Att satsa eller inte satsa på utbildning, det är valet

Publicerad i ÅU 29.11.2018

Då jag var på mitt utbyte i Afrika blev jag övertygad om att det endast finns ett sätt för länder att utvecklas: ett utbildningssystem av god kvalitet.

För några veckor sen fattade Åbo stadsfullmäktige beslut om att fortsätta kostnadsfri småbarnspedagogik för femåriga barn. Det handlar om ett försök som stöds, fast bara marginellt, av staten.

Varför är kostnadsfri förskolepedagogik då en viktig sak, frågar vissa, då det även tidigare funnits en möjlighet för lågavlönade att få sänkning eller befrielse från avgiften? Det tidigare komplicerade systemet låter fortfarande för många barn falla ut.

Kostnadsfri småbarnspedagogik för alla hjälper särskilt de barn som lever under de mest utsatta förutsättningarna och är enligt undersökningar ett av de mest effektiva sätten att förebygga marginalisering. Alla barn förtjänar likvärdiga utgångspunkter för sin skolväg.

Men det är också ett val som reflekterar våra värderingar. Varför är grundskolan kostnadsfri? Vi har gjort ett val att satsa på det, sett det som en viktig värdering. Och varför borde inte småbarnspedagogik i så fall på samma sätt vara kostnadsfri?

Utbildning av god kvalitet beror fortfarande mycket på föräldrarnas inkomster och ställning. Därför borde också andra stadiet vara kostnadsfritt. Nuförtiden tvingas unga betala upp till flera tusen euro per år för material och redskap som behövs i gymnasiet eller yrkesläroverket.

Förra veckan var jag i Berlin och fick igen höra beröm om vårt finska skolsystem. Det får jag nästan alltid då jag pratar med utlänningar. Nuförtiden är det lite pinsamt. Pisa-resultaten går den, olikvärdigheten i grundskolan ökar och kvaliteten av utbildningen minskar.

Regeringen har beslutat att skära ner cirka en miljard euro från utbildningen och de fattigaste, samtidigt som de valt att till exempel fortsätta stöda föroreningen av miljön på tre miljarder euro och inte öka beskattning för dem som skulle ha råd med det.

Det handlar om val som man gjort då man även haft andra möjligheter. Val som avspeglar deras värderingar. Nu under valen har regeringspartierna plötsligt börjat prata om vikten utbildningen. Gärningarna har varit motsatta.

Det är dags att ändra riktning. Varje barn förtjänar möjligheten att utnyttja sina styrkor samt sin fulla potential och växa upp med drömmar samt kunskaper för meningsfullt görande.

Därför ska vi ge alla barn en möjlighet till förskolepedagogik och satsa på undervisning från yrkesinstituten till högskolorna. Därför ska vi se till att unga får tillräckligt stöd, både finansiellt och mentalt.

Jag återkommer till Afrika. Nuförtiden har jag ett fadderbarn där som tack vare mitt lilla stöd får gå i skolan. Hon gillar matte och vill bli jurist som jag. Det känns betydande.
Utbildning är bäst förebyggande arbete. Den är den enda vägen till samhällets framgång.

Share

Avaimet kotouttamiseen Turun käsissä

Turun kaupunginvaltuustossa käytiin tänään tiedoksi merkittävä keskustelu turvapaikanhakijatilanteesta, jota alustamassa oli asiantuntijoita niin ministeritasolta, Maahanmuuttovirastosta, SPR:stä, Poliisilaitokselta kuin Turun kaupungin viranhaltijoista. Puheenvuorojen pituuksia rajoitettiin, mikä oli keskustelun sujuvuuden ja asiallisuuden nimissä erittäin hyvä asia.

Kaupungintalon ulkopuolella torvia soittamassa ja rasistista älämölöä huutamassa oli parinkymmenen ihmisen äänekäs joukko, joka häiritsi kokouksen kulkua. Vähän ironista, että nämä samat ihmiset vaativat keskustelua maahanmuutosta, ja nyt tekevät kaikkensa sitä häiritäkseen.

Kiitin omassa puheenvuorossani alustajia asiantuntevista alustuksista ja kysyin maahantulleiden kotouttamisesta. Keskityin puheessa nimenomaan kunnan osuuteen kotouttamisen onnistumisessa – Vihreät on esittänyt omia ratkaisujaan myös valtion tasolla. Kysymykseeni asiantuntijat vastasivat kaikkein tärkeimpien kunnan käsissä olevien kotoutustoimenpiteiden olevan kielenopetus ja muu koulutus sekä sosiaalista integraatiota edistävä kaavoitus.

Alla se puhe, minkä alun perin kirjoitin – Puhuin tästä tiiviyden nimissä ehkä noin kolmasosan :)

“Meillä kaikilla, itsellänikin, olisi paljon kommentoitavaa siihen, mitä Euroopassa pitäisi tehdä ja mitä Suomen hallituksen pitäisi tehdä, mutta tämä on Turun kaupunginvaltuusto. Turvapaikanhakijatilanteessa on paljon elementtejä joille me ei voida Turkuna tehdä mitään.

