On olemassa polkupyöriä, joita voi ajaa, ja ihmisiä, jotka voivat niitä ajaa – Tai olla ajamatta ja kävellä sen sijaan paikasta toiseen. Jossain kierossa vaiheessa Suomen historiaa nämä kaksi on niputettu samaan kategoriaan. Syntyi ”kevyt liikenne”.
Kaupunkisuunnittelussa olisi ensiarvoisen tärkeää, että pyöriä kohdeltaisiin pyörinä ja jalankulkijoita jalankulkijoina. 10 kilometrin tuntivauhtia kulkeva kävelijä – Tai vaikka puolet siitä köpöttelevä ikäihminen – ja 40 km/h suhautteleva fillaroitsija eivät sovi samalle kaistalle. Näiden liikkumismuotojen eri tarpeet on tunnistettava ja niihin on vastattava liikennesuunnittelussa.
Turussa on ymmärrettävä, että kaduille on varattava tilaa kolmelle kategorialle: autoille ja joukkoliikenteelle (pian vielä erikseen pikaraitiotielle), polkupyörille, skeittaajille ja rullaluistelijoille sekä kävelijöille, lenkkeilijöille ja sunnuntailaahustelijoille. Keskustan pyörätieverkko on vihdoin 30 vuoden odottelun jälkeen toteutettava kiireellisellä aikataululla: Autojen seassa pyöräily on hengenvaarallista. Terveiset vaan Kokoomukselle ja SDP:lle jotka ovat pyörätieverkoston toteuttamista aktiivisesti vastustaneet.
Kyllä: Myös pyöräilijöiden asenteissa on parannettavaa. Kypärää kannattaa pitää, suuntamerkkejä on näytettävä ja jalkakäytävillä ei kuulu pyöräillä. Toisaalta, kukas sitä jalkakäytävillä pyöräilisikään jos viereen olisi vihdoin rakennettu ihan oikea pyörätie tai -kaista.
