Enemmistö haluaa edistää pyöräilyä – ottavatko päättäjät onkeensa?

Turussa julkaistiin viime viikolla kaikkien aikojen ensimmäisen pyöräilybarometrin tulokset. Ne olivat yllättäviä ja erittäin positiivisia. Eniten uutisointia aiheutti se, että peräti 96% turkulaisista kannattaa pyöräilyn edistämistä. Luvut ovat samansuuntaisia muiden kaupunkien vastaavien kanssa.

Myönteinen suhtautuminen itsessään ei ollut itselleni yllätys, vaikka prosenttiosuuden suuruus olikin. Jos asiaa olisi kysytty vain Turun päättäjiltä, olisivat vastaukset saattaneet olla erilaisia. Moni valtuutetuista tuntuu kuvittelevan, että pyöräily on päätöksenteossa sivuseikka. Tämä on harhakuva.

Pyöräily ja sen edistäminen ei nimittäin ole mitään puuhastelua. Pyöräily on iso osa kansanterveyttä, viihtyisää kaupunkitilaa, saasteettomuutta, ilmastonmuutoksen ehkäisyä, tasa-arvoista liikkumista ja sujuvaa liikennettä. Jos useampi autoilija vaihtaa kulkupelinsä pyörään, on liikenne sujuvampaa myös niille autoilijoille, jotka syystä tai toisesta eivät tätä vaihdosta voi tehdä.

Pyöräily on yhteiskunnalle tehokkainta liikennettä ja terveyshyötyjen takia se jopa säästää rahaa: Tutkimuksen mukaan jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle noin 0,3–1,3 euroa investointitasosta riippuen. Mitä enemmän hyviin pyöräteihin investoidaan, sitä enemmän saadaan tuottoa. Suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan taas euron satsaus pyöräliikenneväylien kehittämiseen tuo kahdeksan euron tuotot esimerkiksi säästöinä terveyskuluissa – ja niitähän juuri nyt kipeästi etsitään. Pyöräilevä työntekijä on myös tutkitusti tehokkaampi.

Pyöräily hyödyttää siis koko yhteiskuntaa, meitä kaikkia.

2016-11-04 08.31.19-1

Pyöräily on kätevä ja terveellinen tapa liikkua kaupungissa. Turku on rakenteeltaan ihanteellinen pyöräkaupunki ja turkulaiset Suomen innokkaimpia pyöräilijöitä. Meillä on mahdollisuus nousta maailman johtavien pyöräilykaupunkien joukkoon, mutta se vaatii asenteen muuttamista teoiksi.

Pyöräilybarometrin mukaan turkulaiset pyöräilisivät enemmän, jos pyöräilyverkosto olisi kattavampi, pyöräily turvallisempaa ja pyörien pysäköintipaikat paremmin turvattuja ilkivallalta ja varastamiselta. Myös ruuhkaisimpien pyöräteiden levennyksiä, päällysteiden parempaa kuntoa ja kunnossapidon sekä talvihoidon parempaa laatua peräänkuulutettiin.

Ratkaisut pyöräilyn edistämiseen, mikä siis hyödyttää jokaista, ovat tiedossa. Turkuun tarvitaan uusia pyöräväyliä erityisesti vilkkaastiliikennöidyille reiteille, kuten Puutarhakadulle, Linnankadulle, Itäiselle Pitkäkadulle ja Itäiselle Rantakadulle. Keskustan ajonopeuksia 30 kilometriin tunnissa alentamalla luomme turvallista ympäristöä paitsi koulu-, työ- ja kauppamatkapyöräilijöille, myös muille liikkujille. Kaupunkipyöräjärjestelmä laajentaisi ja tukisi joukkoliikennettämme. Turkuun tarvitaan myös pyöräilykoordinaattori tekemään tätä suunnitelmallista pyöräilynedistämistyötä.

Pyöräily on päättäjien listoilla jäänyt liian pitkään häntäpäähän. Kuntavaaleissa ehdokkailla on nyt mahdollisuus korjata tämä epäkohta nostamalla pyöräily politiikan agendalla kärkeen, minne se kuuluu.


 

Turun pyöräilybarometrin tulokset täällä.

Lue parin vuoden takainen blogaukseni pyöräilyn edistämisestä täällä.

FacebookTwitterGoogle+Share

Päätöksenteon luotava toivoa paremmasta huomisesta

Julkaistu Turun Sanomissa 10.12.2016

Suomi tarvitsee osaamista ja uudistuskykyä enemmän kuin koskaan. Samalla on pidettävä huolta siitä, että kaikilla on tässä maassa tilaa pärjätä. Suomalaiset ansaitsevat päättäjiltään toivoa paremmasta huomisesta. Sitä näköalattomien leikkausten tien valinnut Sipilän hallitus ei ole onnistunut tarjoamaan. Siksi suuntaa on nyt muutettava.