Lähdetään faktoista. Emme voi sulkea silmiämme tai rajojamme maailman ihmisten hädältä. Maailmassa on tällä hetkellä noin 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodistaan turvattomuuden, vainon, sodan tai luonnonkatastrofien vuoksi. Kansainvälisen oikeuden mukaan meillä on velvollisuus auttaa näitä hädänalaisia ihmisiä. Maailman kriisien takia turvapaikanhakijoita saapuu myös Suomeen entistä enemmän.

Näille tosiasioille emme voi mitään. Turku ei kykene ratkaisemaan Lähi-idän kriisiä tai vaikuttamaan Eurooppaan saapuvien ihmisten määrään. Me voimme kuitenkin muuttaa Turun toimia turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Oikeanlaisella kotouttamisella pystymme ehkäisemään ongelmia ja lisäämään kaikkien hyvinvointia. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja päättää siitä, mitä Turun kaupungin käsissä on.

Oikeilla toimilla voidaan päästä win-win tilanteeseen: Toisaalta saada uusia veronmaksajia ja korjata sekä Turun, Turun seudun että Varsinais-Suomen vinksallaan olevia väestöpyramideja. Toisaalta osoittaa inhimillisyytemme ja auttaa maailman hädänalaisimpia.

Kaiken a ja o on kotouttaminen.

Minä olen syntynyt Turussa. Minua on kotoutettu jotakuinkin kaikki elämäni 26 vuotta. On maksettu neuvolat, terveyspalvelut, peruskoulu, korkeakoulutus, sosiaalipalvelut. Tämä kotoutus on onnistunut – Olen nyt tuottava yhteiskunnan veronmaksaja – mutta se on tullut kalliiksi. Tämä on se onnistuneen kotouttamisen taso, mistä puhutaan myös maahanmuuttajien osalta.

Millä voimme perustella sitä, ettei vastaavia kotoutusinvestointeja kannattaisi tehdä turvapaikanhakijoiden kohdalla – Senkö takia että he ovat sattuneet syntymään muualla, tai ovat erinäköisiä kuin minä? Tämä, hyvät ystävät, olisi sitä kuuluisaa rasismia.

Koti, kieli, koulutus, työ ja kontaktit kantasuomalaisiin ovat nähdäkseni viisi tärkeintä osa-aluetta kotoutumisessa. Asunnottomuus on yleisempää maahanmuuttajien kuin muiden ihmisryhmien kohdalla. Jokainen tulija ansaitsee kodin – paikan johon asettua ja alkaa rakentaa uutta elämää ja josta käsin saada myös kontakteja kantaväestöön. Jokainen tulija ansaitsee myös kunnollista kielenopetusta, ja erityistarpeet pitää huomioida myös muussa koulutuksessa – Ihan alusta lähtien.

Maahanmuuttajien työllistymistä ja työhön perehtymistä voidaan tukea esimerkiksi yritysyhteistyöllä. Kaavoituspolitiikalla taas voidaan ehkäistä asuinalueiden sosiaalista segregaatiota: rakennetaan alueille erilaisia asuntokohteita. Meidän pitää myös vaikuttaa kantasuomalaisten asenteisiin maahantulijoita kohtaan rasismin vähentämiseksi.

Suhteellisen pienet panostukset, esimerkiksi kotouttamissuunnitelmien käyttöönotto, tuplaavat tutkimusten mukaan kotoutumisen onnistumismahdollisuudet. Turvapaikanhakijoista löytyy valtava voimavara, jos vain osaamme kaupunkina kotouttamisen kautta auttaa sen esiinnostamisessa. Osoitetaan, että Turulla on rohkeutta tarttua haastavan tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin.”

Muina teemoina valtuuston kokouksessa olivat tiedonanto sote-uudistuksesta ja päätös Raunintien kaavasta.

Share

Ilmastojohtajuutta, Suomi!

(Julkaistu Lukijan kolumnina Turun Sanomissa 29.11.2015)

Vuosien tauon jälkeen toivo kunnianhimoisen ja kattavan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta Pariisin joulukuisessa ilmastokokouksessa on jälleen nostanut päätään.

Suurin osa maailman maista on ilmoittanut, millaisiin panoksiin ne ovat valmiita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nämä maat edustavat yli 90 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

Bonnissa käydyt, viimeiset Pariisin suurkokousta alustaneet neuvottelut etenivät kuitenkin tahmeasti. Nyt tarvitaan ilmastojohtajuutta ja kansalaisten painetta. Suomen on toimillaan ja esimerkillään tavoiteltava kattavaa ja kunnianhimoista sopimusta aikamme suurimman kriisin pysäyttämiseksi.

Esimerkiksi Ruotsi on aiemmissa ilmastoneuvotteluissa ottanut paljon Suomea suuremman roolin. Vaikka Suomi toimii neuvotteluissa osana Euroopan unionia, on meilläkin täydet mahdollisuudet olla Ruotsin tavoin neuvotteluja eteenpäin vievänä voimana.

Suomella on syy toimia myös itsensä vuoksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimpia lähellä napoja, ja juuri pohjoinen luontomme on erityisen haavoittuvainen. Ilmastonmuutos on aikamme suurin kriisi ja sen torjunta on avain monen muun ongelman ratkaisemiseksi.

