Itsenäisyyden tuntematon potentiaali

Puheeni Luostarivuoren Lyseon lukion itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2018

Arvoisat lukiolaiset, tulevat ylioppilaat, hyvät opettajat, vanhemmat ja muut kuulijat,

Viimeisin itseänisyyäspäivän puheeni suurelle yleisölle oli yläasteellani, kun puhuin Luostarivuoren silloisen yläasteen opiskelijatovereilleni. Nyt en enää löytänyt tuota puhetta, mutta muistan puhuneeni muun muassa suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä outouksista, ainakin tippaleivästä: vaikeaa tehdä, mahdotonta syödä eikä edes maistu miltään, ja siitä huolimatta niitä on pakko vuosi vuoden jälkeen vetää. Vertaus taisi liittyä jotenkin suomalaiseen sisuun.

Kiitos suuresta kunniasta saada jälleen pitkän tauon jälkeen tulla puhumaan vanhaan opinahjooni, tällä kertaa lukion puolelle.

Suomen itsenäisyyspäivä on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä ja merkittävä päivä. Juhlaan liittyy paljon perinteitä perheen kanssa – Linnan juhlat on katsottu yhdessä, kynttilät on sytytetty ja Tuntematonta sotilasta pienenä katsellessani päätin itsekin joskus käydä armeijan. Myöhemmin hakupapereiden palautuspäivänä tuo suunnitelma tosin peruuntui, kun sisäinen pasifisti viime hetkellä voitti feministin.

Suunnilleen näihin aikoihin aloin ensimmäisiä kertoja kyseenalaistaa sitä, mitä me oikeastaan joulukuun kuudentena juhlimme. Tuntui siltä, että itsenäisyyspäivät ovat vuosi toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän sodan muistelua. Omakin isoisäni joutui sotaan 15-vuotiaana ja oli siellä 6 vuotta. Mummuni oli lottana. Heidän ja heidän ikäluokkansa uhraukset ja kärsimykset ovat koskettaneet syvältä.

Sotien aikaan Suomen itsenäisyys oli eittämättä suurimmalla koetuksella, mutta tuntuu nurinkuriselta, että itsenäisyyspäivänä keskitytään lähes pelkästään muistelemaan sotaa ja kurjuutta – Ja vielä talvi- ja jatkosotaa, jotka käytiin pari-kolme vuosikymmentä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.

Kysyin itseltäni: Ei kai kansallinen itsetuntomme voi perustua pelkästään vuosikymmenten takaisiin sotiin? Tähänkö itsenäisyys kulminoituu?

Muutama vuosi sitten eräs ystäväni kirjoitti hyvin: ”Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.”

Siinä itselleni kiteytyi se, mikä itsenäisyydessä on arvokasta. Sotien uhrauksilla ei ole merkitystä, ellei itsenäisyyttä käytetä johonkin. Miten me siis tämän itsenäisyyden tuntemattoman mahdollisuuden ja potentiaalin käytämme?

Erityisen pelottavaa on, jos itsenäisyyttä käytetään väkivallan ihannointiin tai keppihevosena ajatukseen siitä, että suomalainen olisi jotenkin parempi kuin muunmaalainen. Jos sitä käytetään syrjimiseen, demokratian nakertamiseen tai ihmisoikeuksien heikentämiseen. Suomessa on monia, jotka itsenäisyyttä tähän käyttävät.

Isovanhempani puhuivat harvoin sodasta. He eivät ylpeilleet sillä, eivät ihannoineet sitä. Aivan varmaa on, että he olisivat halunneet millä tahansa keinoin ylläpitää rauhaa ja välttää vastaavan tulevaisuudessa. Ja että he olisivat olleet kauhuissaan nähdessään itsenäisyyttä käytettävän ihmisten syrjimiseen, rasistisiin kulkueisiin tai uusnatsistisiin järjestöihin. Se on itsenäisyyden potentiaalin hukkaamista ja halveeraamista. Jos hyvät ihmiset ovat tällaisen edessä hiljaa, paha on jo voittanut.

Henkilökohtaisesti koen itsenäisyyden erityisesti niin, että se antaa vapauden toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Sen avulla voidaan olla johtava maa tasa-arvon ja koulutuksen saralla. Sen avulla on voitu luoda ja voidaan edelleen kehittää ympäri maailmaa ihailtua hyvinvointivaltiota, jossa jokainen on lähimmäinen.

Sen avulla voidaan suojella arvokasta luontoamme ja näyttää muille mallia aikamme suurimman uhan, ilmastonmuutoksen, torjunnassa. Sen avulla Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja kuulua muun muassa Euroopan unioniin. Sen avulla minä voin äänestää ja asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Se takaa minulle sananvapauden, jonka turvin voin seistä täällä ja puhua näistä mielipiteistäni ja arvoistani.

Sellaiseen suomalaiseen identiteettiin kuulun mielelläni. Identiteettiin, jossa itsenäisyyden potentiaalia ei hukata vihaan, katkeruuteen ja väkivaltaan, vaan sitä käytetään turvaamaan myös vähemmistöjen, maahanmuuttajien, heikompiosaisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia. Identiteettiin, joka rakentuu globaalille solidaarisuudelle, rauhan rakentumiselle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Sen sijaan, että jumittuisimme muistelemaan pelkkää sotaa ja kuolemaa, on välillä tervettä suunnata katseita eteenpäin. Miten voimme taata sen, että käytämme itsenäisyyden potentiaalia tänään ja jatkossa oikeiden asioiden ja arvojen edistämiseen? Mitä juuri minä teen sen eteen?