Toivoa tästä ei anna valtiovarainministerin ja kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon nyt väläyttämät 1–2 miljardin euron massiiviset lisäleikkaukset. Ne ovat kovaa puhetta.

Hallitus on myös päättänyt siirtää mahdollisista leikkauksista päättävän kehysriihensä pidettäväksi kuntavaalien jälkeen. Ilmeisesti kehysriihen pitäminen normaaliin aikaan ennen vaaleja on hallitukselle kiusallista.

Sipilän hallituksen toteuttamat leikkaukset koulutuksesta ja opiskelijoilta rapauttavat Suomen osaamispohjaa ja koulutuksen tasa-arvoa. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset voivat lopettaa yhä useamman opinnot jo peruskoulun jälkeen.

Rajaukset päivähoito-oikeuteen rakentavat lasten luokkayhteiskuntaa, jossa lapset joutuvat jo pienestä pitäen eriarvoiseen asemaa. Historialliset leikkaukset pienituloisten eläkeläisten ja työttömien perusturvasta lisäävät eriarvoisuutta. Ihmisten tulevaisuudesta leikkaamisen on loputtava.

Vihreät haastaa hallituksen leikkaukset koulutuksesta ja pienituloisilta eduskunnassa, kun valtion budjettia ensi vuodelle käsitellään. Turussakin teemme työtä pienten ryhmäkokojen ja tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden puolesta sekä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikkaamista vastaan.

Valtion päätökset ovat kuitenkin vaikeuttaneet huomattavasti Turun talouden kehittämistä, jossa on oltu tätä ennen jo hyvässä vauhdissa.

Hallituksen pitäisi luoda toivoa paremmasta huomisesta siirtämällä huomio leikkauksista ihmisiä työhön nostaviin, reiluihin uudistuksiin. Tarvitaan työn ja sosiaaliturvan parempaa yhteensovittamista sekä vauhtia uusien työpaikkojen syntyyn.

Vihreiden vaihtoehdossa säästöjä saadaan vähentämällä ympäristölle haitallisia tukia. Samalla panostamme uusien työpaikkojen luomiseen energiaremontilla.

Suomesta voitaisiin rakentaa kestävän talouden edelläkävijä, mutta hallituksen ilmasto- ja energiastrategia jättää tilaisuuden käyttämättä. Vihreiden vaihtoehdossa Suomesta tehtäisiin hiilineutraali maa jo 2030-luvulla. Uusiutuvien energiamuotojen käyttöä sekä energiatehokkuutta lisäisimme kaksi kertaa hallitusta nopeammin.

Kuntavaaleissa hallitus on myös asetettava vastuuseen linjastaan. Aikooko hallitus leikata lisää palveluista ja sosiaaliturvasta vain kaksi viikkoa kuntavaalien jälkeen? Miljardiluokan lisäleikkaukset tarkoittavat väistämättä suurta heikennystä palveluihin ja sosiaaliturvaan.

Ville Niinistö
Vihreiden puheenjohtaja

Saara Ilvessalo
Vihreiden nuorten puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu


Miksi vihreät haluavat tornitalon muualle kuin Kakolaan?

(Julkaistu Turun Sanomissa 10.11.)

Maanomistajan Kakolaan haluama torni on puhuttanut Turussa (mm. TS 29.9.). Vihreä valtuustoryhmä näkee korkean rakentamisen osana kehittyvää Turkua, mutta Kakolanmäelle ei tornirakennus mielestämme sovi. Perustelumme voi tiivistää viiteen pääkohtaan.

1. Kakolan historiallinen miljöö on kiinnostava itsenään

Kakolan historiallinen ympäristö on upea osa Turkua. Suositut Kakolan kierrokset ja Kakolanmäellä ulkoilevat kaupunkilaiset kertovat siitä, että rakennukset ja alueen historia vuosi toisensa jälkeen kiinnostavat ja houkuttelevat ihmisiä mäelle. Historiallisesti arvokas mäki ei kaipaa tornitaloa vetonaulakseen, vaan itse vankilarakennuksen tulee olla Kakolanmäen kruunu ja maamerkki.

2. Torni mäellä ei sovi siluettiin ja kaupunkikuvaan

Mäen päälle rakennettava torni olisi persoonaton ja dominoiva elementti kaupungin siluetissa. Paremmin torni sopii esimerkiksi Linnakaupunkiin, jossa on jo olemassaoleva suunnitelma purjetornista ja jossa korkea rakennus toimii alueen maamerkkinä. Kakolanmäen päällä torni myös varjostaisi ympäristön asumuksia ja pihoja suuren aurinkokellon tavoin. Erityisesti talvella, auringon paistaessa alhaalta, vaikutus tuntuisi kauas.