Pakolaiskriisi on tänä vuonna kuohuttanut Suomea. Tosiasia on, että ilmastopakolaisia on jo nyt, ja ilmastonmuutos tulee lisäämään pakolaisten määrää. Ilmastonmuutos heikentää myös mahdollisuuksia hyödyntää Suomen upeaa luontoa matkailukohteena.
Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää siksi kansainvälisten sopimusten lisäksi paikallista työtä. Turku on jo osoittanut edelläkävijyyttä: vuonna 2040 tavoitteenamme on olla kokonaan hiilivapaa kaupunkialue. Uusiutuva energia, cleantech ja resurssiviisaus voivat olla alueemme valttikortteja, jos strategia saadaan vietyä käytännön tasolle.

Suomen hallituksen on aika ottaa ilmastonmuutoksen torjuminen tosissaan. Edistämällä uusiutuvaa energiaa, teknologiaosaamista ja energiatehokkuutta paitsi teemme oman osuutemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi myös luomme uutta työtä.

Mutta mitä hallitus tekee? Edistää muun muassa turpeenpolttoa sekä laskee Suomen ilmastorahoitusta muiden EU-maiden nostaessa omaansa. Hallitus toimii näin ilmastotavoitteita vastaan.

Vaikka talouskriisi on eri muodoissaan peittänyt alleen muut kriisit viime vuosina, on ilmastokriisi koko ihmiskunnan suurin uhka. Sen ratkaiseminen edellyttää toimia sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Aika toimia on nyt.

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja sekä Turun kaupunginvaltuutettu.

Share

Euroopan neuvoston kuntakongressin kuulumisia

(Jos et jaksa lukea, tsekkaa parin minuutin Snapchat-videoraportit tekstin lopusta)

Osallistuin lokakuun lopulla Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin kokoukseen Strasbourgissa, Ranskassa. Olen toiminut Suomen delegaation varajäsenenä ja Vihreiden edustajana tämän kunnallisvaalikauden, ja tällä kertaa pääsin osallistumaan kokoukseen ensimmäistä kertaa äänivaltaisena.

Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Sen tehtävänä on turvata ja edistää ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatteita ja demokratiaa. Neuvoston piirissä toimii kunta- ja aluehallintokongressi, jonka tavoitteena on vahvistaa ja edistää Euroopan paikallisviranomaisten itsehallintoa sekä huolehtia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta paikallistasolla.  Kerroin kongressista tarkemmin viime raportissa.

Kongressihan siis hyväksyy työssään erilaisia raportteja, joihin liittyy paitsi tutkimusosio, myös suosituksia jäsenmaille. Raportit menevät tiedoksi ministeriöihin, mutta näiden omien kokousmuistioideni muodossa yritän saada niitä tietoon myös muille kiinnostuneille. Tiivistelmä kaikista tässä kokouksessa hyväksytyistä raporteista löytyy kongressin nettisivuilta. Raporttien hyväksymistä edeltävän keskustelun avaavat usein muutamat kutsutut vieraspuhujat, joiden puheet löytyvät myös samaisilta nettisivuilta.

Paikallis- ja aluehallinnon 29. kongressin aiheena oli ajan henkeen sopivasti “Alueelliset vastaukset ihmisoikeushaasteisiin – siirtolaisuus, syrjintä ja sosiaalinen osallistaminen”. Kongressin puheenjohtaja Jean-Claude Frecon painotti avauspuheenvuorossaan paikallishallinnon avainasemaa ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseksi: esimerkiksi pakolaiskriisi on globaali ongelma joka vaatii globaalin ratkaisun, mutta konkreettiset toimenpiteet on tehtävä alueilla. Myös pääsihteeri Thorbjørn Jagland korosti, että kriisin ratkaisu vaatii hyvää organisointia kaikilla tasoilla. Jokainen Eurooppaan tuleva pakolainen tai turvapaikanhakija nauttii Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia vähimmäisoikeuksia. Nämä näkökulmat nousivat vahvasti esiin myös edustajien puheenvuoroissa. Lempikommenttini taisi olla “migrants don’t put us into danger – it is the heatred, racism and intolerance that does.”

Kokouksessa hyväksyttiin myös raportti “Guidelines for local and regional authorities on preventing radicalisation and manifestations of hate at the grassroots level“, jossa paikallisviranomaisille suositeltiin erinäisiä toimenpiteitä radikalisoitumisen estämiseksi. Raportissa kiinnitetään huomiota radikalisoitumisen eri muotoihin: sekä ääri-islamistisiin että rasistisiin ja muukalaisvihamielisiin hyökkäyksiin. Kokouksessa korostettiin nuorten osallisuutta ja opastusta tilanteessa, jossa moni saattaa kokea hämmennystä yhteiskunnan ja koko Euroopan tilasta.

Yksi kokouksessa korostuneista teemoista oli nuorten osallisuus. Mukana oli nyt kolmatta kertaa 38 edustajan nuorisodelegaatio, yksi lähes joka jäsenmaasta. Kongressi hyväksyi raportit niin nuorten osallistumisen lisäämisestä, e-mediasta ja e-demokratiasta kuin äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen paikallisvaaleissa. Pidin itsekin puheen äänestysikärajan laskemisen puolesta, ja kongressi suositteleekin nyt ikärajan laskemista nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Puheessani korostin sitä, ettei pelkkä ikärajan laskeminen riitä, vaan tarvitsemme lisäksi nuorille ominaisia tapoja vaikuttaa: kansanäänestyksiä, kansalaisaloitteita, keskustelevaa demokratiaa ja sähköisiä osallistumismahdollisuuksia.