Erityisesti on kyse siitä, mitä tämä itsenäisyyden potentiaali merkitsee nuorille. Usein sanotaan, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Eivät ole. Nuoret ovat tämän päivän päättäjiä, vaikuttajia ja yhteiskunnan rakentajia. Me kaikki olemme tässä hetkessä ne, jotka päättävät mihin itsenäisyyden potentiaalia käytetään, mihin suuntaan Suomea viedään.

Olennainen osa tätä suunnan etsimistä on keskustelu ja myös eri mieltä oleminen. Ollaan siis mieltä. Kiinnostutaan. Ollaan myös eri mieltä. Annetaan silloin mielipiteiden riidellä, ei ihmisten. Käytetään itsenäisyyttämme hyvien ja arvokkaiden asioiden edistämiseen – mitä se itse kullekin meistä tarkoittaakaan.

Kun mietin kaikkea sitä, mitä itsenäisyydellä on saavutettu ja voidaan saavuttaa, koen että itsenäisyys on iloinen asia. Juhlitaan sen mahdollisuuksia. Juhlitaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin ja joita voimme edistää myös maailmanlaajuisesti. Muistetaan, että näitä asioita pitää myös jatkuvasti vaalia ja uudistaa, ja tehdään töitä sen eteen. Rakennetaan rohkeaa, avointa ja tulevaisuudesta huolehtivaa Suomea.

Osoitetaan näin, että suomalainen sisu on muutakin kuin tippaleipiä: se on rohkeutta välittää heikommasta. Annetaan itsenäisyydelle se arvo, jonka se ansaitsee.

Riemukasta itsenäisyyspäivää!

Share

Ratapihankatu 18 kaavaehdotus pilaa arvokkaan ympäristönsä

Pidin kaupunginvaltuuston kokouksessa 3.12. puheen Ratapihankatu 18:n kaavasta, joka jäi vielä pöydälle tammikuuhun.

Vaikka olemme tällä kaudella kaavoituksessa saaneet suuntaa muuttumaan monissa asioissa siihen, että etsitään alusta lähtien laajemmalla porukalla hyvää ratkaisua, tässä kaavassa haisee vanha hyvä veli –kerho. Tämän kaavan kohdalla olen saanut kuulla, että ”yhtäkään neliötä ei oteta pois”, ”yhteenkään parvekkeeseen ei kosketa”.

Alue rajautuu molemmin puolin vanhoihin 1-2-kerroksisiin puutaloihin, jotka ovat säilymässä ja jotka omasta mielestäni pitäisi myös jatkossa kaavalla suojata. Vaiste esittää tähän Ratapihankadun ja Läntisen Pitkänkadun väliin 7-kerroksisia massiivisia kerrostaloja.

Tälle Rapatihankadun ja Pitkänkadun väliselle alueelle on tyypillistä radan suunnasta kohti keskustaa ja Puolalanmäkeä nouseva rakennusmassa, Läntisen Pitkänkadun puolella myös harjakatot. Aiemmissa kaavoissa ja viime vuosinakin valmistuneissa rakennuksissa alueella on onnistuttu tässä monimuotoisessa mutta nousevan linjan säilyttävässä rakentamisessa. Alue on radan suunnasta katsottuna yksi Turun hienoimmista maisemista ja monelle turistille Turun käyntikortti.

7-kerroksiset massat sisältävä kaavaehdotus tuhoaisi valitettavasti koko tämän kokonaisuuden. Se ei sovellu ympäristöön eikä luo eheää tai viihtyisää kaupunkikuvaa. Tätä mieltä olivat useat asiantuntijat, naapurit ja arkkitehdit – en ole tainnut jutella yhdenkään arkkitehdin kanssa, joka pitäisi kaavaa hyvänä. Kaava on ammuttu mahdollisimman täyteen rakennusoikeutta, ja siinä haisee ahneus. Siksi on ihmeellistä, että esimerkiksi grynderien valtaa vastaan monesti puhuneet perussuomalaiset nyt ovat nielemässä tämän kaavan ilman mukinoita.

Keskusta-aluelle pitää täydennysrakentaa, muttei millä tahansa ehdoilla ympäristöstä piittaamatta. Esimerkiksi radan toiselle puolelle mahtuisi aivan hyvin isoakin täydennysrakentamista – miksi sitä pitää ahtaa väkisin tälle tontille, jolle se ei sovi? Kaavoituksen vaakakupissa pitäisi painaa kestävän kaupunkirakenteen ja hakijan halujen lisäksi jokaisen kaupunkilaisen: kaupunkikuva, historian säilyminen, viihtyisyys ja eri maanomistajien tasa-arvo.

Vihreät haluaa, että kaava huomioi paremmin alueen ominaispiirteet ja rakentaminen on matalampaa. Saimme lautakunnassa päätökseen läpi jyrkän harjakaton Pitkänkadun puolelle, ehdon siitä, että julkisivujen pääasialliseksi materiaaliksi sallitaan rappauksen lisäksi puu, sekä ehdon siitä, että erityistä huomiota kiinnitetään rakennusten soveltumiseen lähiympäristöönsä ja viereisiin rakennuksiin.

Valitettavasti nämä ehdot eivät kuitenkaan tätä kaavaa pelasta. Sen pelastaisi yksinkertaisesti valtavan ja ympäristöönsä sopimattoman massan pienentäminen. Siksi esitin kokouksessa kaavan palauttamista valmisteluun seuraavin ehdoin: “Uudisrakennusten kerrosluvun tulee olla 4 1/2. Rakennusoikeutta vähennetään vastaavassa suhteessa. Rakennuksissa tulee olla symmetrinen harjakatto.”

Palautus hävisi äänestyksessä luvuin 37-29, 1 tyhjä. Asia jäi kuitenkin vielä pöydälle tammikuuhun odottamaan lopullista ratkaisua.