3. Nykyinen kaava on tarkan harkinnan tulos

Kakolan asemakaavan takana on kansainvälinen ideakilpailu, johon saatiin sata esitystä. Tämän tuloksena, huolellisen valmistelun jälkeen, syntyi Kakolan kaava. Siinä harkinnassa käytiin perusteellisesti läpi tornivaihtoehto, mutta se hylättiin kaupunkikuvallisista syistä. Päädyttiin historiallista miljöötä korostavaan ratkaisuun, jossa uudisrakentaminen ei ylitä vanhojen vankilarakennusten korkeutta. Ne perusteet eivät ole muuttuneet miksikään.

4. Kaavan toteuttaja on tiennyt, mitä alueen kaava sallii

Ostaessaan Kakolan on maanomistaja ollut tietoinen kaavasta sekä siitä, mitä alueelle kaavan puitteissa voi toteuttaa. Kaava sallii että muutama rakennus puretaan, ja ne voidaan korvata matalalla ja halutessa vaikka modernilla uudisrakentamisella. Suojelumerkinnän saamattomien rakennusten säilyttämisellä ei pidä jälkikäteen voida kiristää lisää rakennusoikeutta.

5. Kakolasta avautuu ilman tornitaloakin upea näkymä merelle

Kakolanmäeltä näkee kauas jo nyt ja maisemia voi mäeltä käydä ihastelemassa kuka tahansa. Omistajan ja alueen yrittäjien toivoman, matkailu- ja vierailuvetonaulana toimivan näköalaravintolan toteuttaminenkaan ei vaadi tornirakennusta, vaan upeat näkymät Airistolle tarjoavan ravintolan voi toteuttaa vaikka Länsisellin ullakkokerrokseen.

Saara Ilvessalo
Kaupunginvaltuutettu (vihr)
Rakennuslautakunnan puheenjohtaja

Mikaela Sundqvist
Kaupunginvaltuutettu (vihr)
Kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnan jäsen


Valtuustoaloite sohvapyörien hankkimiseksi vanhusten ulkoiluttamiseen

Jätin tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen riksapyörien hankkimiseksi Turkuun Pyörällä kaiken ikää -toimintaa varten eli vanhusten ulkoiluttamiseksi vapaaehtoisvoimin. Aloitteen allekirjoitti 44 valtuutettua kuudestakymmenestäseitsemästä, ja allekirjoittajia löytyi lähes jokaisesta ryhmästä! Lue aloite perusteluineen alta.

Aloite sohvapyörien hankkimiseksi vanhusten ulkoiluttamiseen
Kaupunginvaltuuston kokous 17.10.2016

Turku on kaupunki, jossa vielä satavuotiaankin elämä on täynnä iloa. Kaupungin pitää edesauttaa sitä, että vanhukset voivat luoda yhteyden omaan elinympäristöönsä ja kokea olevansa osa yhteisöä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki hankkii vanhushoidon yksikköjen käyttöön sohva- eli riksapyöriä, joilla vapaaehtoiset voivat ulkoiluttaa vanhainkotien asukkaita ja kotonaan asuvia vanhuksia. Toiminta on syytä rakentaa yhteistyössä valtakunnallisen Pyörällä kaiken ikää -toiminnan kanssa. Kiinnostuneita vapaaehtoisia toimintaa pyörittämään on jo olemassa.

Pyörien avulla sekä vanhukset että vapaaehtoiset pääsevät ulkoilemaan, mikä edistää kaikkien terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi ulkoilutoiminta luo uusia kontakteja ja ystävyyssuhteita ikäihmisten ja vapaaehtoisten välille. Vanhukset tarvitsevat virikkeitä, koska elämä hoitokodissa voi olla passiivista, ja ihminen laitostuu helposti. Jokainen meistä vanhenee, eikä kukaan halua menettää vapauttaan ja mahdollisuuttaan osallistua.

Ihmisellä on tarve sosiaalisuuteen. Toiminta tarjoaa sitä vapaaehtoisten ja vanhuksen, sekä vanhuksen ja muun yhteiskunnan välillä. Vanhusten ulkoilutoiminta tuo vanhuuden näkyville, eikä pidä sitä piilossa laitoksissa. Vapaaehtoisen ja vanhuksen maailmojen välillä voi olla vuosikymmeniä, jotka opettavat molempia.

Vanhusten lisäksi sohvapyörätoiminnalla aktivoidaan myös muita kaupunkilaisia. Pyörällä kaiken ikää -toiminta on saanut valtavasti kiinnostusta osakseen ja rekrytoinut kaikissa muissa kaupungeissa runsaasti vapaaehtoisia, jotka kokevat vanhuksen asiat omikseen ja haluavat jakaa aikaansa sitä tarvitsevien kanssa.