“Thank you, Mr. President. I want to thank the rapporteur for the comprehensive and good rapport. When I was 16 I was against lowering the voting age. I though I and my friends were more immature than the adults who could vote. I thought all the brilliant wisdom was living in the brains of the adults. Now I’m ten years older and have been engaged in politics for 8 years. Today, I’m very much in favor of lowering the voting age. This is because I have realized that we, the adults in politics and the ones voting in the elections, are not in any way superior than the youth. The 16-year-old me and my friends had the same abilities to adopt information and to make informed decisions as the older ones have. Dear colleagues, we must not be afraid of giving some of our power to the youth. There are several arguments for this in the rapport. In addition, merely lowering the voting age is not enough. We need to look in the mirror and update the politics. Young people feel comfortable affecting political issues directly, not only voting on a politician every four years or so. Therefore, we should increase the different tools of direct and participatory democracy: Referendums, participatory budgeting, participation at the early stage of the decision making process and so on. This increases the participation of everyone: the young and the older ones. When we increase the direct possibilities to influence and let the youth participate in the decision making in a way that they feel natural, we can also combat the two issues discussed earlier, namely radicalization and low youth participation. Dear colleagues, democracy is too precious to be left undeveloped.”

 

Muita raportteja suosituksineen hyväksyttiin muun muassa lasten oikeuksista talouskurin aikana, luottamushenkilönä toimimisen esteistä ja naisten köyhyyden vähentämisestä. Talouskuri vaikuttaa erityisesti naisiin ja lapsiin – monet sosiaaliset ongelmat paikantuvat sukupuolisyrjintään. Köyhyys aiheuttaa muitakin ongelmia, kuten terveysongelmia ja sosiaalista eriytymistä. Talouskurin ja -ongelmien aiheuttaman köyhyyseron vähentämiseksi miesten ja naisten välillä pitää lisätä tasa-arvoa yleisesti. Koulutuksen ja opetuksen tärkeys sekä demokratian edistämisessä että kotoutumisessa, köyhyyden vähentämisessä ja radikalisoitumisen ehkäisyssä nousi avainasemaan – siksi itsestä tuntui erityisen hullulta, että kaiken tämän korostamisen keskellä Suomen hallitus leikkaa ennätyksellisiä määriä juuri siitä.

Maista esille nousivat erityisesti huolestuttavat tilanteet Ukrainassa, jonka tilanne on yhä ajankohtainen (ihmisoikeustilanne Itä-Ukrainassa on hälyttävä), Turkki, jossa mm. yksi kongressin jäsen sekä pormestareita on pidätetty ja mielenosoituksia vastaan hyökätty, ja Azerbaidžan, joka boikotoi sen demokratian tilaa kritisoinutta kongressia. Demokraattista keskustelua ja vallan hajauttamista pidettiin ratkaisuina moniin näistä ongelmista.

 

 

Share

Kaikkien kriisien emo

Julkaistu Vihreän Langan kolumnina 20.10.

Suomen median agendalle mahtuu yksi kriisi kerrallaan. Vuodesta 2009 se on suurimman osan ajasta ollut talouskriisi eri muodoissaan. Loppukesästä Euroopassa ja viimein Suomessakin realisoitui jo pitempään pinnan alla kuplinut pakolaiskriisi ja sitä myötä myös rasismikriisi.

Minä olen kuitenkin koko elämäni ollut kaikkein eniten huolissani kriisistä, joka pahimmillaan aiheuttaa sekä talousongelmia, levottomuuksia että pakolaisuutta. Tämä kriisi etenee hitaasti, minkä takia sen pysäyttäminen ei ole trendikästä. Elinolosuhteemme as we know it heittää kuitenkin häränpyllyä, jos emme herää tätä kriisiä pysäyttämään.

Puhun tietenkin ihmiskunnan suurimmasta uhasta, ilmastokriisistä.

Ilmastonmuutoksen nimi on harhaanjohtava. Kyse ei ole siitä, että lämpötila hieman nousee ja jatkamme elämäämme kuten ennenkin vähän aurinkoisemmissa oloissa. Kyse on siitä, että tämä ihmisen aiheuttama valtava muutos vaikuttaa koko elinympäristöömme ja luonnon kokonaisuuteen.

Jäätiköt sulavat, kodit ja toimeentulon lähteet tuhoutuvat, äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät, taudit leviävät, muuttovirrat lisääntyvät, ekosysteemit tuhoutuvat, varallisuuserot räjähtävät käsiin, levottomuudet lisääntyvät, kasvi- ja eläinlajit tuhoutuvat. Me onnistumme tuhoamaan valtavan osan sekä omista että muiden lajien edellytyksistä elää.

Mutta kuulkaas. Nyt kun kriisitietoisuutemme on herännyt, ei ole syytä vajota sen syvemmälle epätoivoon. Ilmastonmuutoksen eteneminen on nimittäin täysin ratkaistavissa oleva ongelma. Kyse on tahdosta, priorisoinnista ja kyvystä pidemmän aikavälin ajatteluun.