Massamallinnos radan suunnasta.
Massamallinnos radan suunnasta.

Share

Att satsa eller inte satsa på utbildning, det är valet

Publicerad i ÅU 29.11.2018

Då jag var på mitt utbyte i Afrika blev jag övertygad om att det endast finns ett sätt för länder att utvecklas: ett utbildningssystem av god kvalitet.

För några veckor sen fattade Åbo stadsfullmäktige beslut om att fortsätta kostnadsfri småbarnspedagogik för femåriga barn. Det handlar om ett försök som stöds, fast bara marginellt, av staten.

Varför är kostnadsfri förskolepedagogik då en viktig sak, frågar vissa, då det även tidigare funnits en möjlighet för lågavlönade att få sänkning eller befrielse från avgiften? Det tidigare komplicerade systemet låter fortfarande för många barn falla ut.

Kostnadsfri småbarnspedagogik för alla hjälper särskilt de barn som lever under de mest utsatta förutsättningarna och är enligt undersökningar ett av de mest effektiva sätten att förebygga marginalisering. Alla barn förtjänar likvärdiga utgångspunkter för sin skolväg.

Men det är också ett val som reflekterar våra värderingar. Varför är grundskolan kostnadsfri? Vi har gjort ett val att satsa på det, sett det som en viktig värdering. Och varför borde inte småbarnspedagogik i så fall på samma sätt vara kostnadsfri?

Utbildning av god kvalitet beror fortfarande mycket på föräldrarnas inkomster och ställning. Därför borde också andra stadiet vara kostnadsfritt. Nuförtiden tvingas unga betala upp till flera tusen euro per år för material och redskap som behövs i gymnasiet eller yrkesläroverket.

Förra veckan var jag i Berlin och fick igen höra beröm om vårt finska skolsystem. Det får jag nästan alltid då jag pratar med utlänningar. Nuförtiden är det lite pinsamt. Pisa-resultaten går den, olikvärdigheten i grundskolan ökar och kvaliteten av utbildningen minskar.

Regeringen har beslutat att skära ner cirka en miljard euro från utbildningen och de fattigaste, samtidigt som de valt att till exempel fortsätta stöda föroreningen av miljön på tre miljarder euro och inte öka beskattning för dem som skulle ha råd med det.

Det handlar om val som man gjort då man även haft andra möjligheter. Val som avspeglar deras värderingar. Nu under valen har regeringspartierna plötsligt börjat prata om vikten utbildningen. Gärningarna har varit motsatta.

Det är dags att ändra riktning. Varje barn förtjänar möjligheten att utnyttja sina styrkor samt sin fulla potential och växa upp med drömmar samt kunskaper för meningsfullt görande.

Därför ska vi ge alla barn en möjlighet till förskolepedagogik och satsa på undervisning från yrkesinstituten till högskolorna. Därför ska vi se till att unga får tillräckligt stöd, både finansiellt och mentalt.

Jag återkommer till Afrika. Nuförtiden har jag ett fadderbarn där som tack vare mitt lilla stöd får gå i skolan. Hon gillar matte och vill bli jurist som jag. Det känns betydande.
Utbildning är bäst förebyggande arbete. Den är den enda vägen till samhällets framgång.

Share

Ehdolle eduskuntavaaleihin

(på svenska nedan)

Maailma ei odota sitä, että joku muu jossakin ratkaisee ongelmat: ilmastonmuutoksen, koulutusleikkaukset, demokratiakriisin ja epätasa-arvon. Olen mukana politiikassa, koska haluan tehdä osani maailman pelastamiseksi – enkä oikeastaan voisi kuvitella elämääni ilman asioihin vaikuttamista.

Siksi olen myös päättänyt lähteä ehdolle kevään eduskuntavaaleihin.

Töideni kautta Itämeri-osaamiskeskuksen toiminnanjohtajana ja tutkijana minulle on käynyt selväksi ilmastonmuutoksen vaikutus myös meremme tilaan. Jos haluamme saada Itämeren jälleen terveeksi, tarvitaan paitsi ravinnepäästöjen kunnianhimoisempia vähennyksiä, myös suunnanmuutoksen ilmastopolitiikassa. Ilmaston ja luonnon puolustus on aika alkaa ottaa tosissaan.

Juristina kannan huolta myös oikeusvaltion tilasta. Perus- ja ihmisoikeudet pitää nähdä lakimuutosten lähtökohtina, ei niiden hidasteina. Samalla demokratiaa pitää uudistaa suoremmaksi ja osallistavammaksi, muuten kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä kasvaa entisestään ja politiikan oikeutus vaarantuu.

Elämme ratkaisevia aikoja myös koulutuksen kunnian palauttamisessa. Koulutus korkeakouluista amiksiin ja varhaiskasvatukseen on kriisissä. Epävarmuus omasta työstä, toimeentulosta ja maailman tilasta lisäävät osaltaan nuorten mielenterveysongelmia. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallitus on leikannut nimenomaan nuorilta, lapsiperheiltä, köyhiltä ja naisilta. Suunnan täytyy muuttua.

Haluan tehdä päätöksiä, joilla ongelmia ennaltaehkäistään ja tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta lisätään. Tarvitsemme tasa-arvoisen perhevapaauudistuksen, järjestäytyneen rasismin kiellon ja perustulon.

Olen omistanut viimeiset 10 vuotta kestävän yhteiskunnan rakentamiselle, paikalliselta tasolta aina kansainvälisiin tehtäviin asti. Minulla on intoa, paloa ja kokemusta muuttaa tätä maata ja maailmaa. Uskon olevani oikea ihminen tekemään tätä muutosta eduskunnassa, yhdessä muiden kanssa.