Vapaaehtoiset voivat ulkoiluttaa ketä vain, vaikka omaisiaan tai niitä vanhainkotien asukkaita, jotka henkilökunnan mielestä tarvitsevat erityisesti toimintaa. Vapaaehtoinen voi hakea kotoa tuntemansa yksinäisen vanhuksen lenkille tai toimittamaan asioitaan.

Riksapyörää on helppoa ja hauskaa käyttää, ja se on yksinkertaisempi kuin side-by-side -pyörä, joita kaupungilla on jo olemassa. Riksapyörillä tapahtuvalla ulkoilutustoiminnalla on mahdollisuus luoda synergiaa kuntoutustoimintaan sopivien side-by-side -pyörien kanssa, mutta ne eivät korvaa toisiaan. Sähköavusteinen riksapyörä ei tarvitse edes vapaaehtoiselta kovaa kuntoa, tekniikka on koeteltua ja helppohoitoista ja pyörän moottori on vahva. Turvallisen pyörän kyytiin voi kunnosta riippumatta lähteä kuka vain.

Esitämme, että Turun kaupunki hankkii vanhushoidon yksiköihin riksapyöriä Pyörällä kaiken ikää -toiminnan käyttöön, jotta vapaaehtoiset voivat ulkoiluttaa vanhuksia – ja luoda uusia ystävyyssuhteita, rakentaa siltoja ikäpolvien välille sekä edistää elinikäistä aktiivista turkulaisuutta.

Saara Ilvessalo

Allekirjoittanut Alviina Alametsän kanssa riksapyörän kyydissä. Kesän parhaita kokemuksia! Martti Tulenheimo Pyöräliitosta polkee.
Allekirjoittanut Alviina Alametsän kanssa riksapyörän kyydissä. Kesän parhaita kokemuksia! Martti Tulenheimo Pyöräliitosta polkee.

Brexit ei ollut suoraa demokratiaa

Julkaistu Vihreän Langan Vähän vinossa -blogissa.

Heräsin juhannusaamuun hämmennyksen tuntein. Britannia oli äänestänyt EU-erosta, ja brexit oli voittanut niukasti. Melko pian keskustelu EU:n tulevaisuudesta sai höysteekseen keskustelun suoran demokratian ja kansanäänestysten epäonnistumisesta.

Olen suoran demokratian vankka kannattaja. Siksi brexit-äänestys harmitti erityisen paljon. Sillä ei nimittäin ollut toimivan suoran demokratian kanssa paljoakaan tekemistä.

Ensinnäkin Britannian kansanäänestys tapahtui poliitikon aloitteesta ja poliitikkojen päätöksestä. Tällöin ”kansanäänestys” on pohjimmiltaan vallanpitäjien yritys oikeuttaa oma päätöksensä ja paeta vastuusta.

Aito suora demokratia lähtee kansan aloitteesta. Laissa pitäisi myös määritellä, että tärkeimmät asiat kuten perustuslain muutokset menevät automaattisesti kansanäänestykseen. Aidossa suorassa demokratiassa kansanäänestykset ovat myös sitovia.

Toisekseen kukaan ei tiennyt, mistä äänestettiin. Kun valtio äänestää unioniin liittymisestä, päätetään neuvotteluissa sovittujen ehtojen hyväksymisestä. Nyt äänestettiin eroneuvottelujen aloittamisesta – kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitkä eroamisen ehdot tulevat olemaan.

Vähintä mitä brittien soisi tekevän, on järjestää myöhemmin kansanäänestys myös itse ehdoista.

Kolmannekseen on sanottu, ettei Britanniassa äänestetty siitä, mistä piti. Tähän oli erityisesti kaksi syytä: Ensinnäkin äänestyksen alla oli liikkeellä hyvin paljon väärää tietoa, jota ei vaivauduttu oikaisemaan.

Toisekseen osa halusi ilmaista mielipiteensä hallituksesta, maahanmuutosta tai yleisestä fiiliksestä. Näin käy, kun kansanäänestykset eivät ole osa ihmisten arkea.

Suora demokratia vaatii vakiintuneita käytäntöjä, aikaa keskustelulle ja oppimiselle. Kun ihmisillä on valtaa ja vastuuta, kasvaa myös heidän tietoisuutensa asioista. Suuri vastuu on myös medialla, jonka on pystyttävä välittämään ihmisille faktoja ja oikaisemaan virheellisiä väittämiä.

Politiikka as we know it on kriisissä.

Selvitysten mukaan kansalaiset kannattavat kansanäänestyksiä, poliitikot taas suhtautuvat niihin nihkeästi. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin. Legitimiteettivaje on käsinkosketeltava.

Siksi tarvitsemme suoraa demokratiaa täydentämään välillistä demokratiaa, yhdessä keskustelevan demokratian ja lähidemokratian keinojen kanssa.

Suora demokratia tuottaa parempia päätöksiä ja onnellisempia kansalaisia. Sitä lisäämällä voimme vähentää kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä.