Vuosien tauon jälkeen toivo kunnianhimoisen ja kattavan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta on jälleen nostanut päätään. Katseet kääntyvät marraskuun lopulla Pariisin kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, joita valmisteleva kokous alkoi eilen Bonnissa.

Pariisin neuvottelut eivät tule olemaan helpot, mutta kaikki edellytykset onnistua on olemassa. Sopimuksen pohjatekstit on julkaistu. Yksityiskohdista neuvotellaan. Kolme neljäsosaa maailman maista on ilmoittanut omat valmiutensa päästövähennyksiin. Nämä maat edustavat yli 90 prosenttia maailman päästöistä ja ovat siis nyt antaneet tukensa neuvotteluille.

Kyselyiden mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että maailman maiden pitää tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen – Kunnianhimoisin toimin ja nopeasti. Suomen on siis syytä ottaa Ruotsin tavoin roolia neuvottelujen edistämisessä. Kunnianhimoiset päästövähennykset kirittävät myös muita maita tekemään oman osuutensa.

Ilmastoystävälliset ratkaisut sitä paitsi hyödyttävät Suomea itseäänkin. Edistämällä uusiutuvaa energiaa, teknologiaosaamista ja energiatehokkuutta saamme vientiä osaamisellemme ja työpaikkoja kaikkialle Suomeen. Esimerkiksi hallituksen edistämät soidensuojelun romuttaminen ja turpeenpoltto toimivat kuitenkin ilmastotavoitteita vastaan.

Asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Ilmastonmuutosta torjumalla edistämme tasapainoista taloutta ja rakennamme stabiileja yhteiskuntia. Huolestuttaako siis vaikka pakolaisuus? Kanavoi huolesi ilmastoneuvottelujen edistämiseen. Vaaditaan maailman mailta tuloksia.

Share

Köyhyyttä vähennettävä niin Suomessa kuin maailmalla

(Julkaistu Aamuset-lehdessä)

Hallitus esitteli helmikuussa vuoden ensimmäisen lisätalousarvioesityksen. Esityksessä on osoitettu 15 miljoonan euron leikkausta kansainvälisen kehitysyhteistyön määrärahoihin.

Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen osoittaa hallituksen piittaamattomuutta kaikista heikoimmista ja ilmastonmuutoksen torjumistyöstä.

Kehitysyhteistyöstä on esitetty julkisuudessa kovin yksipuolisia ja virheellisiäkin näkemyksiä. On vaadittu kehitysavun puolittamista ja annettu ymmärtää, ettei kehittyviin maihin saisi vapaaehtoiskeräyksilläkään kerätä apua niin kauan, kun kenelläkään Suomessa on pulaa ruuasta.

Ajatus siitä, että kotimaan ja kansainväliset toimet köyhyyden poistamiseksi olisivat keskenään vaihtoehtoisia tai ristiriidassa, on nurinkurinen. Heikoimmasta huolehtiminen on arvo, joka ei katso rajoja.

Paljon puhuttanut Suomen Mosambikin- ja Kenian-suurlähettilään Matti Kääriäisen kehitysapua kritisoiva raportti perustuu suurelta osin vanhentuneiden tietojen varaan. Kehitysyhteistyön arviointi- ja tehostamistyötä on tehty, ja sitä pitää luonnollisesti jatkaa.

Afrikka on kuitenkin hyvin heterogeeninen manner, joka on historiassa kärsinyt muun muassa Euroopan riistosta. On historiallista sokeutta ummistaa silmiä tältä tosiasialta.

Jos järjestelmässä on ongelmia, ne pitää korjata, ei lakkauttaa koko järjestelmää. Avun väärinkäytöksiin on ja on jatkossakin oltava nollatoleranssi. Ongelmista puhuminen ei kuitenkaan saa peittää alleen sitä, että kehitysyhteistyö tuottaa tulosta jatkuvasti.

Vuoden 2008 jälkeen tehdyt tutkimukset ovat yksimielisiä: köyhyys on vähentynyt ja talouskasvu lisääntynyt kehitysavun ansiosta. Kehitysapu on omiaan torjumaan äärimmäistä köyhyyttä, joka on puolittunut vuoden 1990 tasosta.

Kehitysyhteistyö on vahvasti arvokysymys: Ylittääkö solidaarisuus myös maiden rajat?

Kehitysyhteystyön peruspilareita ovat köyhyyden vähentämisen lisäksi ihmisoikeudet, koulutus, eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, tasa-arvo ja avoimuus. Monille näistä ei voi asettaa hintaa.

Tavoitteena on avun tekeminen tarpeettomaksi. Kehitysyhteistyöstä ja sen tavoitteista on hyötyä myös Suomelle.

Yhteistyö integroi kehittyviä maita eurooppalaisiin arvoihin ja yhteistyöhön. Sillä ennaltaehkäistään ongelmia, joiden vuoksi ihmiset voivat joutua muuttamaan pois kotimaastaan. Perusterveydenhuollon kehittäminen taas ehkäisee myös sairauksien leviämistä maailmalla sekä hillitsee väestönkasvua.