Tule mukaan tekemään muutosta!

 

 

Världen väntar inte på att någon annan löser problemen: klimatförändringen, nedskärningarna i utbildningen, demokratikrisen och ojämlikheten. Jag deltar i politiken eftersom jag vill göra mitt för att rädda världen. Egentligen skulle jag inte kunna föreställa mig ett liv utan att påverka saker.

Därför ställer jag upp i vårens riksdagsval.

I mitt arbete som verksamhetsledare och forskare vid Östersjö-kompetenscentret BALEX har det blivit tydligt för mig hur mycket klimatförändringen inverkan på välmåendet av vårt hav. Om vi vill göra Östersjön frisk igen behöver vi inte bara mer ambitiösa minskningar av näringsämnena, utan också en förändring av klimatpolitiken. Vi måste börja försvara klimatet och naturen på allvar.

Som jurist är jag också oroad för tillståndet av rättsstaten. Grundläggande och mänskliga rättigheter måste ses som en utgångspunkt i lagförändringen, inte som ett hinder. Också demokratin måste reformeras till mer direkt och inkluderande, annars kommer klyftan mellan medborgare och beslutsfattare att öka ytterligare och politikens legitimitet äventyras.

Vi lever också avgörande tider för att återställa utbildningens ära. Utbildningen från universiteten, yrkesinstitut och förskolepedagogik är i kris. Osäkerheten om arbete, utkomst och världens tillstånd lägger på ungdomars psykiska problem. Samlingspartiets, centerns och sannfinländarnas regering har skurit ner på speciellt unga, barnfamiljer, fattiga och kvinnor. Riktningen måste ändras.

Jag vill fatta beslut som förhindrar problem och förbättrar jämlikheten och jämställdheten. Vi behöver en jämlik reform av familjeledigheter, ett förbud av organiserad rasism och basinkomst.

Jag har ägt de senaste 10 åren för att bygga ett hållbart samhälle, från lokal nivå upp till internationella uppdrag. Jag har entusiasm, ivrighet och erfarenhet för att förändra Finland och världen. Jag tror att jag är rätt person att göra denna förändring i parlamentet, tillsammans med andra.

Välkommen med!

Share

Perheväkivaltaan puututtava terveystietojen luottamuksellisuus suojaten

Julkaistu Helsingin Sanomissa 15.11.2018

Helsingin Sanomat uutisoi 6.11., että sisäministeriö valmistelee lainuudistusta, jolla laajennettaisiin poliisin pääsyä arkaluontoisiin terveystietoihin. Uudistuksen tarpeellisuutta perusteltiin muun muassa herkemmällä puuttumisella perheväkivaltaan. Tarve parantaa perheväkivaltaan puuttumista on olemassa, mutta ehdotettu keino ei ole siinä suhteessa tarpeellinen. Sen sijaan on aiheellista kehittää niiden toimivaltuuksien käyttöä, jotka ovat jo olemassa.

Sisäministeri Kai Mykkänen esitteli kolme esimerkkiä, joissa laajennettua pääsyä terveystietoihin tarvittaisiin. Esimerkit koskivat tilanteita, joissa jo nyt terveydenhuollolla on velvollisuus antaa tietoja poliisille. Nämä esimerkit olivat raiskaus, törkeä pahoinpitely ja törkeä huumausainerikos, joista voi seurata kuuden vuoden vankeusrangaistus. Tällöin tietoja on annettava. Jos terveydenhuolto kieltäytyy antamasta tietoja, poliisi voi viedä asian tuomioistuimeen. Lainmuutosta ei siis näiltä osin tarvita.

Tietojen antamisen laajentaminen tilanteisiin, joissa mitään rikosta ei ole tapahtunut, vaan sellaista ennakoidaan, on hyvin arveluttavaa. Se vähentäisi erityisesti hakeutumista lääkäriin mielenterveysongelmien vuoksi ja voisi johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin on ajateltu. Jo nyt terveydenhuolto voi tehdä ilmoituksen, jos konkreettinen väkivaltarikoksen vaara on olemassa.

Arveluttavan uudistuksen sijasta olisi tärkeää kehittää poliisin toimintatapoja siten, että perheväkivaltatilanteissa toimittaisiin tehokkaasti. Poliisi voi esimerkiksi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon, mitä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän. Lähestymiskiellon tehostamiseksi olisi syytä kehittää elektronista valvontaa. Perheväkivalta on usein toistuvaa, mihin tulisi tutkinnassa kiinnittää erityistä huomiota. Ruotsissa erityinen kriminalisointi on suunnannut tutkintaa perheväkivallan toistuvuuteen.

Suomi erottui Euroopan unionin tutkimuksessa maana, jossa naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Tarvitsemme selkeän naisiin kohdistuvan väkivallan toimintaohjelman, johon sisältyy myös rikosoikeusjärjestelmää koskevia toimenpiteitä.

Saara Ilvessalo
Oikeustieteen maisteri, tutkija

Johanna Niemi
Prosessioikeuden professori
Turun yliopisto

 

Share

Kaupunginhallituksen vähennettävä läpiajoliikennettä keskustan liikennesuunnitelmassa

Turun vihreä valtuustoryhmä, tiedote 25.10.2018

Kaupunginhallitus käsittelee ensi viikolla keskustan liikennesuunnitelmaa, joka on herättänyt paljon keskustelua niin julkisuudessa kuin puolueiden sisällä. Turun vihreä valtuustoryhmä haluaa uudistaa keskustassa liikkumista vision mukaisesti ja vaatii, että keskusta-alueen läpiajon vähentämistä selvitetään myös seuraavassa yleiskaavan vaiheessa.