Siksi ketuttaa, että brexit-äänestys toi kansanäänestyksille huonon kaiun.


Missä opiskelijat, tiede ja kaupunkipuisto kohtaavat

Julkaistu Turun Seutusanomissa 4.5.2016

Osaatko sanoa Suomesta alueen, josta löytyy kaksi yliopistoa, kaksi ammattikorkeakoulua, laaja tiedepuisto teknologiakeskuksineen, yliopistollinen keskussairaala, kaupungin suosituin kaupunkipuisto, rautatieasema ja loputtomat liikuntamahdollisuudet? Olen onnekas katsellessani tuota aluetta joka päivä ikkunastani. Kyseessä on Kupittaan ja kampusalueen muodostama kokonaisuus.

Turun kaupunginhallitus käynnisti viikko sitten Turun kampus ja tiedepuisto -kärkihankkeen, jolla tavoitellaan vetovoimaa ja hyvinvointia lisäävää kaupunkikehitystä. Hankkeeseen lähdetään paitsi kaupunkisuunnittelun keinoin, myös korkeakoulu- ja yritysmaailmojen yhteistyötä lisäämällä. Alue antaakin loistavat lähtökohdat uusien työpaikkojen syntymiselle, kun poikkeuksellisen tiiviillä alueella 1,5 kilometriä kaupungin ytimestä sijaitsevat Turun 40 000 korkeakouluopiskelijaa ja teknologia-alueen toimijat voivat lyödä viisaat päänsä yhteen.

Korkeakouluyhteistyön lisäksi Kupittaalle on suunnitteilla tunnin junayhteys Helsinkiin, pikaraitiotie, hotelli, muita palveluja, asuntoja ja kansirakenteita moottori- ja rautatien yli. Joukkoliikennettä kehittämällä ja kunnollisilla parkkijärjestelyillä voidaan puuttua erityisesti ammattikorkeakoulun alueen liikenteen ongelmakohtiin. Tehokas joukkoliikenne ja kaupungin kasvaminen sisäänpäin ovat myös ilmastoystävällisiä ratkaisuja.

Moottoritien ylittävällä rakentamisella Itäharjun alueen väistyneet varasto-, varikko- ja ratapihatoiminnot saadaan kytkettyä alueen kehitykseen. Omakotitalovaltaisten alueiden viereen rakennettaessa pitää huolehtia siitä, että erilaiset alueet sulautuvat luontevasti toisiinsa. Radan tuntumaan sopii korkeakin rakentaminen, Nummen pientaloalueen viereen taas alueen omaleimaisuutta kunnioittavat maltilliset hankkeet.

Liikunta- ja harrastusmahdollisuuksiltaan Kupittaan puisto on verraton, ja sen säilyminen puistona onkin aluetta kehitettäessä turvattava. Eläväisestä puistosta löytyy niin maauimala, jalkapallostadion, sisäurheiluhalli, pesäpallokenttä, bmx-rata, kilparata pyöräilijöille, luistelurata, lasten seikkailupuisto, lasten liikennekaupunki, lintupuisto kuin kohta rakentuva palloiluhallikin.

Kun kevätiltaisin pyöräilen puiston poikki ja korkeakoulualueen ohi kotiin, olen erityisen ylpeä kotikaupungistani ja yhdestä lempialueistani. Tampere jää suurista sanoistaan huolimatta omien kaupunkikehityshankkeidensa kanssa kakkoseksi Kupittaan ja kampuksen rinnalla.


Valtuustoaloite viherkattojen edistämiseksi

Jätin kaupunginvaltuuston kokouksessa 9.5.2016 aloitteen viherkattojen edistämisstrategiaksi. Vastaava aloite on jätetty Helsingissä neljä vuotta sitten, ja vuodenvaihteen tienoilla Helsinki tekikin linjauksen viherkattojen edistämisestä. Turussakin keskustelu viherkatoista on herännyt, ja niitä on syytä alkaa säännönmukaisesti edistää – vihrekatoista on monia hyötyjä niin ihmisille kuin luonnolle.

Viherkattojen rakentamisella voidaan saavuttaa kaupungeissa monia hyötyjä: ne lisäävät viihtyisyyttä, parantavat rakennusten energiatehokkuutta, edistävät luonnon monimuotoisuutta kaupungissa ja auttavat hallitsemaan hulevesiongelmia sekä tulvia. Viherkattojen avulla myös kaupungin melutasoja saadaan laskettua, ilmanlaatua parannettua ja kaupunkilämpötiloja tasattua ilmastonmuutoksen aiheuttamien helleaaltojen lisääntyessä.

