Suomi on korruptoitunut maa. Ei sillä, että meillä olisi samanlaista suoraa korruptiota kuin vaikkapa itänaapurissa tai monissa kehittyvissä Afrikan, Etelä-Amerikan tai Aasian maissa. Korruptiomme on vain hiukan hienostuneempaa.
Väitettä täytyy ehkä hieman selittää. Transparency Internationalin määritelmän mukaan “[p]oliittista korruptiota on se, että poliittiset päättäjät manipuloivat päätöksentekojärjestelmiä ja instituutioita turvatakseen valtansa, asemansa tai varansa.” Wikipedia osaa kertoa, että “[k]orruptio, (lat. corrumpere, turmelus, pahaan vietteleminen), on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun”.
Siis toimivallan väärinkäyttöä oman tai muun yksityisen edun tavoitteluun. Poliitikon kuuluisi ajaa yhteistä etua. Korruptiota esiintyy kaikkialla maailmassa, ja Suomi on tutkimusten mukaan yksi vähiten korruptoituneita valtioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meilläkin esiintyisi väärinkäytöksiä ja etteikö niihin puuttuminen ja niiden ennaltaehkäiseminen olisi tärkeää. Miten se siis tehdään?
Esimerkiksi esteellisyyden määrittelemisellä pyritään estämään tietynlaista korruptiota. Jääviyssäännöksillä taataan objektiivista, oikeudenmukaista ja puolueetonta päätöksentekoa ja estetään sellaisia henkilöitä, joiden oma tai läheisen etu on kyseessä olevassa päätöksessä kohteena, osallistumasta päätöksentekoon. Päättäjän on itse ymmärrettävä, milloin jäävätä itsensä. Jäävin henkilön osallistuminen asian käsittelyyn on menettelyvirhe.
Osa korruptoituneisuuden vastaista taistelua on avoimuuden lisääminen ja päättäjien sidonnaisuuksien, kuten etujärjestöjen luottamustehtävien, omistusten tai hallintotehtävien, julkistaminen äänestäjille. Tällöin mahdolliset eturistiriidat olisivat kuntalaisten avoimesti tarkasteltavissa. Turun vihreiden valtuutettujen ja varavaltuutettujen sidonnaisuudet voit tarkistaa täältä. Vaaliraha onkin sitten vielä asia erikseen. Nykyisetkin lahjoituskatot voisivat olla matalammalla ja avoimuus radikaalimpaa.
Monissa päätöksissä tiedot rahan liikkeistä päätösten takana jäävät arvailujen varaan. Epäilyt saattavat esimerkiksi herätä, jos tietynlaista kaavoitusta alkavat kannattaa puolueet, joiden mainoksia alkaa ilmestyä kaavoitusta ajavien kauppaketjujen tai muiden tahojen lehtiin. Tästä syystä puolueiden ja yksittäisten ehdokkaiden rahoituksen on oltava vielä nykyistäkin avoimempaa.
Vihreät vaatii lisäksi, että kaavojen valmisteluun osallistuvat ja niistä päättävät luottamushenkilöt eivät saa samaan aikaan vaikuttaa kauppaketjujen, rakennusliikkeiden, kiinteistöyhtiöiden tai vastaavien tahojen hallinnossa eivätkä muissa tämän kaltaisissa eturistiriitoja synnyttävissä toimielimissä. Ristisidonnaisuuksia esiintyy Turunkin päätöksenteossa, kuten ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa. Kaikkien muiden sidonnaisuuksien onkin sitten oltava julkisia.
Korruptioasioissa on helppo sanoa, ettei meidän tarvitse puuttua ongelmaan, koska meillä on jo asiat niin hyvin. Huono tilanne ei kuitenkaan muutu sen paremmaksi, vaikka sitä vertaisi vielä huonompaan. Monesti tuntuu myös, että kotimaisesta korruptiosta puhuvat saavat keskustelussa jonkinlaisen foliohatun asetelluksi päähänsä melko nopeasti. Miten voisimme kuitenkaan puuttua päätöksenteon epäkohtiin ja oman edun tavoitteluun, jos niistä ei saa puhua niiden oikeilla nimillä?