Kotimaassa köyhyyttä torjutaan muun muassa perustulolla, ongelmia ennaltaehkäisevällä päätöksenteolla, asunnontuotannolla, toimilla lapsiperheköyhyyttä vastaan ja laadukkailla tasa-arvoisilla terveyspalveluilla. Maailmalla sitä tehdään entistä vaikuttavammalla kehitysyhteistyöllä, reilulla kauppapolitiikalla, veroparatiisien toimintaan puuttumalla ja ympäristöystävällisellä talouspolitiikalla.

Suomesta on vihdoin tehtävä vastuullinen Pohjoismaa nostamalla kehitysyhteistyön määrärahoja YK:ssa määriteltyyn 0,7 prosenttiin BKT:sta.

Saara Ilvessalo, oikeusnotaari, Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu
Share

Puhe kansainvälisenä tyttöjen päivänä Planin tilaisuudessa

Kunnon mielenosoitusmeininki.
Kunnon mielenosoitusmeininki Liljan patsaalla.

 

Olen ylpeä ollessani nainen, tyttö. Usein nuorempana mietin kuitenkin, olisiko helpompaa jos olisin syntynyt pojaksi. Yhteiskunta nimittäin odottaa tytöiltä kovin erilaisia asioita kuin pojilta. Tämä ajatus olisi varmasti ollut paljon voimakkaampi, jos olisin syntynyt muualle kuin tasa-arvon mallimaahan Suomeen: Tytöt kohtaavat edelleen kaikkialla maailmassa syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi.

Asuin pari vuotta sitten puoli vuotta Sansibarilla opiskelemassa ja tekemässä kehitysyhteistyötä. Halusin lähteä matkalle nimenomaan edistämään tasa-arvoa ja näyttämään itsenäisen, koulutetun ja vahvan naisen mallia. Jossain määrin onnistuinkin varmasti kylvämään ajatuksen naisen tasa-arvoisesta asemasta paikallisten hyvinkin konservatiivisessa maailmassa eläneiden keskuudessa. Puhuin siitä, miten mies ei omista vaimoaan, miten tyttö on yhtä arvokas kuin poika ja miten naisella on samanlainen oikeus kunnolliseen työpaikkaan kuin miehillä. Erityisesti vakuutuin kuitenkin asiasta, jota on toitotettu aina kehitysyhteistyöstä puhuttaessa: Tärkeintä tasa-arvon ja elintason edistämisessä on koulutus, koulutus ja koulutus.

Tyttöjen koulutus on maailman vahvin ase epätasa-arvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se on paras tapa nostaa maa köyhyydestä ja lisätä sivistystä. Laadukkaalla koulutuksella saadaan parhaat potentiaalit käyttöön, ja tytöt saavat hyödyntää koko osaamistaan. Tyttöjen ja naisten koulutuksesta hyötyy koko yhteisö ja yhteiskunta. Koulutettujen naisten lapsilla on sitä paitsi huomattavasti suuremmat mahdollisuudet elää yli viisivuotiaiksi.

Maailmanlaajuisesti 65 miljoonaa tyttöä ei kuitenkaan tällä hetkellä pääse kouluun. Monen tytön koulutie katkeaa lapsiavioliittoon, raskauteen tai väkivallan pelkoon. Tytöt kärsivät poikia useammin myös aliravitsemuksesta, laadullisesti huonommasta koulutuksesta, lapsikaupasta ja aidsista.

Kaikilla tytöillä on oikeus lapsuuteen ja oppimiseen. Naisten ja miesten on voitava toimia yhtä lailla päättäjinä ja samoissa ammateissa. Kehitysmaiden tasa-arvon, koulutuksen sekä seksuaaliterveyden edistäminen kulkevat käsi kädessä. Jotta koulutus toteutuisi, on vahvistettava tyttöjen suojelua esimerkiksi väkivallalta, lapsiavioliitoilta ja sukupuolielinten silpomiselta. Köyhyys, taudit, huonot kulkuyhteydet, ääriliikkeet ja konfliktit ovat suurimpia rakenteellisia esteitä niin tyttöjen kuin poikien koulutukselle, mutta vaikuttavat heihin eri lailla.

Tyttöjen koulutuksen ja oikeuksien edistäminen sai eilen merkittävän tunnustuksen, kun asian puolesta aktiivisesti toiminut 17-vuotias pakistanilainen Malala Yousafzai vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon historian nuorimpana. Malala alkoi 11-vuotiaana kirjoittaa BBC:n julkaisemaa kriittistä päiväkirjaa tyttöjen koulutuksesta. Hänet yritettiin hiljentää vuotta myöhemmin Taleban-järjestön ammuttua häntä kolmesti päähän koulubussissa. Malala kuitenkin selvisi, eikä hiljentynyt. Nykyään Malala toimii muun muassa Planin Koska olen tyttö -kampanjan tukijana. Kampanja on pystynyt varmistamaan koulutuksen jo neljälle miljoonalle tytölle ja parantanut 500 miljoonan tytön asemaa lakimuutoksilla.