Eri puolilla maailmaa saatujen kokemusten perusteella toimiva viherkatto vähentää merkittävästi rakennuksen energiankulutusta. Myös ilmastoinnin tarpeen suhteen tulokset ovat hyviä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi keskeisin keino vähentää ilmastopäästöjä, ja nimenomaan vanhojen rakennusten energiatehokkuudet luovat erityisiä haasteita. Viherkattojen rakentamisella voidaan parantaa rakennusten energiatehokkuutta kustannustehokkaasti, ja niiden rakentaminen on tutkimusten mukaan muutenkin taloudellisesti järkevää.

Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri, ja sademäärien ennustetaankin Suomessa kasvavan. Itämeren rannalla sijaitsevalle Turulle tämä tarkoittaa myös kaupunkitulvien lisääntymistä. Sateet kasvattavat hulevesivalumia, eli rakennetulta pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Viherkatot toimivat osaratkaisuina hulevesien hallintaan, sillä ne sitovat sadevettä ja tasoittavat tulvahuippuja.

Viherkattojen avulla edistetään ja ylläpidetään kaupungin viihtyisyyttä sekä luonnon monimuotoisuutta. Viherkatot voivat tarjota kasvualustan harvinaistuville lajeille. Viherkattojen edistämiseksi tarvitaankin Turussa selkeät tavoitteet ja strategia niiden toteuttamiseksi – näin on jo toimittu esimerkiksi Helsingissä, jonka linjauksesta on syytä ottaa mallia (ks. tinyurl.com/HelsinginViherkattolinjaus).

Viherkattojen käyttöä tulee lisätä säännönmukaisesti selkeillä kaavamäräyksillä, tontinluovutusten yhteydessä ja koerakentamisen kautta erityisesti kaupunkikeskustan uudis- ja täydennysrakentamisen yhteydessä. Myös vanhojen rakennusten osalle tulisi asettaa tavoite. Kattojen ammattitaitoinen toteutus ja ylläpito vaatii kaupungin eri toimijoiden yhteistyötä.

Esitän, että ympäristötoimiala laatii strategian viherkattojen edistämiseksi.

Chicagon kaupungintalon viherkatto. Kuva: Wikipedia.

 


Leikkaukset koulutuksesta leikkauksia tulevaisuudesta

Julkaistu Turun Sanomissa 4.12.2015

Koulutus on se asia, josta Suomi tunnetaan. Sivistys on osa kansallista kertomustamme. Ainoastaan korkealla osaamisella pieni maa on voinut pärjätä globaalissa kilpailussa.

Suomessa voi olla ylpeä siitä, että kenellä tahansa on aidosti mahdollisuus saada niin laadukasta varhaiskasvatusta kuin korkeakoulutustakin perhetaustasta tai varallisuudesta riippumatta. Suomalaisen peruskoulun menestystarinaan tullaan tutustumaan kauempaakin.

Siksi on hämmästyttävää, että keskustan, kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus on valinnut juuri koulutuksen ja tutkimuksen yhdeksi suurimmista leikkauskohteistaan. Koulutuksesta leikataan tämän hallituskauden aikana vuositasolla miljardi euroa. Tämä on arvovalinta, jota emme voi hyväksyä.

Leikkauksia perustellaan sillä, että leikata täytyy, sokealla vauhdilla ja seurauksista välittämättä. Todellisuudessa leikkauksille on vaihtoehtoja.

Vihreät ovat esittäneet, että koulutusleikkaukset korvattaisiin leikkaamalla ympäristölle haitallisista tuista. Hallituksen ensi vuodelle kaavailemat 200 miljoonan euron koulutusleikkaukset voitaisiin korvata pienentämällä verottomia kilometrikorvauksia ja alentamalla työmatkavähennystä.

Kokoomuslainen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lähestyi suomalaisia korkeakouluja avoimella kirjeellä, jossa hän vaati parempia tuloksia yhä pienemmillä resursseilla. 

Samaa vaaditaan myös päiväkodeilta, joiden ryhmäkokoja kasvatetaan samalla, kun päiväkodin opettajien ja lastenhoitajien työehtoja yksipuolisesti heikennetään.

Talouskurimuksessa kamppailevat yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat todellisuudessa kiristäneet vyönsä jo äärimmäisen tiukalle. Turun yliopiston ministeriöltä saama rahoitus vähenee ensi vuodelle arviolta noin yhdeksän miljoonaa euroa. Helsingin yliopisto on ilmoittanut vähentävänsä jopa 1200, Aalto-yliopisto 350 ja Åbo Akademi enintään 154 henkilöä. Tällaiset leikkaukset eivät voi olla näkymättä koulutuksen ja opiskelijoiden arjessa.

Hallinnosta ei löydy enää juuri tehostettavaa. Seuraavaksi korkeakoulujen täytyy leikata opetuksesta ja tutkimuksesta.

Tähän Suomella ei ole varaa. Tulevan kasvun eväitä ei kannata syödä nyt.