– Turun puolueet ovat laajasti kiitelleet keskustavisiota ja erityisesti sitä, kuinka keskustan viihtyisyys lisääntyy keskustan rauhoittumisen ja kävelyalueiden laajentumisen kautta. Nyt on siirrytty päätöksentekovaiheeseen ja vaikuttaa siltä, että keskustavision ydin halutaan torpata jo heti ensimmäisessä selvitysvaiheessa, toteaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Niina Ratilainen.

Turun kaupunginvaltuustolle esiteltiin syyskuussa keskustan liikennesuunnitelmaluonnosta, jonka lähtökohta on kävely-, pyöräily- ja joukkoliikennekatualueiden kasvattaminen laajasti kehutun ja kiitellyn keskustavision pohjalta. Tavoitetta perustelevat myös Turun kaupungin kunnianhimoiset ilmastotavoitteet sekä keskustan elävöittäminen.

– Keskustan rauhoittaminen läpiajolta lisää sen saavutettavuutta. Mitä useampi ihminen alkaa liikkua yksityisauton sijaan muilla tavoin, sitä vähemmän katutilaa tarvitaan ja sitä useampi saavuttaa keskustan helposti. Myös huoltoajot ja liikuntarajoitteisten autokyydit nopeutuvat ja helpottuvat, kun tarpeeton liikenne vähenee. Pyörällä ja kävellen keskustaan tulevien ostovoima on lisäksi tutkitusti korkeampi tai vähintään yhtä korkea kuin yksityisautolla saapuvien. Läpiajo taas ei hyödytä keskustan kauppaa lainkaan, perustelee valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Saara Ilvessalo.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että mielikuvat kulkutavoista keskustassa eivät vastaa todellisuutta. Tampereella tehdyn tutkimuksen mukaan yrittäjät arvioivat autoilijoiden osuuden asiakkaista reilusti yläkanttiin, 75,7 prosenttiin. Todellisuudessa osuus oli alle puolet tästä, 34,5 prosenttia.

Kaupunkiympäristölautakunnan enemmistö päätti syyskuussa esittää, että liikennesuunnitelman valmistelua jatketaan niin, että läpiajo Tuomiokirkkosillalla sekä Aninkaistenkadulla sallitaan. Auransillankin rauhoittaminen jätettiin riippumaan toriparkkityömaan väliaikaisten liikennejärjestelyjen kokemuksista.

– Lautakunnan enemmistö pyyhki pois keskeisimmät esitykset, jossa tilaa varataan vanhan kaupungin kehittämiselle sekä nopeille joukkoliikenneyhteyksille tai kävelijöille. Tämä päätös vesittää täysin sekä keskustavision, että ilmastotavoitteen, johon koko valtuusto on yksimielisesti sitoutunut, ihmettelee Ratilainen.

Valtuusto on vahvistanut keskustan kärkihankkeen mukaiset periaatteet keskustan liikennejärjestelmän uudistamiseksi. Keskustaa tulee näiden periaatteiden mukaan uudistaa kävelyn ja pyöräilyn roolia ja yhteyksiä edistäen sekä joukkoliikenteen etuisuuksia ja sujuvuutta vahvistaen. Samoin valtuuston päätöksen mukaan autoilun läpiajoa keskustan alueella pitää vähentää. Vihreät odottavat kaupunginhallitukselta selkeää linjausta alkuperäiseen liikennesuunnitelmaan palaamiseksi.

– Auransillan rauhoittaminen läpiajolta on täysin välttämätöntä joukkoliikenteen kehittämiseksi ja sen sujuvuuden takaamiseksi. Tuomiokirkkosillan osalta kaupungin pitää vähintäänkin edelleen selvittää läpiajokieltoa ja sen vaikutuksia sekä kokeilla läpiajokieltoa Uudenmaankadulla Vanhan Suurtorin kohdalla, tiivistää Ilvessalo.

Yleiskaavaehdotus ja keskustan liikennesuunnitelma käsitellään kaupunginhallituksessa 5. marraskuuta, minkä jälkeen suunnitelma etenee lausuntokierrokselle.

Share

Åbo är föregångare i klimatarbetet, när följer Finland med?

Publicerad i ÅU 25.10.2018

På lördagen marscherade kring 10 000 människor på gatorna i Helsingfors. Det handlade om den största klimatmarschen i Finlands historia. En femtonårig klimataktivist från Stockholm höll tal där hon berättade att hon strejkar från skolan för att rädda klimatet.

– Klimatkrisen har redan blivit löst. Vi vet redan fakta och lösningarna. Allt som vi måste göra är att vakna upp och förändras. Det som ni gör nu, det kan inte vi barn ändra i framtiden, sa hon.

Vetenskapen har gett svaren, nu måste vi agera. Det börjar så småningom vara klart för alla hur betydande och långtgående påverkningar klimatförändringen har om vi inte bromsar i tid.

Översvämningar, mörka vintrar, extrema väderfenomen och klimatflyktingar kommer att vara exempel på påverkningar som direkt berör även Finland – för att inte tala om värmeböljor, stigande havsyta, svält, torka och stormar i speciellt de fattigaste delarna av världen.

Visste du att klimatförändringen dessutom försämrar till exempel Östersjöns tillstånd? Ju mera det regnar istället för att snöa, desto mera näringsämnen rinner ner i havet.

När salthalten minskar och vattnet blir varmare ökar också effekterna av den så kallade inre belastningen när gamla näringsämnen i havsbottnen återaktiveras. Detta kan omintetgöra näringsminskningarna som vi gjort under årens lopp. De blågröna algerna tackar.

