaisesti suoritusriippuvaista itsetuntoaan. Kaikkeen tähän on saatava muutos. Hyvä ensiaskel on toki helpompi pääsy sellaisten ihmisten luo, joille voi puhua ja jotka haluavat auttaa. Surullisinta on, että yhä hervemmalle vanhemmat, se luonnollisin vaihtoehto, ovat näitä henkiöitä. Ja kuten on todettu, joitain tapauksia ei auta mikään.
Ihmisille tulisi lapsesta asti opettaa ns. pehmeitä arvoja ja valistaa näitä ihmissuhteiden tärkeydestä. Missä näitä voitaisiin opettaa, jollei kotona, kun koko koulujärjestelmämme ruokkii yhteiskunnallista kilpailuviettiä. Valitettavasti tästä johtuen useilla vanhemmillakaan ei siis ole aikaa osoittaa ja opettaa tätä jälkikasvulleen.
Suuret kysymykset mielestäni ovatkin siis: Miten koulujärjestelmää tulisi/aiotaan muuttaa ja miten saada ihmiset ymmärtämään kodin, perheen ja ystävien tärkeys? Montako Jokelan kaltaista tapausta vielä tarvitaan, että ihmisten ja valtaapitävien teknokraattien silmät aukeaisivat?
Kiitos kommentistasi!
Ennaltaehkäisy käsittää sekä mielenterveyspalveluihin panostamisen että mielenterveydellisten horjahdusten aiheuttajien ehkäisyn. Kirjoitan kuitenkin lähinnä kunnan näkökulmasta, ja kunnanhan on melkoisen hankalaa muuttaa maailma tämän postmodernista nykytilasta esimerkiksi takaisin selkeään ja konkreettiseen keskiaikaan. Kunta sen sijaan voi nimenomaan panostaa terveydenhoitoon ja kirjoituksessani mainittuihin aspekteihin.
Kallonkutistajista en ole missään vaiheessa puhunut, vaan viestini on, että nuorten ja lasten on saatava jutella ammattitaitoisen ihmisen tai jonkun muun ymmärtävän tahon kanssa jo varhaisessa vaiheessa, jotta kallonkutistajilta nimenomaan säästyttäisiin. Perheiden tukeminen on myös tärkeää, ja kannustavaa apua ilman syyllistämistä on saatava aikaisemmin ja helpommin kuin tähän asti.
Olisi tietysti hienoa, jos kaikki alkaisivat yllättäen opettaa lapsilleen pehmeitä arvoja, mutta tähän kunta ei voi vaikuttaa kuin tiedoituksella ja neuvonnalla. Konkreettisiin toimiin sen sijaan voidaan ryhtyä juuri mielenterveysalalla, sillä minäkin tiedän liikaa esimerkkihenkilöitä ja -perheitä, joiden kohdalla hoito on ollut suorastaan surkeaa, epäammattimaista ja riittämätöntä.
Terveisin Saara