Hallituksen kaavailemat päivähoito-oikeuden rajaukset työttömien lapsille ovat törmänneet kunnissa ihmisten vastarintaan. Myös Turussa kaupunginvaltuusto päätti noudattaa nykyistä varhaiskasvatuslakia eli säilyttää subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja nykyiset ryhmäkoot. 

Samalla nämä hyvät päätökset kuitenkin asettavat suomalaiset lapset keskenään eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen.

Hallitus on jo perunut joukon huonosti harkittuja esityksiään eläkeläisten asumistuen leikkauksesta pahimpiin työelämäpaketin heikennyksiin. Vetoammekin Juha Sipilän hallitukseen ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasoseen: Tehkää samoin myös koulutussäästöjen kohdalla.

Säilytetään Suomen asema koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja sivistyksen edelläkävijänä.

Ville Niinistö
Vihreiden puheenjohtaja

Saara Ilvessalo
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja


Avaimet kotouttamiseen Turun käsissä

Turun kaupunginvaltuustossa käytiin tänään tiedoksi merkittävä keskustelu turvapaikanhakijatilanteesta, jota alustamassa oli asiantuntijoita niin ministeritasolta, Maahanmuuttovirastosta, SPR:stä, Poliisilaitokselta kuin Turun kaupungin viranhaltijoista. Puheenvuorojen pituuksia rajoitettiin, mikä oli keskustelun sujuvuuden ja asiallisuuden nimissä erittäin hyvä asia.

Kaupungintalon ulkopuolella torvia soittamassa ja rasistista älämölöä huutamassa oli parinkymmenen ihmisen äänekäs joukko, joka häiritsi kokouksen kulkua. Vähän ironista, että nämä samat ihmiset vaativat keskustelua maahanmuutosta, ja nyt tekevät kaikkensa sitä häiritäkseen.

Kiitin omassa puheenvuorossani alustajia asiantuntevista alustuksista ja kysyin maahantulleiden kotouttamisesta. Keskityin puheessa nimenomaan kunnan osuuteen kotouttamisen onnistumisessa – Vihreät on esittänyt omia ratkaisujaan myös valtion tasolla. Kysymykseeni asiantuntijat vastasivat kaikkein tärkeimpien kunnan käsissä olevien kotoutustoimenpiteiden olevan kielenopetus ja muu koulutus sekä sosiaalista integraatiota edistävä kaavoitus.

Alla se puhe, minkä alun perin kirjoitin – Puhuin tästä tiiviyden nimissä ehkä noin kolmasosan :)

“Meillä kaikilla, itsellänikin, olisi paljon kommentoitavaa siihen, mitä Euroopassa pitäisi tehdä ja mitä Suomen hallituksen pitäisi tehdä, mutta tämä on Turun kaupunginvaltuusto. Turvapaikanhakijatilanteessa on paljon elementtejä joille me ei voida Turkuna tehdä mitään.

Lähdetään faktoista. Emme voi sulkea silmiämme tai rajojamme maailman ihmisten hädältä. Maailmassa on tällä hetkellä noin 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodistaan turvattomuuden, vainon, sodan tai luonnonkatastrofien vuoksi. Kansainvälisen oikeuden mukaan meillä on velvollisuus auttaa näitä hädänalaisia ihmisiä. Maailman kriisien takia turvapaikanhakijoita saapuu myös Suomeen entistä enemmän.

Näille tosiasioille emme voi mitään. Turku ei kykene ratkaisemaan Lähi-idän kriisiä tai vaikuttamaan Eurooppaan saapuvien ihmisten määrään. Me voimme kuitenkin muuttaa Turun toimia turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Oikeanlaisella kotouttamisella pystymme ehkäisemään ongelmia ja lisäämään kaikkien hyvinvointia. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja päättää siitä, mitä Turun kaupungin käsissä on.

Oikeilla toimilla voidaan päästä win-win tilanteeseen: Toisaalta saada uusia veronmaksajia ja korjata sekä Turun, Turun seudun että Varsinais-Suomen vinksallaan olevia väestöpyramideja. Toisaalta osoittaa inhimillisyytemme ja auttaa maailman hädänalaisimpia.

Kaiken a ja o on kotouttaminen.

Minä olen syntynyt Turussa. Minua on kotoutettu jotakuinkin kaikki elämäni 26 vuotta. On maksettu neuvolat, terveyspalvelut, peruskoulu, korkeakoulutus, sosiaalipalvelut. Tämä kotoutus on onnistunut – Olen nyt tuottava yhteiskunnan veronmaksaja – mutta se on tullut kalliiksi. Tämä on se onnistuneen kotouttamisen taso, mistä puhutaan myös maahanmuuttajien osalta.

Millä voimme perustella sitä, ettei vastaavia kotoutusinvestointeja kannattaisi tehdä turvapaikanhakijoiden kohdalla – Senkö takia että he ovat sattuneet syntymään muualla, tai ovat erinäköisiä kuin minä? Tämä, hyvät ystävät, olisi sitä kuuluisaa rasismia.