Klimatförändringen påverkar hela samhället och ekonomin.

De kommande åren kommer att vara avgörande, då utsläppen måste börja sjunka radikalt med detsamma. Tillsvidare har de fortsatt att öka år efter år. Vi måste göra allt och alla måste göra sin del.

Men är det vår sak att göra ändringar då andra stater också förorsakar utsläpp, frågar vissa. Det räcker helt enkelt inte att säga att någon annan har större utsläpp. De måste ändra sitt agerande, och vi måste ändra vårt. Om man gör det tidigare och inte senare blir det billigare och lättare.

Om inte Finland, världens tryggaste, mest stabila och lyckligaste land med förmögenhet och utbildning i toppklass kan vara ledare i kampen mot klimatförändringen, vem kan det då?

Därför måste både EU-parlamentsvalet och riksdagsvalet bli klimatval. Klimatfrågan måste vara med i alla beslut som tas. Vi står i skuld till våra barn att rädda deras framtid.

Staten har tillsvidare inte varit ledare i klimatfrågor. Skogarna huggs ner och man stöder föroreningen av miljön med flera miljarder.

Däremot har vissa städer agerat och varit föregångare i klimatarbetet. Till exempel Åbo har som syfte att bli klimatneutralt år 2029 då staden fyller 800 år. Våra utsläpp har också minskat berömvärt under de gångna åren, och arbetet fortsätter.

Nu borde staten följa städernas modell och sätta klimatneutralitet 2030 som mål. Fossila bränslen samt torv måste ges upp under 2020-talet och naturgas samt olja i trafiken under 2030-talet. Vi måste ta bättre hand om våra skogar och andra kolsänkor.

Enligt studier skulle ett energisystem som baserar sig på förnybar energi ge mer jobb än den nuvarande fossila ekonomin. Jobb kommer att skapas speciellt inom högutbildade sektorer.

Den internationella arbetsorganisationens ILO uppskattar att övergången till ren energi skulle som netto skapa 18 miljoner nya jobb under det närmaste årtiondet. Den viktiga frågan är: Hur många av dessa vill vi få till Finland?

Det är samhällets jobb att göra klimatneutrala val lätta, billiga och trevliga att välja. Energiproduktionen, trafiken och mat samt den övriga konsumtionen är de sektorer där störst förändring krävs. Den goda nyheten är att vi fortfarande har alla möjligheter att göra förändringen.

Dessutom är klimatvänliga val inte så svåra.

Att cykla är trevligt.

Vegemat är gott.

Förnybar energi är uppåtgående.

Städerna utmanar staten om världens ledande klimatarbete. Hur svarar Finland?

Share

Ett centrum för trivsel, inte för genomfart

Publicerad i ÅU 20.9.2018

Åbo betraktas ofta som en europeisk stad. Promenaderna och piazzorna särskilt vid åstranden är speciellt trivsamma och populära. Däremot är det inte så trivsamt eller ens lätt att gå eller cykla på områden där bilarna åker genom staden. Detta är speciellt beklagligt med tanke på företagarna i centrum.

Om man tänker på åtkomligheten är privatbilismen det absolut sämsta transportmedlet. Ju lättare det är att nå centrum med kollektivtrafik (särskilt på spår), cykel eller till fots, desto åtkomligare är det och fler människor kan komma dit under en dag.

Därför är det viktigt att Åbo stad nu har planer på att prioritera trafiken på ett nytt sätt där människan, inte bilen, är i fokus. Utkastet till Åbo centrums trafikplan har förberetts samtidigt med Åbo generalplan 2029. Man vill göra det lättare att komma till stadskärnan till fots, med kollektivtrafik och med cykel. Trivsamhet, trygghet, oförorenad luft, vardagsmotion och klimatet spelar huvudrollen.

Aurabron och Domkyrkobron skulle vara avsedda för kollektivtrafik, fotgängare och cykling. Privatbilarna skulle inte köra genom stadscentrum. Biltrafiken skulle styras utanför centrum till en ringväg med avfarter för dem som vill parkera i stadscentrum. Både Östra och Västra Strandgatan skulle vara fredade från biltrafik och fotgängarzonen skulle utvidgas från torget till Domkyrkan.

Centrum kunde alltså fortfarande nås även med privatbil, men mera utrymme skulle ges för hållbara trafikformer och genomfart skulle vara förbjudet. Åbo stadsfullmäktige har nämligen enhälligt godkänt klimatmålen som förutsätter konkreta åtgärder för att Åbo ska kunna vara en kolneutral stad år 2029. Forskning visar att nya sätt att minska trafikutsläppen brådskande behövs.

Det är helt enkelt ett måste att ändra på våra transportvanor. Detta gäller förstås inte enbart centrum utan hela Åbo – därför behandlas den övriga trafiken i generalplanen. Samtidigt utvecklar vi snabbare och smidigare kollektivtrafik samt bättre cykelförutsättningar i hela Åbo redan idag.

Kostnaderna som förorsakas både samhället och var och en av oss på grund av att vi inte rör på oss är enorma. Även därför är det viktigt att staden ändras på ett sätt som sporrar flera av dem som i dag sitter i bilen till att använda tryggare och hälsosammare transportmedel med mindre utsläpp. Därutöver följer trafikplanerna centrumvisionen som har fått ett positivt mottagande och en hel del beröm.

Detaljerna i trafikplanen kan fortfarande finslipas, men det är viktigt att vara ambitiös i den generella planen. Likadana och även mer ambitiösa planer har redan i dag förverkligats i städer av samma storlek som Åbo och erfarenheterna är goda. Personligen har jag förundrat mig över vissa delar av diskussionen som har motsatt sig planen. Till vems fördel är det att en massa bilar åker genom Åbo centrum, utan att tjäna företagarna?

