Olen ylpeä ollessani nainen, tyttö. Usein nuorempana mietin kuitenkin, olisiko helpompaa jos olisin syntynyt pojaksi. Yhteiskunta nimittäin odottaa tytöiltä kovin erilaisia asioita kuin pojilta. Tämä ajatus olisi varmasti ollut paljon voimakkaampi, jos olisin syntynyt muualle kuin tasa-arvon mallimaahan Suomeen: Tytöt kohtaavat edelleen kaikkialla maailmassa syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi.
Asuin pari vuotta sitten puoli vuotta Sansibarilla opiskelemassa ja tekemässä kehitysyhteistyötä. Halusin lähteä matkalle nimenomaan edistämään tasa-arvoa ja näyttämään itsenäisen, koulutetun ja vahvan naisen mallia. Jossain määrin onnistuinkin varmasti kylvämään ajatuksen naisen tasa-arvoisesta asemasta paikallisten hyvinkin konservatiivisessa maailmassa eläneiden keskuudessa. Puhuin siitä, miten mies ei omista vaimoaan, miten tyttö on yhtä arvokas kuin poika ja miten naisella on samanlainen oikeus kunnolliseen työpaikkaan kuin miehillä. Erityisesti vakuutuin kuitenkin asiasta, jota on toitotettu aina kehitysyhteistyöstä puhuttaessa: Tärkeintä tasa-arvon ja elintason edistämisessä on koulutus, koulutus ja koulutus.
Tyttöjen koulutus on maailman vahvin ase epätasa-arvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se on paras tapa nostaa maa köyhyydestä ja lisätä sivistystä. Laadukkaalla koulutuksella saadaan parhaat potentiaalit käyttöön, ja tytöt saavat hyödyntää koko osaamistaan. Tyttöjen ja naisten koulutuksesta hyötyy koko yhteisö ja yhteiskunta. Koulutettujen naisten lapsilla on sitä paitsi huomattavasti suuremmat mahdollisuudet elää yli viisivuotiaiksi.
Maailmanlaajuisesti 65 miljoonaa tyttöä ei kuitenkaan tällä hetkellä pääse kouluun. Monen tytön koulutie katkeaa lapsiavioliittoon, raskauteen tai väkivallan pelkoon. Tytöt kärsivät poikia useammin myös aliravitsemuksesta, laadullisesti huonommasta koulutuksesta, lapsikaupasta ja aidsista.
Kaikilla tytöillä on oikeus lapsuuteen ja oppimiseen. Naisten ja miesten on voitava toimia yhtä lailla päättäjinä ja samoissa ammateissa. Kehitysmaiden tasa-arvon, koulutuksen sekä seksuaaliterveyden edistäminen kulkevat käsi kädessä. Jotta koulutus toteutuisi, on vahvistettava tyttöjen suojelua esimerkiksi väkivallalta, lapsiavioliitoilta ja sukupuolielinten silpomiselta. Köyhyys, taudit, huonot kulkuyhteydet, ääriliikkeet ja konfliktit ovat suurimpia rakenteellisia esteitä niin tyttöjen kuin poikien koulutukselle, mutta vaikuttavat heihin eri lailla.
Tyttöjen koulutuksen ja oikeuksien edistäminen sai eilen merkittävän tunnustuksen, kun asian puolesta aktiivisesti toiminut 17-vuotias pakistanilainen Malala Yousafzai vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon historian nuorimpana. Malala alkoi 11-vuotiaana kirjoittaa BBC:n julkaisemaa kriittistä päiväkirjaa tyttöjen koulutuksesta. Hänet yritettiin hiljentää vuotta myöhemmin Taleban-järjestön ammuttua häntä kolmesti päähän koulubussissa. Malala kuitenkin selvisi, eikä hiljentynyt. Nykyään Malala toimii muun muassa Planin Koska olen tyttö -kampanjan tukijana. Kampanja on pystynyt varmistamaan koulutuksen jo neljälle miljoonalle tytölle ja parantanut 500 miljoonan tytön asemaa lakimuutoksilla.
Maailma tarvitsee Malalan kaltaisia rohkeita edelläkävijöitä, mutta myös meitä kaikkia muita ja pieniä tai suurempia panoksiamme. YK:ssa Suomen ja muiden jäsenvaltioiden on hyväksyttävä uudet laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen, väkivallan lopettamisen sekä seksuaaliterveyden tavoitteet. Sen lisäksi tarvitaan meidän kaikkien esimerkkiämme. Ollaan ylpeitä naisistamme ja naiseudestamme, riippumatta ruumiinrakenteestamme, koulutuksemme laadusta, seksuaalisesta suuntaumuksestamme, ulkonäöstämme, työllisyystilanteestamme tai siitä, olemmeko lapsettomia vai lapsellisia.
Hyvää tyttöjen päivää kaikille!
(Lähteet: Plan Suomi, Vihreiden naisten blogi)