Koti, kieli, koulutus, työ ja kontaktit kantasuomalaisiin ovat nähdäkseni viisi tärkeintä osa-aluetta kotoutumisessa. Asunnottomuus on yleisempää maahanmuuttajien kuin muiden ihmisryhmien kohdalla. Jokainen tulija ansaitsee kodin – paikan johon asettua ja alkaa rakentaa uutta elämää ja josta käsin saada myös kontakteja kantaväestöön. Jokainen tulija ansaitsee myös kunnollista kielenopetusta, ja erityistarpeet pitää huomioida myös muussa koulutuksessa – Ihan alusta lähtien.

Maahanmuuttajien työllistymistä ja työhön perehtymistä voidaan tukea esimerkiksi yritysyhteistyöllä. Kaavoituspolitiikalla taas voidaan ehkäistä asuinalueiden sosiaalista segregaatiota: rakennetaan alueille erilaisia asuntokohteita. Meidän pitää myös vaikuttaa kantasuomalaisten asenteisiin maahantulijoita kohtaan rasismin vähentämiseksi.

Suhteellisen pienet panostukset, esimerkiksi kotouttamissuunnitelmien käyttöönotto, tuplaavat tutkimusten mukaan kotoutumisen onnistumismahdollisuudet. Turvapaikanhakijoista löytyy valtava voimavara, jos vain osaamme kaupunkina kotouttamisen kautta auttaa sen esiinnostamisessa. Osoitetaan, että Turulla on rohkeutta tarttua haastavan tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin.”

Muina teemoina valtuuston kokouksessa olivat tiedonanto sote-uudistuksesta ja päätös Raunintien kaavasta.


Ilmastojohtajuutta, Suomi!

(Julkaistu Lukijan kolumnina Turun Sanomissa 29.11.2015)

Vuosien tauon jälkeen toivo kunnianhimoisen ja kattavan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta Pariisin joulukuisessa ilmastokokouksessa on jälleen nostanut päätään.

Suurin osa maailman maista on ilmoittanut, millaisiin panoksiin ne ovat valmiita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nämä maat edustavat yli 90 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

Bonnissa käydyt, viimeiset Pariisin suurkokousta alustaneet neuvottelut etenivät kuitenkin tahmeasti. Nyt tarvitaan ilmastojohtajuutta ja kansalaisten painetta. Suomen on toimillaan ja esimerkillään tavoiteltava kattavaa ja kunnianhimoista sopimusta aikamme suurimman kriisin pysäyttämiseksi.

Esimerkiksi Ruotsi on aiemmissa ilmastoneuvotteluissa ottanut paljon Suomea suuremman roolin. Vaikka Suomi toimii neuvotteluissa osana Euroopan unionia, on meilläkin täydet mahdollisuudet olla Ruotsin tavoin neuvotteluja eteenpäin vievänä voimana.

Suomella on syy toimia myös itsensä vuoksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimpia lähellä napoja, ja juuri pohjoinen luontomme on erityisen haavoittuvainen. Ilmastonmuutos on aikamme suurin kriisi ja sen torjunta on avain monen muun ongelman ratkaisemiseksi.

Pakolaiskriisi on tänä vuonna kuohuttanut Suomea. Tosiasia on, että ilmastopakolaisia on jo nyt, ja ilmastonmuutos tulee lisäämään pakolaisten määrää. Ilmastonmuutos heikentää myös mahdollisuuksia hyödyntää Suomen upeaa luontoa matkailukohteena.
Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää siksi kansainvälisten sopimusten lisäksi paikallista työtä. Turku on jo osoittanut edelläkävijyyttä: vuonna 2040 tavoitteenamme on olla kokonaan hiilivapaa kaupunkialue. Uusiutuva energia, cleantech ja resurssiviisaus voivat olla alueemme valttikortteja, jos strategia saadaan vietyä käytännön tasolle.

Suomen hallituksen on aika ottaa ilmastonmuutoksen torjuminen tosissaan. Edistämällä uusiutuvaa energiaa, teknologiaosaamista ja energiatehokkuutta paitsi teemme oman osuutemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi myös luomme uutta työtä.

Mutta mitä hallitus tekee? Edistää muun muassa turpeenpolttoa sekä laskee Suomen ilmastorahoitusta muiden EU-maiden nostaessa omaansa. Hallitus toimii näin ilmastotavoitteita vastaan.

Vaikka talouskriisi on eri muodoissaan peittänyt alleen muut kriisit viime vuosina, on ilmastokriisi koko ihmiskunnan suurin uhka. Sen ratkaiseminen edellyttää toimia sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Aika toimia on nyt.

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja sekä Turun kaupunginvaltuutettu.