Maailma tarvitsee Malalan kaltaisia rohkeita edelläkävijöitä, mutta myös meitä kaikkia muita ja pieniä tai suurempia panoksiamme. YK:ssa Suomen ja muiden jäsenvaltioiden on hyväksyttävä uudet laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen, väkivallan lopettamisen sekä seksuaaliterveyden tavoitteet. Sen lisäksi tarvitaan meidän kaikkien esimerkkiämme. Ollaan ylpeitä naisistamme ja naiseudestamme, riippumatta ruumiinrakenteestamme, koulutuksemme laadusta, seksuaalisesta suuntaumuksestamme, ulkonäöstämme, työllisyystilanteestamme tai siitä, olemmeko lapsettomia vai lapsellisia.

Hyvää tyttöjen päivää kaikille!

Liljan patsas
Plan Turku valaisi Liljan patsaan vaaleanpunaiseksi kansainvälisen tyttöjen päivän kunniaksi. Taustalla Planin lipaskerääjä.

(Lähteet: Plan Suomi, Vihreiden naisten blogi)

Share

Uusiutuvan energian aika on jo täällä

Julkaistu Turun Sanomissa 24.9.2014

Eelis Pulkkinen kritisoi Turun Sanomissa 20.9. Vihreiden energiakantoja. Kirjoituksessa esitettiin muutama kummallinen väite uusiutuvasta energiasta ja Venäjästä. Ne kaipaavat selvennystä.

Pulkkinen veti kirjoituksessaan päivän säästä suorat johtopäätökset siihen, että Suomessa ei voitaisi hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Tosiasiassa Suomi pystyisi huolehtimaan koko sähköntuotannostaan uusiutuvalla energialla, jos päättäisimme satsata siihen samalla tarmolla, joka nyt hukataan kalliin ja ongelmallisen ydinvoiman edistämiseen.

Toisin kuin jotkut Suomessa yhä kuvittelevat, uusiutuvien aika on jo täällä – tai ainakin naapurimaissamme. Ruotsissa ja Tanskassa on viidessä vuodessa rakennettu yhteensä Fennovoiman vuosituotantoa vastaava määrä pelkästään tuulivoimaa.

Yksi uusiutuvan energian muoto ei toki riitä: tarvitaan yhdistelmä tuulivoimaa, aurinkovoimaa, kestävää biovoimaa, uutta vähäpäästöistä teknologiaa, energiatehokkuutta ja energiankäytön vähentämistä.

Olkiluoto 3 -voimalaa perusteltiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisellä. Voimala ei kuitenkaan vieläkään tuota sähköä, eikä sen valmistuminen ole näköpiirissä, vaikka laitoksen piti olla valmis vuonna 2009. Kahteenkymmeneen vuoteen tähän maahan ei ole valmistunut yhtäkään ydinvoimalaa.

Uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen satsaaminen on ainoa tapa vähentää päästöjä riittävän nopeasti. Jokainen euro ydinvoimalaprojekteihin on kuitenkin euro pois uusiutuvilta.

Suomi on putoamassa kansainvälisen uusiutuvan energian kelkasta ydinvoimaan panostamisen vuoksi. Ernest & Youngin arviossa eri maiden houkuttelevuudesta uusiutuvan energian investoinneille Suomi on sijalla 36/40.

Pulkkinen ei myöskään mielipidekirjoituksessaan tunnu ymmärtävän, että Fennovoiman hanke todella lisää haitallista energiariippuvuuttamme Venäjästä, vaikka hanketta alun perin perusteltiin nimenomaan energiariippuvuuden vähentämisellä Venäjästä.

Nyt ydinvoimalan rakentaa ja sen suurin omistaja on Rosatom, joka on Kremlin suoran ohjauksen alainen valtionyhtiö. Projektiin ryhtyminen lähettää täysin väärän poliittisen signaalin tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Suomalaiset yksityiset investoijat ovat kaikonneet hankkeesta, eli valtava taloudellinen riski otetaan kuntalaisten verorahoilla. Rosatom ei ole toteuttanut ainuttakaan länsimaiset turvallisuusvaatimukset läpäisevää hanketta. Energia ei ole koskaan Venäjälle pelkkää bisnestä, vaan aina osa valtapolitiikkaa.

Lopuksi on myös syytä korjata eräs väärinymmärrys: vaatimus Fennovoiman 60 prosentin ”kotimaisesta” omistuksesta ei tarkoita kotimaista omistusta.

Ministeri Vapaavuori avasi sanan sisältöä itse tiedotustilaisuudessa seuraavasti: ”Yhtiön omistuksesta selkeä enemmistö on ”kotimaisilla” toimijoilla, eli siis käytännössä toimijoilla, joiden asuin- tai kotipaikka on EU:n tai ETA-maiden alueella.”

”Kotimaiseksi” lasketaan siis lähes kaikki eurooppalainen omistus.

Saara Ilvessalo, Vihreiden puoluehallituksen jäsen

Share

Tänään valitaan Euroopalle suunta

Tänään huipentuu lähes vuoden kestänyt työ, kun Eurooppa äänestää suunnan päätöksenteolle seuraaviksi viideksi vuodeksi. Tämä suunta vaikuttaa maailman ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin ratkaisevasti. Vihreät haluaa uudistaa Euroopan: Pelastaa ilmaston, korjata työttömyyden ja puolustaa vapautta. Tässä työssä voi olla mukana äänestämällä vihreitä ehdokkaita numeroilla 152-171.