Åbo har i flera årtionden utvecklats på privatbilarnas villkor. När torgparkeringen godkändes ansåg de som understödde projektet att parkeringshallen skulle betyda att stadskärnan fredas från privatbilismen. Nu är det dags att komma ihåg detta löfte.

Åbo är en stad full av historia och europeisk stämning som inte finns i någon annan stad i Finland.

Det lönar sig att betona dessa egenskaper och göra Åbo centrum till ett exempel på en modern, modig och lockande föregångare. Ett centrum utan genomfart är ett ställe med mindre buller, förorening och trafikolyckor samt mera trivsamhet, turister, butiker, framgång och liv.

Share

Uusittu aloite Turun sataman ruoppausmassojen meriläjityksen lopettamiseksi

Jätimme toukokuussa 2017 kaupunginvaltuustokollegani Mikaela Sundqvistin kanssa valtuustoaloitteen, jossa esitimme, että Turun kaupunki käyttää omistajaohjausta ja edellyttää Turun Satama Oy:tä lopettamaan ruoppausmassojen meriläjityksen ja käsittelevän jatkossa ruopattavat massat muulla tavalla, esim. puhdistamalla, läjittämällä maalle tai stabiloimalla rantapenkereeseen, kun tällä hetkellä voimassa oleva läjityslupa umpeutuu vuonna 2019. Saimme viranhaltijoiden vastauksen tähän aloitteeseen tammikuussa 2018. Vastauksen oli laatinut kaupunkiympäristötoimialan ympäristösuojelu, joka ei valitettavasti voinut ottaa kantaa omistajaohjauksen käyttöön, sillä omistajaohjaus on konsernin vastuulla. Tästä syystä uusimme aloitteemme tänään edellyttäen, että asia viedään omistajaohjauksesta vastaavan konsernihallinnon käsittelyyn.

 

Turun kaupunginvaltuusto 14.5.2018

Valtuustoaloite Turun Satama Oy:n ruoppaamien massojen meriläjityksen lopettamiseksi

Airistolle läjitettävät ruoppausmassat ovat jo pitkään herättäneet huolta niin tutkijoiden, asukkaiden kuin ammattiaan alueella harjoittavienkin keskuudessa. Ruoppausmassojen läjityksen yhteydessä sedimentteihin kertyneet ravinteet ja haitta-aineet vapautuvat sedimentistä veteen ja pääsevät uudelleen kiertoon. Ravinnepitoisuuksien kasvua ja rehevöitymistä pidetään Saaristomeren ja koko Itämeren suurimpana ympäristöongelmana. Itämeri on myös yksi maailman saastuneimpia meriä. Saastuminen aiheutuu ihmisen harjoittamista toimista, kuten likaantuneiden ruoppausmassojen läjityksestä.

Turun kaupunki on Itämerihaasteen myötä sitoutunut toimimaan rannikkovesien ja koko Itämeren hyväksi. kaupunki on haasteen osana sitoutunut mm. vähentämään aiheuttamaansa ravinnekuormitusta sekä laivaliikenteen ja veneilyn päästöjä. Turku 2029 -kaupunkistrategiassa linjataan ympäristönsuojelun olevan Turulle tärkeää ja että Turku toimii aktiivisesti erityisesti Itämeren ja Saaristomeren suojelussa.

Airistolla tehdyistä selvityksistä käy ilmi, että kalojen lisääntyminen on heikentynyt Airistolla jatkuvasti koko meriläjityksen ajan alkaen vuodesta 1989. Tulokset ovat hälyttäviä, sillä Turun edustan merialuetta pidetään Saaristomeren tärkeimpänä kalojen lisääntymisalueena. Alue on erityisen tärkeä silakalle. Turun kaupunki Ympäristön tila 2015 -julkaisussa todetaan tutkimusten viittaavan siihen, että läjityksellä on negatiivisia ympäristövaikutuksia ja että Airiston ekologinen tila on heikentynyt. Merenpohjan ekologinen tila on heikentynyt myös läjitysalueen ulkopuolella. Pohjaeläinlajisto on supistunut ja yksilömäärät ovat vähentyneet. Myös kalojen lisääntyminen on heikentynyt ja asukkaat ovat kokeneet virkistysarvojen heikentyneen. Nämä tiedot puhuvat meriläjityksestä luopumisen puolesta. Myös varovaisuusperiaate puoltaa meriläjityksistä luopumista. Varovaisuusperiaatteen mukaan suojelutoimiin on ryhdyttävä, mikäli tieteellisen näytön perusteella on aihetta epäillä mereen joutuvan aineen tai aineiden aiheuttavan vaaraa, haittaa, häiriötä tai vahinkoa ympäristölle. Tästä huolimatta Turun Satama esittää uudeksi yli miljoonan kuution yhteisläjitysalueeksi nykyisen Rajakarin viereistä aluetta Pohjois-Airistolla.

Omistajapolitiikka on kaupungin strategisen johtamisen väline, jonka tavoitteena on edistää mm. Turku- konsernin päätöksenteon johdonmukaisuutta. Satama aikeet jatkaa ravinteita ja haitta-aineita sisältävän ruoppausmassan läjittämistä Airistolle ovat ristiriidassa kaupungin asettamien tavoitteiden kanssa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Turun kaupunki käyttää omistajaohjausta ja edellyttää Turun Satama Oy:tä lopettamaan ruoppausmassojen meriläjityksen ja käsittelevän jatkossa ruopattavat massat muulla tavalla, esim. puhdistamalla, läjittämällä maalle tai stabiloimalla rantapenkereeseen, kun tällä hetkellä voimassa oleva läjityslupa umpeutuu vuonna 2019. Teimme samansisältöisen valtuustoaloitteen 29.5.2017, jolloin kaupunginhallitus ohjasi aloitteen ympäristötoimialan vastattavaksi. Ympäristötoimiala ei kuitenkaan voi ottaa kantaa Turun kaupungin omistajaohjaukseen, joten uusimme aloitteen ja edellytämme että asia käsitellään konsernihallinnossa, sillä omistajaohjaus on konsernin vastuulla.

