Suomen Nuorisovaltuustojen liiton nettijulkaisu haastatteli minua ja kahta muuta nuorta poliitikkoa vaikuttamisesta ja siitä, millaista on olla nuori politiikassa. Liitän oman osuuteni haastattelusta tähän – Vaikka sitten huvin ja urheilun vuoksi.
Turun kaupunginvaltuutettuna, rakennuslautakunnan puheenjohtajana sekä Vihreiden puoluehallituksen jäsenenä toimivan 24-vuotiaan Saara Ilvessalon ensimmäinen politiikkaan liittyvä muisto yltää varhaiseen lapsuuteen.
– Fanitin 4-vuotiaana Paavo Väyrystä ja kirjoitin hänelle kirjeen, johon en kuitenkaan koskaan saanut vastausta. Myöhemmin, joskus 8–9 -vuotiaana kirjoitin presidentti Martti Ahtisaarelle, että voisiko hän poistaa alkoholin ja tupakan maailmasta. Tuohon kirjeeseen sain vastauksen ja silloin syttyi kipinä vaikuttamiseen.
Yläasteella Ilvessalo päätyi oppilaskuntaan, mutta pettyi sen toimintaan. Vaikuttaminen jäi useiksi vuosiksi, vaikka mielipiteitä riitti.
– Se oppilaskuntatoiminta oli lähinnä Älypään pelaamista. Jos kukaan ei kerro, mitä voi tehdä ja miten, niin ei siitä sitten mitään synnykään. Lukiossa päätin jättää väliin koko touhun.
Lukion toimistotyöntekijä kuitenkin huomasi Ilvessalon kiinnostuksen politiikkaan ja häntä pyydettiin ehdokkaaksi vuoden 2008 kuntavaaleihin.
– Tajusin, että tämähän on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Vihdoin sain kanavan vaikuttaa asioihin, Ilvessalo iloitsee.
Nykyään lähes täysipäiväisesti politiikkaa tekevä Ilvessalo on kokenut vanhempien vaikuttajien vastaanottavan hänet positiivisesti. Ikää suurempana haasteena hän pitää sukupuoltaan.
– Nuoriin suhtaudutaan jopa ihaillen, koska he ovat uskaltaneet lähteä mukaan ja tekevät tätä tosissaan. Vaikeampaa on ollut päästä osalliseksi miesten “hyvä jätkä” -kerhoihin.
Ilvessalo ei kuitenkaan halua syyllistä ketään vaan näkee sosiaalisten tapojen juontavan juurensa kulttuuriin, jossa tytöistä kasvatetaan kuuliaisia ja nöyriä, kun taas poikia rohkaistaan reippaiksi ja itseä korostaviksi.
– Usein se on sellaista tahatonta ja varmaan myös tiedostamatonta käytöstä, joka voi ilmetä vaikka vitsailuna. Jos ei ota itseään liian vakavasti ja pystyy suhtautumaan huumorilla, niin pärjää kyllä, Ilvessalo toteaa.
Saara Ilvessalo oli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden ehdokas puolueen varapuheenjohtajaksi, mutta jäi vaalissa niukasti neljänneksi. Oliko nuori ikä esteenä valinnalle?
– Myöhemmin monet tulivat sanomaan, että “vielä ei ollut sinun aikasi”. Se on mielestäni huono argumentti, koska nuoruus tuo juuri sitä lisäarvoa idealismin ja uusien ideoiden kautta. Päätöksenteossa tarvitaan molempia; sekä kokemusta että nuoruuden intoa.