Minua voi äänestää kirjoittamalla lappuun numeron 161. Haluan rakentaa ratkaisujen Eurooppaa, joka ottaa kärkitavoitteekseen ilmastonmuutoksen torjunnan, suojelee ympäristöään, luo uutta avointa demokratiaa, vie ihmisoikeuksia maailmalle ja panostaa nuoriin. Näissä vaaleissa hienointa on ollut päästä pitämään esillä niitä minulle kaikkein tärkeimpiä arvoja ja asioita. On ollut helppoa sanoa, että itseltä löytyy parlamenttityöskentelyyn sekä palavaa innostusta että kokemusta ja tietoa.

Vaikeampaa on pukea sanoiksi tätä valtavaa kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka ovat olleet mukana kampanjassa ja auttaneet paremman maailman rakentamisessa pala palalta. Tämä eurovaalityö on ollut yhteistä, ja mukana olleiden ihmisten määrä pistää nöyräksi. Kiitos teille jokaiselle! Olen kanssanne saanut käydä paikoissa, joihin en muuten olisi eksynyt, kiertää Suomea, oppia valtavasti uutta, innostua yhä uudestaan ja kohdata päivittäin uusia haasteita. Politiikka on yhteistyötä, ja maailma muuttuu pienin mutta määrätietoisin askelin. Siihen tarvitaan kaikkia.

Ei siis muuta kuin äänestämään. Mukaan tarvitset ainoastaan henkilöllisyystodistuksen: Passin, ajokortin tai henkilökortin. Mukaan kannattaa ottaa myös kaverit. Äänestyspaikkasi voit tarkistaa osoitteesta http://vrk.navici.com/. Illalla jännitetään vaalitulosta!

Share

Rakennetaan solidaarista Eurooppaa, ei linnaketta

Julkaistu Aamuset-lehdessä 13.5.2014

Vapaa liikkuvuus on EU:n perusoikeus, jota suomalaisetkin pitävät yhtenä unionin suurimmista saavutuksista. Näkökulmaa on kuitenkin syytä myös laajentaa. Euroopan rajoilla kuolee jatkuvasti ihmisiä, jotka haluaisivat tulla unioniin työn, rakkauden tai turvan perässä. Emme voi rakentaa EU:sta linnaketta.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR arvioi että vuonna 2013 maailmassa oli melkein 40 miljoonaa ihmistä vailla oikeaa kotimaata, ja puolet näistä olivat pakolaisina maansa ulkopuolella. YK arvioi että vuosittain 200 000 näistä pakolaisista tarvitsee pikaisesti sijoitusta, mutta vain puolet heistä löytävät uuden kodin. Vielä huolestuttavampaa on, että vain 4500 löytää paikkansa EU:sta – Sama luku USA:ssa on 80 000 joka vuosi.

EU:lla on velvollisuus taata ihmisten oikeus etsiä turvaa, sillä ihmisoikeudet koskevat kaikkia, eivätkä lakkaa EU:n ulkorajoilla. EU on onnistunut juuri rauhan ja ihmisoikeuksien projektina. Tätä tehtävää on jatkettava raja- ja ulkopolitiikassa. EU:n jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto FRONTEX on tähän väärä taho, ja tällä hetkellä osa jäsenmaista rikkoo ihmisoikeuksia rajapolitiikallaan. Tuhannet ihmiset kuolevat Euroopan rajoille joka vuosi. Tämä johtuu rajojen jatkuvasti tiukemmasta kontrollista ja siitä, että Euroopan unioniin on vain rajallisesti keinoja päästä laillisesti.

Unioniin on pikaisesti luotava yhteinen turvapaikkajärjestelmä, joka jakaa vastuuta tasaisemmin EU:n jäsenmaiden kesken. EU:n jäsenvaltioiden turvapaikkapolitiikan on oltava riittävästi resursoitua ja yhtenäistä. Turvapaikanhakijat tulee sijoittaa tarkoituksenmukaisesti EU:n alueelle ja turvapaikkakustannukset pitää tasata EU:n jäsenvaltioiden kesken.

Sekä jäsenmaiden että EU:n täytyy koordinoida maahanmuuttoa ja panostaa enemmän siihen, että alueelle voi tulla laillisia ja turvallisia reittejä pitkin esimerkiksi humanitääristen viisumien avulla. Nykyisistä säännöistä, joiden mukaan turvapaikkaa voi hakea vain ensimmäisestä maasta johon saapuu, täytyy päästä eroon. Sekä kauppapolitiikassa että kehitysavussa täytyy poistaa syitä, jotka pakottavat ihmisiä lähtemään kotimaastaan vastentahtoisesti.

EU:n maahanmuuttopolitiikan tulee olla inhimillistä – solidaarisuuden täytyy yltää myös omien rajojemme ulkopuolelle ja ongelma-alueille, sillä muurit ovat murtuneet aiemminkin, eivätkä ne pidä pahoinvointia poissa silmistämme. Lisäksi vanheneva Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajia ja tulevaisuuden osaajia pärjätäkseen globaalisti.

Saara Ilvessalo
Puheenjohtaja, Turun vihreät

Maria Ohisalo
Puheenjohtaja, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO

Share