 

Turussa 14.5.2018

Mikaela Sundqvist                                                                         Saara Ilvessalo

Share

Viherkatot Turku Energian kaavaan

Turun kaupunginvaltuusto käsitteli maanantain kokouksessaan Turku Energian kaavaa, jossa suurimmaksi yksityiskohdaksi nousi viherkattomääräykset. Pidin kokouksessa avauspuheenvuoron, jossa kannatin viherkattoja.

On hienoa, että saamme tänään valtuustossa käsitellä Turku Energian kaavaa, jossa vanhoja rakennuksia pystytään niiden ominaispiirteitä kunnioittaen uusiokäyttämään ja samalla rakentamaan kestävästi uutta keskusta-asumista. Olen myös iloinen, että listalla on nyt esitys, joka on edistyksellinen ja sisältää viherkattomääräykset noin puolelle uusien rakennusten kattopinta-aloille. Sitovat kaavamääräykset on ainoa keino, joilla voimme olla varmaoja että viherkatot toteutuvat varmasti.

Viherkatot ovat tässä kaavassa vain pieni asia, mutta viherkatoilla on kuitenkin suuri merkitys ja monia positiivisia vaikutuksia kaupunkiympäristöön. Kaupungin tiivistyessä ja kasvaessa sisäänpäin sekä ilmastonmuutoksen aiheuttaessa mm. lisääntyviä sateita on tärkeää lisätä vihreyttä uusilla innovatiivisilla tavoilla. Luonnollisesti viherkatot lisäävät viihtyisyyttä kaupungissa, ja Turku Energian tapauksessa niitä voi katsella erityisesti suunnitellusta näköalaravintolasta.

Viherkattojen tulosta on kuitenkin myös hulevesien parempi hallinta sateiden aikana ja siten mm. tulvien ja Itämeren saastumisen vähentäminen, kaupunkiluonnon monimuotoisuuden lisääntyminen, rakennusten energiatehokkuuden parantuminen, ilmanlaadun paraneminen, melutasojen laskeminen ja lämpötilojen tasaaminen.

Viherkatto ei olennaisesti nosta rakennuskustannuksia mutta alentaa käyttökustannuksia. Viherkatto vähentää rakennuksen energiankulutusta ja myös ilmastoinnin tarpeen suhteen tulokset on hyviä. Katto antaa myös uusia virkistys- ja muita käyttömahdollisuuksia.

Kunnolla rakennettu viherkatto ei ole sen riskialttiimpi kuin kunnolla rakennettu muu katto, mutta viherkatto suojaa kattorakenteita UV-säteilyn sekä lämpötilan vaihteluiden haurastuttavalta vaikutukselta ja on näin pitkäikäisempi kuin muu kattoratkaisu. Viherkattojen onkin tutkitusti osoitettu olevan yhteiskunnalle hyödyllinen investointi.

Helsingissä ja muuallakin pääkaupunkiseudulla viherkattoja on jo alettu rakentaa laajemmin, ja niitä on myös tutkittu paljon mm. Helsingin yliopistolla. Muualla Pohjoismaissa viherrakentaminen alkaa olla arkipäivää – täysin samoissa sääoloissa kuin Turussa.

Myös ARA-rahoitteisiin kohteisiin on suunniteltu viherkattoja esim. Jätkäsaareen, jonne tulee katolle maksaruohon sijaan kokonaisia puita ja pensaita. TYS taas on Turussa ARA-rahoitteisesti toteuttanut mm. Ikituurin ja nyt rakenteilla olevan Aitiopaikan. Sekä Aitiopaikassa että Ikituurissa on tehty rakennusratkaisuja jotka eivät ole halvimmasta päästä, mm. pyöreät muodot ja aurinkopaneelit. Silti ne on saatu asiat toimimaan ARA-rahoituksella.

ARA-rakentamiseen tontit myös myydään alle markkinahintojen, eli koska rakentaja saa ne kuitenkin halvemmalla, ei ole mitenkään kohtuutonta esittää niihin laatua nostavia vaatimuksia. Tältä osin toivonkin, että ARA-rahoitustoimijoiden keskuudessa lähdetään selvittämään ja edistämään uuden ajan ratkaisuja kuten viherrakenteita avoimin ja edistyksellisin mielin.

Turku on tähän asti ollut viherrakentamisen suhteen aika pidättyväinen kaupunki. Tätä kehitystä on positiivisten vaikutusten saamiseksi nopeutettava, ja siksi kaupungin pitää olla aloitteellinen tarjoamalla rakennuttajille tukea ja ohjeita sekä ohjaamalla viherkattorakentamiseen kaavoitus- ja rakennussuunnitteluvaiheessa.

Toivonkin, että toukokuussa 2016 tekemäni valtuustoaloite viherkattolinjauksen laatimisesta Turkuun jossain vaiheessa etenee, ja pääsemme edistämään näitä asioita suunnitelmallisesti ja laajemmin kuin yksi kaava kerrallaan. Tämän Turku Energian kaavan osalta olen kuitenkin tyytyväinen listalla olevaan esitykseen.

Kuvapankki / Turun vihreät, Nanna Loiske

 

Share